Nuori radiotoimittaja tuli sitten tänään. Hän oli löytänyt museomainoksen Alèsin turistitoimistosta, ei tiennyt ennen tämän museon olemassaolosta, vaikka on naapurikylästä. Kiinnostusta oli ja sen huomasi, koska radioäänitystä kesti 40min, vaikka toisaalta sitä leikataan aina. Meillä oli mukava keskustelu.
Nätti punapäinen teerenpisamakasvoinen ranskatar kertoi tykänneensä aina nukeista ja isän tekemä nukketalokin hänellä oli ollut pienenä. He olivat paljon matkustaneet perheen kanssa. Siinä yksi syy, miksi hän tuli tänne katsomaan.
Sanoin, että tämä museo on syntynyt matkojeni varrella. Ideoita saa matkustaessa ja matkatessa lähemmäs tai kauemmas, kun on liikkeellä, vaikka kävellen olisi. "Ikkunat" ovat silloin auki koko maailmaan. Mieli on avoin, ollaan kuin löytöretkellä elämässä. Ajatukset tuulettuvat enemmän kuin silloin, jos pitää "ikkunansa" aina kiinni ja jää suljettuna omaan pieneen maailmaansa.
Siitä on aikaa, kun ollaan päästy radioon viimeksi. Se riippuu toimittajista. Ei ole ketään meistä kiinnostunut pitkään aikaan.
Huomenna päivällä tuo haastattelu tulee radiosta. Uusinta perjantaina ja lauantaina. Alla linkki radion sivuille:
https://www.radiointerval.fr/
