Viikonlopulla oli mukava yllätys. Meillä oli 9 henkeä. Yksi 81-vuotias syntymäpäiväsankari isoäiti toi ison perheensä tänne monine sukupolvineen Montpellier'sta sunnuntaina. Hän soitti jo edellisenä maanantaina ja kysyi, jos ollaan auki. Täällä oli sitten hänen hauska synttäripäivänsä erikoisohjelma. Siinä hyvä idea ikimuistettaville juhlahetkille. Museovierailu päivän kunniaksi yhdessä perheen kanssa.
Tämä viehättävä pieni belgialaissyntyinen harmaapää vanhus katseli vanhinta nukketaloani 1880-luvulta ja kertoi sen muistuttavan hänen isovanhempiensa kotia. He olivat silloin yläluokkaa, kuten 1800-luvulla luokkaerot olivat hyvin suuret.
Huvittavaa muuten oli, koska mummo sanoi löytäneensä tämän museon internetistä. Aikaansa voi seurata vaikka 100 vuotiaaksi asti. Hänen noin viiskymppiset poikansa kertoivat yllättyneensä siitä, miten vanhat lelut voivat toimia historian ja yhteiskunnan tulkkeina eri ajoista. Niin se on, kun näkee pintaa syvemmälle. Lelu ei ole vain lasten lelu, vaan ajan kuva. Siksi vanhat esineet ovat mielenkiintoisia, koska ne ovat paljon "puhuvia". Niiden takaa löytyy tarinoita milloin mistäkin ajasta ja paikasta, vaikka loputtomiin, jos vaan ottaa selvää.
10 vuotias poika tutki kaikkea kuin pieni professori. Eikä ollut pettynyt, vaikka täällä ei ole paljoa poikien leluja. Teinityttö taas piti vanhasta koululuokastamme.
Samanaikaisesti tuli yksi eläkeläispariskunta, joka sanoi olevansa kyläläisiämme. Heillä oli mukanaan 50-luvun selluloidinukke, josta he halusivat hinta-arvioni. Annoin vähän yläkanttiin ihan heidän mieliksensä. Hyvä kokemus tämä heidän vierailunsa, koska he olivat yllättävän positiivisia ja myötämielisiä museoon nähden, toisin kuin viime viikonlopun kyläläisemme.
Kun kysyin, mistä pitivät nämä sunnuntai vierailijat eniten täällä museossa. Kuin yhdestä suusta tuli vastaus, että kaikki oli hienoa ja he olivat yllättyneitä näkemäänsä.
Pienelläkin museolla on paikkansa, kun se saa iloiseksi yhdenkin ihmisen.
