Viime vuonna sitä vastoin satoi ja ukkosti paljon kesällä rankoista myöhemmistä syysilmoista puhumattakaan. Marraskuun Suomen matkallani piti majoittua hotelliin Nîmesiin lähtöpäivänä, koska luvattu rankkasade olisi voinut jättää tien poskeen. Seuraavan päivän lentokoneesta ei saanut myöhästyä, muutenkin oli kaikki pysähdyspaikat matkan varrella jo valmiiksi ostettu netistä. Se oli poikkeuksellista. Ja vielä paluumatkallani tuo Sevennien vuoriston sadeilmiö jatkui.
Kun on kaunista, tai oikeastaan kuuma intiaanikesä, turistit viihtyvät rannalla veden ääressä vilvoittelemassa. Museot kiinnostavat vähemmän.
Täällä Nukkenallemuseossa oli tavallista hiljaisempi kesä. Turismi on hyvin epäsäännöllistä.
Mutta mitäs siitä! Yleensä ottaen kaikki museokävijät olivat tyytyväisiä museokäyntiinsä. Meillä oli mielenkiintoiset keskustelut. Vieraskirjaan tuli paljon hyvää palautetta kuin kouluaikana muistivihkoon muistovärsyjä koulukavereilta ja ystäviltä. Niin voisi sanoa, että museo sai taas paljon uusia ystäviä.
Nukkenallemuseoyhdistyksen kukkaro jäi nyt vähän tyhjemmäksi kuin muina kesinä. Toisaalta sinne mahtuu vielä paljon ropoja, koska ei ole liian paksu. Eikä voida ylpeillä. Pieneksi ja nöyräksi tuntee itsensä kuin mahtavien luonnonvoimien edessä.
Mitä me opittiinkaan latinan tunnilla koulussa? "Eteenpäin elävä mieli, kuollut vain taaksensa katsoo."
