maanantai 18. marraskuuta 2019

Mitä uutta museossa?

https://en.wikipedia.org/wiki/File:Cmglee_Peterborough_Museum_doll_house.jpg

http://napoleonic-pow.blogspot.com/2018/04/qui-fabrique-les-plus-belles-spinning.html

https://www.pinterest.fr/pin/732046114400485602/




https://www.telegraph.co.uk/news/uknews/1577089/French-prisoner-of-war-chairs-to-be-auctioned.html

http://www.sothebys.com/fr/auctions/ecatalogue/2016/schorsch-collection-n09466/lot.19.html

https://northeastauctions.com/product-category/auction/summer16/page/28/?orderby=menu_order

https://www.atlasobscura.com/places/prisoner-of-war-bone-model-ships

Tässä Dixie haistelee jättilaatikkoa. Ei ihme toisaalta, sillä sen sisällä on jotakin erikoista, mistä koirat pitävät. Herkkua.

Mutta tällä kertaa haukulle ei löydy sieltä mitään pureskeltavaa, vaikka se hiukan sitä odottaa.

Olen odottanut tätä pahvilaatikkoa jo viikkoja ja viime viikkoinen Suomi matka vielä pitkitti odotustani. Tämä on ollut suunnitelmissani jo kesästä lähtien, mutta vasta syksyllä voin sen toteuttaa.

Hyvin on pakattu isoon pahvilaatikkoon, joka antaa uskoa, että siellä on jotakin suurta, vaikka päinvastoin siellä on jotakin pientä, vain hyvin suojattuna.

Aarre siellä on.

Nukketalon miniatyyri huonekalut, joita tekivät ranskalaiset sotavangit Englannissa 1800-luvun alussa Napoleonin sotien aikana. He keräsivät luut keittiöistä ja niistä valmistivat taiteellisia laivamalleja, rukkeja, dominoja, leluja, miniatyyri linnan,- nukketalon, giljotiinin...

Taitavalla käsityöllään he ansaitsivat vähän rahaa ja muutenkin se toi vaihtelua kovaan vankielämään. Vaikka eroa oli tietenkin sotavangeilla ja rikollisvangeilla.

Minkä elukan luista nämä huonekalut on mahdettu tehdä, ei tiedä. Mutta koirani ei niistä saa syötävää, se on varmaa. Vaikka 200 vuotta vanhat luut voisivat maistua erikoisen hyviltä. Haukku saa pysyä kaukana tästä nettisaaliistani.

Kun niitä läheltä katsoo, tunnistaa materiaalin, että vanhaa luuta se on. Ihmeitä ne ovat. Kuin kellosepän työtä.

Viime viikolla puhuessani veljen kanssa Suomessa, kerroin tästä uudesta löydöstäni. Sanoin, että minulla on Napoleonin sotien aikaisten vankien tekemiä nukketalon huonekaluja, joita he tekivät keittiöltä saamistaan elukoiden luista 1800-luvun alussa.

Veli sanoi, että tuo on höpö höpö juttua. Sellaiselta se voi tuntua, niin kaukaahaettua se on. Mutta museothan ovat täynnä tällaisia uskomattomia tarinoita.

Totuus on tarua ihmeellisempää.

Näille on paikka valmiina viime kesänä ostamassani bride's boxissa, joka on samoilta ajoilta. Niiden sisustustila pitää vielä keksiä.




Lähettänyt klo