sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Isoäitiä, -isoisää kuulemaan!


Suomessa ollessani ostin kirpparilta kirjan Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys Vuosikirja XIII, Forssa 1944.

Olen paljon nauttinut sen lukemisesta. Kirja kertoo 1800-luvusta elämästä maaseudulla vanhusten kertomana. Se on tehty vanhemman väestön haastatteluista. Elettyä elämää. Suullista kansanperinnettä museotyöntekijöiden keräämänä.

Olen ollut monessa kohtaa yllättynyt, voiko olla totta, niin yllättävää jokapäiväinen elämänmeno paljon yli 100 vuotta sitten on ollut tämän päivän ihmiselle. Olen saanut myös usein nauraa sitä lukiessani, vanha kansa puhtaine murteineen kertoo hauskasti elämästänsä. Kun elinympyrät olivat pienet, murrekin säilyi puhtaana. Kirjassa on osittain Someron murretekstiä. Se kuulostaa kotoisalta, koska sukuni on sieltä kotoisin.

Taikausko on ollut voimissaan, kun ei tiede ollut vielä kehittynyt. Jos sairaudet vaivasivat, oli sitten ihmiset tai eläimet kyseessä, kansanlääkintäkeinot perustuivat paljolti uskonvoimaan. Varsinkin huonon ruokinnan takia sairastuneiden eläinten lääkintätavat kauhistuttivat minua. Mutta tehtiin mikä oli tehtävissä, parempaa vaihtoehtoa ei ollut. Lehmien heinäkin oli vain villiheinää eikä sitä riittänyt pitkäksi aikaa. Viljeltyä heinää tuli vasta myöhemmin ja se oli liian kallista.

Ennen kuin alettiin viljelemään perunoita, viljeltiin yleisemmin nauriita, joista varretkin kuivattiin talveksi elukoiden ruokintaa varten. Puutetta oli. Kaikki käytettiin hyväksi.

Viinaryyppy oli yllättävän jokapäiväistä ja viinan kotipoltto. Lisäksi tupakan viljely oli yleistä. Miehet kasvattivat tupakkansa. Ihme kun se Suomen kylmissä olosuhteissa oli mahdollista.

Ei ollut säätiedoista tietoa, joten almanakka ja sanonnat, sanalaskut olivat oppaina työnteossa vuoden ympäri ja muutenkin elämänfilosofiana.

Omavarainen maaseutuelämä oli köyhää. Kaikki tarvittava onnistuttiin tekemään kotona. Ainakin melkein kaikki. Ja luovia oltiin. Tyhjästä on vaikea nyhjästä, voitaisiin nykyään sanoa, mutta silloin nyhjästiin. Elettiin sitä aikaa, kun ei maaseudulla ollut edes kauppoja, kulkukauppiaita oli ja kaupungissa markkinoita, mutta ei sinne kaikki päässyt koskaan.

Jouluna ei ollut maitoa, koska lehmä(t) oli ummessa liian vähäisen ruuan takia, ei tullut maitoa. Sitten kesäaikaan jos lehmä lypsi 6-8 litraa päivässä se oli jo hyvä tulos. Maito kirnuttiin voiksi, jota käytettiin kauppatavarana. Lehmän tuotanto laskettiin voimäärän mukaan.

"Ei nyt auta, ei nyt auta, täytyy Tamja (härkä) tappaa,
et lapset saavat makkaraa
ja ämmät kenkänahkaa".

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...vasikka ja karitsa tuotiin tupaan kylmällä talvipakkasella. Siellä asustivat muutenkin sängyn alla kanat. Toisaalta sängyssä oli pahnoja pohjalla peittojen alla, joten ei se muutenkaan kuulosta hygieniselta meidän aikanamme. Torakat ja kirput vaivasivat.

Lapsikuolleisuus oli korkeaa. Sen ymmärtää, kun "näkee" miten elettiin. Hygieniasta ei ollut paljon tietoa. Saippuan valmistuksessa käytettiin eläinten teurasjätteitä. Saunassa pääasia oli vihtominen.

Kun tätä taustaa vasten tulivat vielä nälkävuodet pettuleipineen 1860-luvulla, kaikkeen tähän verrattuna me nykyajan ihmiset elämme ylellisyydessä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuret_n%C3%A4lk%C3%A4vuodet

Tässä alla ajan taidetta, josta näkyy maaseudun elämää ennen vanhaan. Taiteilija on venäläinen, mutta samanlaista se elämä oli varmaan kaikkialla maailmassa siihen aikaan.

FEDOT VASILIEVICH SYCHKOV (1870-1958) " Glory to Christ ! ", 1935
Tässä taulussa näkee, miten lapset ovat pukeutuneet kuin pienet aikuiset. Pojat ottavat hatun pois päästä kunnioittavasti, kun laulavat "Kunnia Jumalalle!". Nykyaikana pojat, pienet ja isot, eivät aina osaa enää ottaa hattua pois päästä niin kuin ennen otettiin.



Tästä kirjasta tulee mieleen, että kannattaa haastella vanhoja ihmisiä. Heillä on tallessa aarreaitta eilispäivästämme.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Hyvää Joulua!






Kuosmanen Merenkylät Opin lukemaan, Lasten aapinen, Valistus, 1964, Tampere.

torstai 21. joulukuuta 2017

"Ullakon kätköistä löydettyä"

http://www.kulttuuriperintovuosi2018.fi/fi/hanke/ullakon-kaetkoeistae-loeydettyae

Ilmoitin Nukkenallemuseon EU:n 2018 Kulttuuriperinnön teemavuoteen.


Paimenessa

Joka syksy museoon tulee jotakin uutta. Tässä tämän loppuvuoden 2017 aarre 1900-luvun alusta.

Bergerie tarkoittaa lammastarhaa. Nimen mukaan se voisi olla ranskalaista tekoa, mutta vain puinen tarha akvarelleineen ja nukkeineen on ranskalainen (tai sitten tehty Saksassa ranskalaisia markkinoita varten, mikä oli hyvin tavallista). 

Lampaat on valmistettu Erzgebirgessä Saksassa, ne kuuluvat Putz- sarjaan. Eli usein jouluaiheiseen koristeluun kuten provencelaiset Santon -nukkeiset jouluseimet kokonaisine kylineen.


Mutta mitä kaikkea tämä paimentarha voi tuoda esiin! Näin Hesarissa artikkelin susivaarasta ennen vanhaan. Kuinka moni lapsi joutuikaan suden suuhun paimenessa ollessaan!
http://souvenirs.midiblogs.com/media/02/01/3527108405.png 
Siinä linkki Hesarin artikkeliin, kuva on suurempi ja paremmin luettavissa kuin alimmainen kuva.

Totuus on tarua ihmeellisempää, sanotaan. Löysin suomenkielisenä, ranskankielisenä...vanhoja viittauksia lehtiartikkelien kuolinilmoituksiin, joissa kerrottiin noista susien raatelemista lapsista.

Ei ainoastaan lapset ole olleet vaarassa, vaan myös muita ihmisiä on kuollut monia eläimiä unohtamatta. Luin yhdestä kirjasta, miten 1800-luvulla laukkuryssä oli joutunut suden uhriksi talvella jäällä. Hänestä oli enää jäljellä vain jalat saappaissa. Uskomatonta miten susi söi ihmisiä. Silloin yksinäisillä kulkijoilla, matkustajilla oli monenlaisia muitakin vaaroja tiellä. Myös kummituksia! 

Historia toistaa itseään. Susikanta on lisääntynyt maailmalla ja susien vaaroista puhutaan nyt taas joka paikassa. Lapsia kielletään kulkemasta yksinään joillakin yksinäisillä luontopoluilla. Ja turistejakin varoitetaan täällä toisin paikoin.





Aveyron : face aux attaques du loup, un maire interdit aux enfants de sortir seuls

https://www.ladepeche.fr/article/2017/06/06/2588627-enfan...

https://www.coolamnews.com/loups-attaquent-enfants-3-pres...


Petits paysans surpris par un loup by François Grenier de Saint-Martin, 1833


Matti Hyvönen - Jäi toiset aamulla nukkumaan



Kun rikkaat lapset leikkivät paimeneen menoa nukeillaan ja leikkieläimillään köyhät lapset menivät itse paimeneen.

Joulukuvitusta 1800-luvulta

Tässä kuvia ranskalaisesta La Mode Illustrée -kirjasta, joka on vuodelta 1860:



Viimeisenä on hurjan näköinen kai joulupukki.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Galeries Lafayette-ikkunoita Toulouse'ssa

Tässä näyteikkunakuvia syksyn ranskalaisesta muodista. Otin niitä Suomen matkallani, kun palatessani tänne lensin Berliinin Schönefeldin kautta Toulouseen.

Klikkaamalla saa kuvat suuremmiksi.






Joulupiparilta tuoksuu

Joulupukki kävi museossa. Dixie oli pakettia vastaanottamassa haukkuen ja ulvoen, se on sen lempipuuhaa.

Isosisko oli leiponut Suomessa ja lähetti jouluherkkuja tänne. Vietiin niitä myös ranskalaisille museon ystäville tuliaisiksi.
















Paketissa oli myös siskon kutoma hieno hame, jonka sain lahjaksi. Minunkin pitäisi taas aloittaa kutomaan. Se harrastus on jäänyt.

torstai 14. joulukuuta 2017

Joulupähkinä purtavaksi

Useina vuosina joulupyhinä minulla on ollut joku nukketalohaaste. Tänä vuonna se voisi olla tämä viime kesänä hankittu 1800-luvun lopun englantilainen nukketalo, jonne pitää tehdä verhot.

Punainen silkki voisi olla pirteä tässä synkässä mustassa talossa, koska lattiakin on punainen. Tai sitten vanhat valoisat pitsiverhot.

Ajanmukaisia huonekaluja en ole vielä ostanut, vähitellen hankin niitä. Ne ovat kalliita. Alakerran keittiöön olen jo jotain löytänyt.

Tässä 94cm korkeassa nukketalossa on kaikki alkuperäistä mikä näkyy, kuten nuo tapetit ja takat.

Verhojen kiinnitys ei ole helppo juttu noihin vanhoihin nukketaloihin, välillä kyllä, jos voi käyttää tarraa. Pikkunauloilla se ei aina onnistu, jos puu on kivikovaa. Nastatkaan eivät ole usein hyvä ratkaisu.

Minulta on mennyt vuodenpäivät useimmiten koko nukketalon täyttämiseen.




Dixien uudet hajut


Dixie haistelee nalleja, niitä entisiä bakteeripesiä, jotka muuttuivat puhtaiksi pulmusiksi museossa. Reisussa rähjääntyneet ovat nyt juhlakunnossa joulua varten. Runsas viikko enää aattoon.


Löysin niille sopivia vaatteita varastosta ja pienempi, jolla ei ollut enää silmiä, sai uudet nappisilmät.