lauantai 11. heinäkuuta 2020

Suuret syntymäpäiväjuhlat

Pappa oli viettänyt 90-vuotispäiviä. Suku oli koolla ja kyläläisiä oli tapahtumaa juhlimassa. Se oli harvinaista 50-60-luvun taitteessa, 90kymppisiä ei ollut paljon siihen aikaan. Niistä syntymäpäivistä on perhekuva, me olimme kaksosiskon kanssa niin pieniä, etten muista siitä mitään.

Isosiskolla oli 7-vuotissyntymäpäivä tulossa seuraavana vuonna. Pappan mallin mukaan niitä sisko suunnitteli ja ajatteli järjestää itselleen myös yhtä hienot synttärit. Kaikki naapurit piti käydä kutsumassa tätä suurta uutta tapahtumaa varten. Vain kerran elämässä täytetään 7 vuotta ja sitä paitsi silloin aloitetaan myös koulunkäynti, joten oli juhlan aika.

Yksi vanhaemäntä kylässä jäi käymättä, mutta kutsu piti myös hänelle viedä. Puhelimella se sujui. Mutta kyllä tyttöä jännitti, kun hän soitti Seppälän vanhalle emännälle, joka asui lähellä Seppälän poikien putkitehtaan vieressä, kylän kuuluisa paikka.

Lopulta tuli se suuri päivä. Äiti ja tätimme olivat valmistelleet kovalla vaivalla kaikkea hyvää tarjottavaa pipar- ja juhlakakkuineen, kun kerran oikein kylä oli komeasti käsketty 7-vuotispäiviä juhlimaan. Eivätkä ne olleet mitkään lastenkekkerit, vaan isoja ihmisiä tuli talo täyteen, arvokas tapahtuma, kuten pappankin syntymäpäivät olivat olleet.

Kun vieraat olivat saapuneet ja kaikki oli seurustelemassa kahvipöydässä, isosisko sai uuden idean veljen ja tämän kaverin kanssa, hiihtämään voisi nyt lähteä. Joten syntymäpäiväsankari muiden lasten kanssa jätti kaikki vieraat vanhempien hoidettavaksi.

Lahjoja tuli paljon, juuri odotetusti. Ja tyttö oli tyytyväinen juhliinsa. Kaikki tulivat ja juhlat menivät hyvin.

Tästä syntymäpäivästä on jäljellä vain yksi konkreettinen muisto, tämä kuvan nahkainen palakassi, josta sangat ovat kovassa käytössä kadonneet. Sen toi se puhelimella kutsuttu Seppälän vanhaemäntä.


Seppälän  Tiiliputkitehtaan tarina sivuineen:

https://tiileri.fi/tiilerin-tarina/