tiistai 4. huhtikuuta 2017

Tämän vuoden 2017 uudet haasteet

Vuonna 2000 äiti lähetti Suomesta postissa kaksi isoa pahvilaatikkoa, joissa oli pieni nukkenalle kokoelmani. Niillä päästiin alkuun. Noin 100 nukkea ja nallea! Siitä syntyi maailman pienin museo. Vaikka se oli oikeastaan näyttely.

Laitoin lehteen ilmoituksen museon avajaisista. Kuva yllä.

"Ei saa halveksia pienten alkujen päivää". Kyllä tuli kritiikkiä osakseni varsinkin kyläläisiltämme, kun uskalsin moiseen ryhtyä! Mutta Midi Libre paikallinen sanomalehti tuli tekemään kivan artikkelin. Ja tuo lehti on ollut hyvä yhteistyökumppani koko ajan.

Kokoelmani on kasvanut vuosien varrella ja kasvaa koko ajan. Yli 2500 artikkelia. Taloni on tullut liian pieneksi kuten videosta näkyy alla.

Nyt museolle täytyisi löytää parempi turistipaikka ja isommat tilat. Siinä meidän haasteemme. Mutta jossain se uusi museotalo meitä odottaa. Niin uskotaan. C'est la vie.

Olin tänään naapurikylässä Anduzessa. Turistijunamatkat alkoivat nyt pääsiäislomalla viikonlopulla. Ihmisiä siellä oli tungokseen asti, mutta täällä meidän hiljaisessa kylässämme ei ole ketään. Ei ristin sielua. Siinä hyvä syy hakea uutta paikkaa.

Paula ja Timo vierailivat museossa Etelä-Ranskassa kesällä 2013 ja tekivät tämän videon.



klo18:07
Täytyy päivittää tätä tämän päivän juttuani. Yksi huvittava asia. Valitin, ettei ketään ole kylillä. Olin juuri saanut valmiiksi tämän tekstin, kun puhelin soi. Yksi madame soitti Bézierstä, että hän oli löytänyt tämän museon internetistä ja halusi tulla tänne katsomaan, koska on nukkejen keräilijä myös. He olivat tulleet sinne Carcassonnesta.

Béziers on melkein parin tunnin ajon päässä täältä. Myöhemmin ovikello soi. Siinä ne soittajat olivat oven takana, englantilais-venäläinen pariskunta lapsensa kanssa. Meillä oli mukava keskusteluhetki, jota väritti monikansalaisuutemme. Heillä on suunnitteilla tehdä nukkenäyttely Carcassonneen isoon taloonsa.

Olen minäkin ollut valmis reissaamaan en tiedä kuinka monia kilometrejä tämän nukkenalleharrastuksen parissa. Ja mitä kaikkea olenkaan oppinut ja nähnyt siinä sivussa! Joskus nuo "kaupanpäälliset" ovat olleetkin rikkaimpia kokemuksia ja nähtävyyksiä. Vaikka en muista olleeni pettynyt näkemääni, vaivan arvoista se on ollut. Otan aina selvää netissä. Silti on joskus ollut turha reisu, kun ovet ovatkin olleet kiinni. Mutta silloin olen nähnyt muuta.

Aina täytyy olla joku syy, miksi lähteä liikkeelle.