Tässä toisen museokerroksen verhojen takana on tietokoneeni ja keittiönurkka, muuten olohuoneeni on ollut museona. Olen katsellut jo parikymmentä vuotta seinillä koulunäyttelyn vanhoja hauskoja koulupiirustuksia, en ole niihin kyllästynyt, ja ajattelin, etten raskitse niitä ottaa pois seiniltä enkä muutenkaan hajottaa koulunäyttelyä nalleineen, joita se on täynnä.
Mutta muutama päivä sitten iski paniikki. Diksi haukkuni täyttää ensi helmikuussa 15v. ja sillä oli keväällä ja kesän alussa pissavika. Eka kerralla en huomannut ajoissa viedä sitä eläinlääkäriin, niin se kerkisi pissaamaan sisälle lattialle. Toisella kerralla, kun näin ulkoillessa hälyyttäviä merkkejä sen jatkuvasta pissaamisesta, mentiin saman tien eläinlääkäriin naapurikylään. Lääke auttoi pistoksineen heti eikä tullut vahinkoja sisälle yhtään.
Nyt kun olen aloittanut nukketalojen pakkaamisen ja lattia alkoi olla niitä täynnä joka paikasta, tuli ajatus, että haukku voi saada yhtäkkiä pissavian ja se alkaa pissailla sisälle. Se olisi katastrofaalista, kun se tahrisi nukketaloni laatikoissaan. Joten keksin heti, että ainut ratkaisu on hajottaa koulunäyttely, siirtää tavarat muualle ja tuoda tuoleja seinän perälle koulupulpettien viereen, niin sen koko nurkan saa täyttää paketeilla. Ja jos jonkun joutuu jättämään lattialle, tuon alakerrasta muutaman tiiliskiven paketin alle, jotta sen saa pois lattian pinnalta. Onneksi tyttökoira, joka pissaa alaspäin eikä nosta jalkaa ja ruuttaa siten joka paikkaan. Vaikka entinen poikakoira labrador Dixou pissasi vanhetessan alapäin eikä enää jaksanut nostaa jalkaa, kun ei jaksanut istuakaan, vaan oli ruokakipolla syödessäänkin makuulla.
Nyt näkee pakettien yhteistilavuudenkin parhaiten, kun ne voi kasata yhteen paikkaan.
Tässä kuvia pakettivuoristani täällä olohuoneessani. Kaikki olen nostanut ja kantanut omin voimin, toiset painavia toiset vähemmän painavia. Nyt osaa taas arvostaa, kun on molemmat kädet käytössä. Jalatkin täytyy olla ja pää kunnossa, muuten kaaos tulee tällaisessa paketoinnissa, josta loppua ei näy. Olisi se outoa, jos ei muistaisi missä on mitäkin ja sekaisin olisi kaikki.
Siinä yksi syy, miksi olen varonnut koronaa kuin ruttoa, vieläkin saa varoa ja hakea piakkoin 5.omikron tehoste rokotteen. Jos olisin koronan saanut, ja vielä pitkän koronan, joka tuhoaa sisäelimiä, aiheuttaa aivosumua, lihaskipua, väsymystä, sairastelua yleensä, kokoelman pakkaaminenkin olisi voinut jäädä tekemättä. Oman onnensa nojaan kaikki tänne jäisi, ja vaan sairastelisi. Internetistä twitteristä näkee monia sellaisia onnettomia tapauksia, miten tuo virus voi tuhota elämän..
Jo kevät-kesän molempien käsien onnettomuudet ja vielä suolistobakteeri olivat kuin varoituksena, että millaiseksi elämä tulee, kun vaan sairastaa. Yhdellä kädellä oli vaikeaa arkipäivässä, saati sitten, kun molemmissa käsissä oli luuta poikki.
Olen numeroinut kaikki paiketit, kuvittanut, listaa tehnyt...joten ne löytää myön printattuna listana, ei vain diginä tietokeelta Paketit kansiosta.
Kunnaltamme kysyttiin museomainosta ensi vuodeksi kylän lehteen kuten he joka vuosi pyytävät muiden yhdistysten tapaan. Meinaan nyt vastata, että ei ole mainosta ensi vuodeksi tänä vuonna. En sano, että museo on suljettu.
Kun yksi Nukkemuseo sulki Pohjois-Ranskassa, kaikki ihmiset alkoivat kysellä heiltä, mitä he tekevät kokoelmalle. Joten ei kannata kaikkea kertoa kaikille vielä.
