Tänään seurasin siskojani Suomessa Skypella, kun he hakivat Postista 6 kuvakirjaa, jotka tein ja heille lähetin, oikealla alhaalla näkyy Cewe kirjapaketti.
Ensimmäinen sivu kirjasta on kuva kortista, jonka kirjoitin v.1999 kaksoissiskolle, mutta en uskaltanut lähettää, koska utopistisista suunnitelmista ei tykätä.
Nyt 25 vuoden jälkeen siskot sen kortin saivat lopulta ja lukivat sen. He ihmettelivät, että se, mitä silloin olin suunnitellut ja korttiin kirjoittanut, on toteutunut enemmän tai vähemmän.
C'est la vie! Sellaista elämä on!
Kirjoitan siinä kortissa myös, että tuli epidemia ja oksensin 8 kertaa. Ystävän mies oli käynyt mustia torvisieniä hakemassa ja sain niitä heiltä. Sen jälkeen se oksennustauti tuli. Kai sienissä oli bakteeri, metsässä villieläimen ulostetta tms. Lääkäri antoi pistoksen, niin oksentelu loppui.
Kirja on kirja, se on konkreettista. Nykymaailman digipainos häviää helposti kuin tuhka tuuleen.
Näin Nukkenallemuseosta tuli kuin vanhan ajan valokuva-albumi tarinoineen.