Toistaiseksi ainakin kaikki katsomani talot ovat jäänet pois pelistä syystä tai toisesta. Mutta talohaku jatkuu. Täytyy uskoa asiaansa. Jossain se talo odottaa nukkeja ja nalleja.
Kuvassa akvarelli, johon ihastuin Montpellier'n näyttelyssä 1997 ja ostin sen. Muistan, kun minulla ei ollut sille paikkaa missään. Kun sen vein Anduzeen tuttavan autotalliin, läheisellä pikkutiellä piilotin sen ensin ojaan sillan alle päiväsaikaan, en kehdannut näyttää isoa pakettia, jota olin taas viemässä. Vasta iltapimeässä hain sen sieltä ja kätkin sen muiden tavaroitteni joukkoon varastoon. Niitä oli jo muutenkin kertynyt sinne liikaa. Kun sitten lopulta muutto tuli myöhemmin, minulle sanottiin, että kuorma-auto pitäisi sitä varten olla! Mutta kun pesäänsä alkaa rakentaa, sellaista se on.
Tuo taulu oli jotakin
konkreettista, kuin lupaus talosta minulle vuosi ennen tämän talon löytöä
1998. Tulee 20 vuotta! Ajattelin silloin, että joku noista piirretyistä
kylätaloista on minua odottamassa. Museon "keksin" tänne sitten parin
vuoden päästä 2000.
Silloin unelmieni talo löytyi lopulta, kyllä kai se nytkin löytyy. Kärsivällisyyttä tarvitaan elämässä. Pitkäjännitteisyyttä. Ei muuten tule valmista.
