Ilman Euroopan Unionin jäsenyyttä minun suomalaisena olisi ollut hankala perustaa Nukkenallemuseo Ranskaan. Mutta Suomen jäsenyys "sai ovet aukeamaan" helpommin toisessa EU-maassa.
Kun liityttiin EU:hun vuonna 1995, silloin meistä suomalaisista tuli enemmän eurooppalaisia. Ei meitä ennen täällä edes paljon tunnettu. Vain ruotsalaiset tunnettiin. Nyt mekin ollaan olemassa maapallolla. Se on ollut minun kokemukseni vuodesta 1999, kun muutin tänne.
Nykymaailmassa matkustellaan paljon, toisin kuin ennen. Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus on tätä päivää.
Mutta meillä kaikilla on juuret. Ja juurillemme me palaamme tavalla tai toisella elämämme aikana. Suomalaisuus on rikkautemme.
Siivet meille antavat "löytöretket" kotipihamme ulkopuolella ja aikamatkat kauas historian kätköihin, unohtamatta unelmia horisontissa.
P.S. Olen huomannut, että EU:lla on paljon vastustajia. Minä olen varmaankin sen harvoja kannattajia. Joka tapauksessa, jos me suomalaiset oltaisiin EU:n ulkopuolella, tilanteemme olisi aika heikko ja näkymätön "maailmankartalla". "Yksinäiset ratsastajat" eivät selviä kauas. On parempi kulkea porukassa.