Viime viikolla kävin kampaajallani, t.s.ystäväni tykönä. Hän leikkaa tukkani ilmaiseksi, ja minä autan häntä tietokone jutuissa. Se on ystäväpalvelua puolin ja toisin.
Niin säästän joka kerta ainakin pari kymppiä, joka toinen kuukausi tai useammin. Se tekee paljon vuosien kuluessa.
Kun kerran säästöä tuli, niin heti se meni, kuten kuvassa näkyy parin kympin vaaleanpunainen nallepari.
Ei haittaa, vaikka toiselta nallelta puuttuu silmä, korvat ja nenä ovat kuluneet. Ja reissussa ovat rähjääntyneet molemmat. Tärkeintä on ollut uskollinen nalleystävyys. Ne ovat seuranneet omistajiansa lapsuudesta aikuisuuteen. Se on pitkä matka. Ja ne kertovat meidän aikalaisillemme toisesta ajasta ja toisesta erilaisesta maailmasta, jossa ne ovat eläneet.
Kaunista on elämän kulku, kun näkee sen kukat tien varrella.
Näin minun kokoelmani on vuosien mittaan tullut. Se on kuin iso säästöpossu, johon olen kerännyt kolikoita jokapäiväisessä elämässäni. Ja aika ajoin olen rikkonut sen, jotta olen voinut ostaa palasen eilistä päivää menneestä kertomaan tänne nykypäiväämme Nukkenallemuseoon.
Pennissä on miljoonan alku, sanoi vanha kansa. Sydämen asialla ollaan.