Linkit

http://www.craftmuseum.fi/kassaatko/simpanen.pdf

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ompelukone

Hyvä kuukausi

5 henkeä oli museossa tänään, Pohjois-Ranskasta ja Elsassista Saksan rajalta. Museomainokset taas kerran tehosivat.

Nyt kun heinäkuu loppuu, on tilinteon hetki.

Kesäkuun 2013 tulokset olivat miinuksen puolella viime vuoteen nähden, koska ei ollut isoa 40 hengen ryhmää kuten viime vuonna.

Nyt heinäkuussa 2013 se korvautuu, kun päästiin plussan puolelle 106 euroa eli noin 20%.

60-luvun vaunut oven vieressä ovat meidän maamerkkinä ja mainoksena. Vähemmän valitetaan nykyään, että oli vaikea löytää tänne. Ennen sesonkia ajeltiin naapurikylissä, ja huomattiin, että ei tämä Lézan ole niin huonossa paikassa. Kova läpikulkuliikenne on jatkuvasti Nîmesiin ja Montpellierhen. Toiset kylät ovat sivussa ja kaukana isommista teistä. Pitäisi vaan saada enemmän houkuteltua ihmisiä pysähtymään ja museoon.

Tämä heinäkuu oli hyvä yllätys. Saa nähdä miten on elokuussa.

Kesäsesonki puolillaan

Eilen oli 6 henkeä museossa. Nyt ollaan 81 euroa viime vuoden heinäkuuta rikkaampia. Belgialaisia ja Silkkimuseo-kyläläisiä. Siellä oltiin mainostamassa joku aika sitten.

Lasten suosikkina oli nyt musta iso 50-luvun hotellipoika nukke ja linna. Aikuiset pitivät nukketaloista ja yksi madame kolmipäisestä nukesta. Se ihmetyttää kaikkia.

Päivällä tuli yksi tärkeä puhelinsoitto. Midi Libre-lehdestä soitettiin. He tulevat tekemään artikkelin lehteen. Ei ole varmaa, tulevatko tänään vai toisena päivänä. Se on hyvä uutinen!

Illalla oltiin Sommièresin kylän naapurikylässä Villevieillen linnassa. Satojen vuosien takaiseen tunnelmaan pääsi jo jättiläismäisen ulko-oven ovikelloa soitettaessa. Linna on valtava, vaikka sen kylä on pikkuruinen.

http://fr.wikipedia.org/wiki/Villevieille
 
http://www.chateau-de-villevieille.fr/

http://www.ot-sommieres.fr/

http://fr.wikipedia.org/wiki/Ch%C3%A2teau_de_Villevieille

Heinäkuun jännitystä nukkenallemuseossa

Eilen oli 8 henkeä museossa. Tänään 3 belgialaista. Me ollaan 53 euroa rikkaampia kuin viime vuoden heinäkuussa.

Museokyltit tien vieressä, internetti ja Evasion turistiopas toivat nämä turistit tällä kertaa. Tänä vuonna on ollut aika paljon väkeä läheisiltä leirintälalueilta naapurikylistä.

Hollantilaisia ja belgialaisia on ollut paljon ja tietenkin ranskalaisia. Yksi saksalainen. Ensi kuussa on vielä värikkäämpää, eri kansalaisuuksia, kun on enemmän ihmisiä liikkeellä.

Keskiviikkoon asti näkee, miten monta prosenttia on nousua viime vuodesta.

Heinäkuu 2012 ja 2013

Eilen oli 6 museokävijää. Juuri sitä odotettiin, jotta päästiin ainakin viime vuoden tuloksiin.

Yhdistyksen kukkaroon on tullut 467 euroa tässä kuussa museokävijöiden sisäänpääsymaksuja eli 97 kävijää. Ensi keskiviikkona on 31. päivä heinäkuuta, joten plussan puolelle tulee tästä lähtien. Saa nähdä. Helpottavaa, kun ainakin samoissa ollaan nyt.

Selvää on, että jos museo olisi isommissa tiloissa Anduzessa ja jos "pommimainostettaisiin" isolla rahalla kuten kunnan museot, museokävijämäärä olisi moninkertainen. Mutta kun me markkinoidaan vaan vaatimattomasti pikkurahalla, tulokset ovat sen mukaiset.

Toisaalta vieraskirjasta näkyy, että "vieraamme" pitävät näistä "vierailuista", vaikka käynti on maksullinen. Virallisemmissa museoissa on erilaista. Vieraskirjassa on nyt monia eri kieliä, kuvassa yllä hollantia, alhaalla ranskaa. Olen pyytänyt kaikkia kirjoittamaan äidinkielellä.

Monipuolistaa täytyy kokoelmaa jatkossakin. Se on valttia. Eilen monsieur sanoi, että he olivat olleet jossakin nukkemuseossa lasten kanssa. Mutta siellä oli vain nukkeja. Täällä on sitävastoin paljon teemoja jos jonkinlaisia. Nooan arkkeja hän ihmetteli ja muita ei ranskalaisia erikoisuuksia, mistä ihmeestä olin sellaisia löytänyt.

Alimmassa tekstissä puhutaan kaikenlaisista soittimista, kuvannollisesti tai ei. Musiikki on myös mukana museossa erilaisine instrumentteineen. Kaunis "konsertti" siitä tulee, kun näkee monta soitinta ympärillään nallet muusikkoina, vaikka ei mitään kuulisi. Mielikuvituskonsertti se on. Varsinkin musiikin ystäville ja muillekin.

Saksan suosituimmat turistipaikat

http://www.allemagnevoyage.com/sitestouristiques/centsites.html
http://www.allemagnevoyage.com/sitestouristiques/centsites13.html

http://www.allemagnevoyage.com/regions/Bayern/chateauxlouis.html
Neuschwanstein, (aka Disney Castle)

Linkit

http://www.hs.fi/ulkomaat/Mobiililaitteiden+ja+tietokoneiden+k%C3%A4ytt%C3%B6+pienent%C3%A4%C3%A4+sanavarastoa/a1374632901627

Nukkelahjoista

Tässä muutama nukkeinfo linkki:

http://www.restauration-de-poupees.fr/Reconnaitre-les-celluloids

http://baigneurs.free.fr/marques/fiche_baigneur.php?prenom=IGNACE

http://odysseedesjouets.e-monsite.com/

http://www.infopoupees.com/pages/expo.php?index=4&sn=1

Ylemmässä kuvassa keskellä ruskeahiuksinen (maalatut hiukset) vauvanukke on yksi viime viikolla saamistani nukeista. Löysin netistä sen merkin Convert Nano. Samaa nukkea valmistettiin ensin selluloidista 40-luvulla ja sitten uudemmasta vähemmän palonarasta aineesta, jostakin muovisekoituksesta,  50-luvulla. Nukella on sulkevat ja sivuille liikkuvat tai katsovat siniset silmät.

Alimmassa kuvassa keltaisen nallen vieressä on pieni selluloidivauva 40-50-luvulta. Convert-merkkinen kuten yllä. Se on myös viime viikon nukketuliaisia.

Katselin noiden nukkejen hintoja netissä. Kyllä ne ainakin 70 euroa yhteensä ovat arvossaan. Ranskan markkinoilla varsinkin, koska ovat ranskalaisia.

Ylimmän kuvan vaunut ovat 50-luvun kaksosrattaat, jotka olen saanut 20 eurolla joskus Anduzen kirpputorilta. Alimmat vihreät maalatut puuvaunut olen tuonut Suomesta alkuvuosina. Ne ovat Loimaan osto-ja myyntiliikkeen löytö, 50 euroa niistä silloin pulitin. Suomessa vaunut ovat kalliimpia kuin täällä Ranskassa. Niitä näkee siellä vähemmän. Toisaalta täälläkin harvemmin kuin ennen.

Yläkuva on täynnä vanhoja nalleja, paitsi kaksi alempaa lampaankarvanalleani, ja alakuvassa on kaikki minun tekemiäni nalleja. Niitä olen pistänyt paljon pois näkyvistä. On tarvinnut tehdä tilaa kaikelle vanhalle.

Kaikki 50-70-luvun viime viikon muoviset lahjanuket (Bella, Gégé, Horsman ja tuntemattomat merkit), jotka meinaan myydä, on jo pesty. On niistä ollut hommaa koko viikoksi. Lisäksi oli mukana joitakin nukenvaatteita. Toiset villaiset olivat pesun jälkeen niin reikäisiä, koinsyömiä, ettei niistä paljoa ole jäljellä. En jaksa paikata 100 paikkaa villahousuissa. Villatakin paikkasin, koska reiät olivat pienempiä ja niitä oli vähemmän. Vanha vaate on kuitenkin aidompi kuin joku uusi. Ennen vaatteet pidettiin loppuun ja se saa näkyä museossa. Minun pitäisi opetella se paikanteko-ommel paremmin. Välillä näen nalleja, jotka ovat huolellisesti tehtyjä paikkoja täynnä ja siksi liikuttavia.

Silmiä piti korjata myös yhdellä nukella, koska toinen silmä oli painunut sisälle päähän. Katsoin kaulan kiinnitystä, ei sieltä käsin nähnyt pään sisälle. Sitten tutkin päälakea "istutettujen" hiusten alta. Kumma kyllä, mutta muovisen päälaen sai auki kuin purkin kannen. En ole moista systeemiä ennen nähnyt näillä uudemmilla nukeilla, vanhoilla posliininukeilla kyllä on usein irroitettava pääkupu. Niin pääsin pään sisälle katsomaan. Silmät sulkevasta mekanismista oli liima irronnut toiselta puolelta, joten se liimattiin uudestaan kiinni. Ja niin saatiin se korjattua. Nukesta saa vähän paremman hinnan nyt.

Kaikki saamani nuket useimpia folklorisia nukkeja lukuunottamatta olivat niin likaisia, että roskiin ne olisivat menneet helposti, kuten madame sanoi, joka ne minulle toi. Siksi noista vinttitavaroista luovutaan helpommin, kun ei viitsitä tai keritä niitä putsailemaan. Vaikka paksun lian alta kyllä näkyy arvokkaammat ja vähemmän arvokkaat. Ja siivous on vaivan arvoinen.

Yksi nukke muuttui täysin kasvojen pesun jälkeen. Alimmainen kuva. Vähän folklorisen tyylinen 50-luvun kovamuovi-nukke on nyt ihastuttava. Alushame puseroineen oli täysin muuttanut väriään luonnonvalkoisesta ruman kellertäväksi. Eikä pesu auttanut. Sitten kokeilin yhtä temppua, vaikka se voisi pilata koko vaatteen. Sekoitin pesuveteen Javel-ia, pyykin valkaisuainetta, jota käytetään Ranskassa keittiössä desifioimassa ja tiskauksessa rasvaa poistamassa. Ihme kyllä, se valkaisi uudestaan vanhan kellastuneen nukenvaatteen, eikä sitä vahingoittanut. Nukella ei ole enää käsiä, mutta se on silti viehättävä. Toisaalta kädet voisi tehdä sille kankaasta, koska en halua teettää niitä kalliisti ammattirestauroinnissa. Jolloin ne voivat maksaa enemmän kuin itse nuken arvo. Lisäksi voin tehdä sille puseron käsien peitoksi. Tai sitten tämä palmikkopää saa jäädä ilman käsiä, ja niin se on ajan kuva. Museoon ei tulla täydellisinä, vaan elämää nähneenä. Sille täytyy hakea paikka museosta.

Turistit Suomessa

http://www.hs.fi/kotimaa/Joka+nelj%C3%A4s+turisti+on+ven%C3%A4l%C3%A4inen/a1374549478702

Virtuaali vierailuja

http://www.revolvingpicture.com/virtual-tours/moc/
http://www.toy-museum.co.uk/virtual_visit_to_the_museum.h...
http://www.britishmuseum.org/explore/online_tours.aspx
http://www.virtualfreesites.com/museums.museums.html
http://suite101.fr/article/une-journee-a-malines-en-belgi...
https://fr.wikipedia.org/wiki/Mus%C3%A9e_du_jouet_ancien

Nukkekuorma

Eilen oli museossa taas 13 kävijää (lasketaan vain maksavat). Turisteja ja joitakin paikallisia naapurikylistä.

Puhelin soi myös useasti. Aika paljon yritetään kaupata vanhoja leluja. Kun tiedän, mistä on kyse, sanon useimmiten, että me haetaan museoon vanhempaa tavaraa. Tilan puutteen takia täytyy jo valikoida ja makuasiat vaikuttavat myös. Eri asia on, jos saa ilmaiseksi. Kuten eilen.

Kun museossa oli jo paljon väkeä iltapäivällä, tuli vielä yksi pariskunta kahden suuren pahvilaatikon kanssa. He olivat soittaneet ja tiesin, että tulossa olivat. Laatikot piti tyhjentää, koska he tarvitsivat niitä muutossa pois Anduzesta. Madame oli käynyt täällä noin pari vuotta sitten ja ajatteli antaa tänne nukkensa ja folklorisen nukkekokoelman. Hän sanoi, että jos en huoli, voi heittää roskiin. Myöhemmin järjestelin likaiset ja puhtaammat nuket erikseen. Yksi muovikassillinen meni heti roskiin, niin huonokuntoisia ne olivat. Kaksi muovikassillista oli ihan ok folklorisia nukkeja eri maista, erilaisia kuin minulla on ennestään, joten ne rikastuttavat kokoelmaa. Niille ainakin osalle voin hakea paikkaa museosta. Sitten yksi pienempi pahvilaatikko on 50-70-luvun nukkeja. Muutamia otan museoon, joita minulla ei vielä ole. Kuten 50-luvun Convert-merkkiset ranskalaiset nuket. Otan selvää merkeistä vielä internetissä. Toiset useimmat ovat Bella merkkisiä ranskalaisia, joita täällä on jo. Ne voin myydä. Puhdistamista niistä on, kun ovat olleet monet vuodet unohdettuina ullakolla tai ties missä pölyyntymässä. Onneksi folkloriset nuket ovat aika siistejä, niitä olisi vaikea puhdistaa vaatteineen.

Museossa oli kiva tunnelma, kun oli "tupa" täynnä. Pienellä museotilalla on myös hyviä puolia. On kotoisa ilmapiiri, kun on vähän ahdasta. Ihmiset puhuvat helpommin, kun ovat lähellä toisiaan.

Ei saa kiittää päivää ilman iltaa, sanotaan. Nyt on ilta. Tänään oli myös 13 museokävijää, mukava yllätys.  Aamupäivällä marseillelaisia, iltapäivällä naapurikylästä Vézénobresta entisiä nîmesiläisiä, illalla Toulouse'sta, Bordeaux'sta ja meidän kylästä. Kaikki nämä olivat isovanhempia enemmän tai vähemmän monine lapsenlapsineen.

Noteerasin yhden asian. On se kumma, kun kaikki lapset ovat viime aikoina olleet hyvin kilttejä museossa kuin ennen joulua ollaan. Kuulin, että yhden tänäpäisen viisivuotiaan tytön joulupukin toivelistaan kuuluu nukketalo. Yllättävää on, että pikkupojat ovat yhtä kiinnostuneita täällä kaikesta kuin pikkutytöt. Vaikka poikien teknisiä leluja ei ole paljoa. - Tällaisten hauskojen lapsivierailujen jälkeen saan nauraa vielä jälkeenkin päin.

Mahtaako huomenna myös tulla 13 museokävijää?

Tervetuloa museoon!

Virtuaalivierailulla museossa, Tässä Paulan ja Timon vierailuvideo:

https://www.dropbox.com/s/gefhhksd2zfrxtm/Ullan%20museossa%20valmis1.wmv

Eilen oli 13 henkeä museossa. Muuten on ollut 2-5 kävijää päivittäin nyt alkukuusta. Elokuun loppuun mentäessä lisääntyvät kävijät yleensä, nyt alkukuu on vielä aika hiljaista.

Sesonkikuulumisia

Tässä kuva vieraskirjasta. Nyt aamulla oli yksi pariskunta Toulousesta. He olivat nähneet tämän museon Heraultin turistioppaassa, jonka olivat ostaneet kirjakaupasta. Siihen me ollaan päästy ilmaiseksi. Herault on tämän Gardin naapurimaakunta, joka on Montpelliern aluetta.

Lisäksi nämä turistit olivat olleet Sauve-kylässä ja siellä kyselleet tästä museomainosta, joita ei ollut enää kuulema ainuttakaan. Vaikka niitä sinne me jätettiin joku aika sitten, kun kierreltiin monet lähikylät museomainos reisuilla.

Samaa ikäluokkaa me oltiin. Se yhdistää. Madame ihasteli nukketaloja ja otti kuvia. Lasten kasvatuksesta puhuttiin myös. Vitriinejä puuttuu, ja siten on paljon houkutuksia lapsille, jotka ovat tottuneet kaikkea katsomaan joka paikassa käsillään. Miten ihmeessä he yhtäkkiä voivat muuttaa tapansa?

Lasten kasvatuksesta on helpompi puhua, kun ei ole itsellä lapsia ja omaa kokemusta. Ei se helppoa ole, sanoi äiti. Mutta jokaisella on periaatteensa. Ne voidaan periä vanhemmilta tai omaksua uudet. Sen suhteen minä olen konservatiivi kuten muutenkin. Rajat täytyy olla kaikessa. Ja kuri lapsilla. Eivät he kunnioita mitään, jos ei ole auktoriteettia.

Nykyään lelumuseoissa on leikkikenttäalue lapsille ja "Ei saa koskea"-periaatteen sijaan on "Saa koskea"-periaate. Se on periksi antamista kaikessa. Tänne nukkenallemuseoon ei sellaisia muotivillityksiä haluta, vaikka olisi joskus rahoitusta. Sitäpaitsi lapset viihtyvät täällä muutenkin. Me haastellaan heitä. Monesti he katsovat silmät pyöreinä, kun kuuntelevat ja katselevat. Vaikka "kauhukakaroita" tulee myös joskus museoon, silloin minä olen babysitterinä ja juoksen koko ajan heidän perässään, jotteivat he rikkoisi mitään.

Yksi kerta oli hollantilainen eläkeläispariskunta. Mies oli ollut koulujen johtaja. Hän puhui juuri tästä nykyajan kurinpito-ongelmasta kouluissa ja muualla. Lisäksi hän totesi, että lapset ovat nykyään niin itsetietoisia tai itsevarmoja, että he "tietävät" jo kaiken tai ovat tietävinään, niinkuin heillä ei olisi enää mitään oppimista! "Muna on viisaampi kanaa". - Mutta eikö tämä koko elämä ole elämänkoulua ja oppimista? Aina meillä on parantamisen varaa.

Museomenestyksestä puheenollen. Nyt on heinäkuun puoliväli ja koko ajan vertaan viime vuoteen. Toisaalta siitä tulee paineita, jos ajattelee, että ainakin samoihin tuloksiin pitäisi päästä. Nyt me ollaan hiukan edellä viime vuoden heinäkuun alusta. Se voi heilahtaa puolin ja toisin yhdessä päivässä. Ilmassa on siksi jännitystä. Joka tapauksessa tämä kesäaika on museolle juhla-aikaa. Ja eteenpäin me ollaan menossa kaikesta huolimatta, pienemmällä tai suuremmalla menestyksellä.

Uzèsin antiikkimarkkinoilla

http://www.uzes.fr/agenda/Foire-aux-antiquites-et-a-la-brocante_ae239358.html

Huomenna on Ranskan kansallispäivä. Tänä viikonloppuna on joka vuosi Uzèsissä antiikkimarkkinat. Siitä on tullut minulle jokavuotinen kesäohjelma. Nyt sinne oli parempi mennä, koska tänä vuonna muutettiin museon aukioloaikoja vähän. Ennen museo oli auki klo 10 alkaen, nyt se aukeaa tuntia myöhemmin klo 11. Yleensä kaikki tulevat 11-12 välillä ja sitten iltapäivällä.

Nalle tuli mukaan tällä kerralla. Sain sen 25 eurolla. Reppananalle on nyt odottamassa puhdistusta. Sen koiset villahousut ja -takin pesin jo. Ne ovat muuten ihan hauskannäköiset. Jalat ovat irronneet joskus paikoiltaan, nalle on varmaan kulkenut uskollisesti mukana joka paikassa. Sen entinen omistaja on löytänyt vanhan puisen lankakerän päät raudan vahvistukseksi, joten ne pysyvät siten paikoillaan. Silmät ovat eriparia. Pääasia, että on silmät. Kuono on muuttanut väriään...Meille keräilijöille nuo paljon nähneet nallet ovat aarteita.

Tauluja siellä oli paljon, otettiin muutama kuva ihanimmista. Kaikkea siellä näkee, myös ennennäkemätöntä harvinaisempaa tavaraa. Siksi sinne on mielenkiintoista mennä, vaikka ei aina olisi mitään museoon ostettavaa.

Tässä alimmassa taulussa näkee miten lapsilla oli aikuisten vaatteet 1700-luvulla. Ja siten myös heidän nukeillaan.

Sota-ajasta

http://files.snstatic.fi/hs/2013/7/sakuvat/

Linkit

Afrikan Tähdestä:
 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Afrikan_T%C3%A4hti

http://www.webcitation.org/5cu6C1fW4

Alla Muumitalosta:

http://www.prisma.fi/market/prisma?a_Visit:tuote=507gpyr46g6lq5bl&kategoriaTunniste=Figuurit&path=LAPSILLE%2FLelut%2FFiguurit&paikkakunta=Helsinki&osuuskauppa=HOK-ELANTO&pageName=Main

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1246408-iso-muumitalo-mita-maksaa-ja-mista-ostaa-voi/

http://www.vauva.fi/keskustelu/1298732/ketju/muumitalo_surkea

http://lelut.hongkong.fi/fi/nuket-hahmot-ja-tarvikkeet/pieni-muumitalo-26cm/p/546425/

Linkit - Löytökoira

/http://peninkulmilla.wordpress.com/tag/koiran-punkkitorjunta/

http://www.elainlaakariin.fi/koiran-ulkoloiset-koiran-punkki-koiran-tai-koiran-kirppu/

http://www.elainlaakariasemaakuutti.fi/FI/usein-kysyttya/kesan-vaarat/punkit.html

http://www.punkki.net/

http://www.elainlaakari.fi/klinikat/koiraklinikka/hoito-ohjeet/ulkoloisten-ht/ 

Tässä alla kuva koirasta, joka löydettiin sunnuntai aamulla, kun oltiin Dixoua ulkoiluttamassa. Pienen parkkipaikan vieressä ruohikossa nukkui koira. Me ihmeteltiin, miksi se siellä yksinään nukkuu. Omistajaa tai taluttajaa ei näkynyt missään. Kun se nousi ylös, selvisi, takajalka oli loukkaantunut. Ehkä auto oli töytäissyt sitä. Dixou haisteli sitä uteliaana, koirat tekivät tuttavuuutta. Se alkoi seurata meitä, kuin hylätty koira, joka oli tyytyväinen, kun sitä silitettiin. Se oli kuin kuolemassa tuolla nurmikossa.

Tämä vieras haukku tuli meille. Me laitettiin se kiinni ulko-oven viereen ja minä soittelin SPA:lle eli koiratarhaan Nîmesiin. Sain heiltä neuvoja. Korvasta piti lukea tatuointi ja siten saatiin tietää omistaja. Soitin omistajalle, mutta en saanut puhelinvastaajan viestiini vastausta. Sitäpaitsi koiran omistajat olivat Nîmesin lähellä noin 30km, aika kaukana täältä. Miten se koira yksinään olisi tänne joutunut? Hylätty se oli, pääteltiin SPA:ssa.

Se näkyi myös päältä. Koira oli likainen kuin kulkukoirat yleensä. Mutta kesy se oli, eikä yhtään pelkääväinen, vaikka me oltiin sille ventovieraita. Silittämisestä se tykkäsi kovasti. Se sulki oikein silmät, niin paljon se siitä nautti.

Me annettiin tälle "Dixoun ystävälle" vettä. Koiran ruoasta se ei välittänyt, ei ollut nälkä. Mutta kinkun palaset menivät kuin kuumille kiville.

Koiratarhassa sanottiin, että kunnantalon pitää huolehtia noista kulkukoirista. Näin myös internetistä, että sinne me voidaan se viedä huomenna aamulla, kun se on auki. Siihen asti me pidetään sitä. Yöksi me otettiin se sisälle. Tämä http://fi.wikipedia.org/wiki/Bretoni_%28koira%29   Bretoni nukkui eteisessä. Hain sille ison pahvilaatikon.

Huomattiin, että sillä oli ainakin yksi punkki. Myöhemmin netistä näin, että olisi pitänyt olla varovaisempi. Punkki oli turvonnut, koska se oli imenyt itsensä täyteen verta. Se voi lentää huonekaluihin ja lisääntyä moninkertaisena...Ongelmia voi tulla myöhemmin.

Seuraavana päivänä eli maanantaina mentiin heti aamulla kunnantalolle. Virkailija sanoi ensin, että ei me oteta sitä tänne, se haetaan sitten teiltä. Minä olin lukenut netistä, että lain mukaan kunta ottaa sen heti hoiviinsa ja toimittaa sen eläinlääkärin hoitoon ja sitten koiratarhaan. Puhelinsoiton jälkeen, hän oli kuullut puhelimessa, että niin pitää tehdä, virkailija otti loukkaantuneen ja reissussa rähjääntyneen pissaisen ressun kunnan hienoon vastaanottoon odottamaan huolenpitoa.

Siinä matkalla yksi lézanilainen madame tuli juttelemaan ja hän tuli meidän kanssa kunnatalolle asti. Hyvin ystävällinen ja mielissään orpokoiran huostaanoton puolesta, tämä vieras kylämme asukas lupasi tulla museoon joku päivä.

Kuulin myöhemmin, että onneton haukku oli päässyt turvallisesti perille koirien orpokotiin odottamaan uutta kotia.

http://vallerargues.spa.asso.fr/
Siinä yllä linkki koiratarhaan, josta adoptoin Dixoun 4 vuotta sitten.

http://www.spa.asso.fr/
Siinä toinen SPA näillä kulmin.

http://www.spa.asso.fr/refuges  Ranskassa on paljon koiria (sekarotuisia) ja paljon hylkäämisiä, joten eläinten suojelua varten on järjestäydytty.

Koirakulttuuri on erilainen eri maissa, pienissä ja isoissa maissa. Suomessa ostetaan yleensä puhdasrotuinen koira, siitä maksetaan paljon, ja siitä silloin myös huolehditaan ja ollaan vastuuntuntoisia. Lisäksi meillä maksetaan veroa koirasta, ainakin ennen on maksettu, en tiedä nykyisestä tilanteesta. Ei Ranskassa mitään koiraveroa ole olemassa. Sillä täällä valtio tienaisi miljoonia! Monissa perheissä on kaksi koiraa. Koiraverolaki olisi Ranskassa yksi mielenosoituksen aihe. Se olisi heille ennenkuulumatonta. Vaikka yksi 90-vuotias pappa sanoi kerran, että joskus sellainen on ollut olemassa myös täällä, jopa pyörät ovat olleet verollisia vanhaan aikaan!

Jos kaikki on ilmaista, ihmiset ovat helposti välinpitämättömiä, eivät aina arvosta, sitä mitä saavat.

Museouutiset kesä 2013

http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/yhdistyskirje21.6.13.pdf

Siinä  yllä viimeisimmät museouutiset puolivuotiskaudelta. Siinä on samoja asioita kuin tässä blogissa kerrattuna. Postitan niitä museon ystäville. Kaikki eivät vielä "harrasta" tätä internettiä.

Nyt täytyy kirjoittaa vielä yleiskokouksen äänestyslomake ja lähettää se kaikille jäsenille tämän yhdistyskirjeen mukana...

Linkit - virtuaalivierailuja

http://www.lelumuseohevosenkenka.fi/nayttelyt/kesakuu-2013-rantamokki

http://www.lelumuseohevosenkenka.fi/nayttelyt/maalis-huhtikuu-2013-2000luvunlelut

http://www.bonzo.me.uk/ 

http://www.ts.fi/teemat/matkailu/92845/Lelujen+lumossa+Prahassa

http://www.lottamuseo.fi/kokoelmat/lotta-svard-lehti/kasityoohjeita/

http://www.lottamuseo.fi/kokoelmat/
"Lottamuseon valokuvakokoelmassa on noin 15 500 valokuvaa. Kuvat kertovat lottien toiminnasta sodan ja rauhan aikana." 

- Jos minäkin alkaisin keräämään vanhoja lapsuuteen liittyviä valokuvia ...Niistä voisi tehdä seinälle kuvakertomuksen. Pala palalta siitä tulisi kuvatilkkutäkki. Kuvat ovat konkreettisia ja eläviä.