Nuukuus-ja tuhlauspäiviä museossa

Olin nallekaupoilla. 21 euroa nämä 4 50-60-luvun nallea ja koira yhdessä. Ei sen halvemmalla enää saa. Täytyy ottaa tilaisuudesta vaarin, kun sellaisia eteen tulee. Harvinaista se on täällä Ranskassa, Suomessa olisi vielä harvinaisempaa. Siellä yhdestäkin joutuu pulittamaan monta kymppiä. Alkuaikoina jouduin maksamaan noista nalleista paljon, kun en en tiennyt vielä kaikista "mansikkapaikoista". Keräillessä oppii.

Tämän nallesarjan saan näyttää kohta ystävälleni, joka leikkasi tukkani. Polkkatukka on siitä helppo malli, että voi kotioloissa leikata. Joten säästyi ainakin pari kymppiä. Olin jo luvannut, että nalle tulee sillä rahalla. En tiennyt, että noin monta.

Tässä kuvat nalleista ja koirasta ennen ja jälkeen. Ruskean nallen jalka on paketissa, koska Dixie söi sen eilen. Ei koskaan ennen se ole koskenut mihinkään, mutta tuo haisi uudelle pesun jälkeen ja siksi varmaan se pihisti sen koriinsa eilen ehtoolla.

Värit kirkastuivat selvästi puhdistuksen jälkeen. Ne olivat oikein pölypunkkeja ja bakteeripesiä. 

Voin hakea niille vielä vaatetta varastosta, niin niistä tulee persoonallisempia.

Yleensä kaikki vanha tavara on kauhean likaista. Se alentaa hintaa. Alkuaikoina en osannut noita nalleja oikein puhdistaa. Oppia ikä kaikki.

Nyt niitä valmistelen yli 300 vanhan nallen listaan, jossa ne kuvineen on tarkkaan merkitty. Jos jossain voisi järjestää nallenäyttelyn, kaikki olisi valmiina vakuutusta varten.

Niiden lisäksi minulla on alkuvuosina itse tehdyt nallet, joita on lähes 200. Vain osa niistä on esillä. Ei ole tilaa. Mutta noille vanhoille haen aina tilan jostain nurkasta museossa. "Aina on tilaa vielä yhdelle, joka käyttää Rexonaa", sanottiin ennen telkkarimainoksessa. Kyllä se nalleihinkin sopii.