https://museopaivakirja.blogspot.com/2025/06/tienviittojako.html Siinä viime kesäkuun blogitekstini, jossa kerron parista taulusta.
Viime päivät ovat olleet elämän jännittävimpiä, suurten muutosten aikaa. Koko syksy. Ja tämä jatkuu joulukuuhun asti. Niin kuin olisi hypättävä yhdestä pikajunasta toiseen, vauhti on ollut kova. Toisaalta useimmiten on päinvastoin, arki on rauhallista.
"Te valitsitte talon ja talo teidät", niin taisi olla sanonta, joka kuultiin eilen. Kun nähtiin tämä talo ensimmäisen kerran viime kesänä, siskon kanssa sanottiin heti, että tämä on paras kaikista. Monta taloa on nähty pandemia vuosien aikana, minä seurasin siskoja ulkomailta käsin Skypella noilla visiiteillä.
Kuvassa kaksoissiskolla on taulu, jonka myyjä meille antoi toisella käyntikerralla, niin kuin me olisimme ne ostajat, vaikka silloin se oli vielä epävarmaa. Toisaalta ostotarjouksen ehtona oli Helsingin yksiön myynti 2kk:n sisällä. Niin se saatiin myytyä ja sen jälkeen kauppakirjan allekirjoituksesta toiseen mentiin viikon välillä. Vauhti yllätti, kun pitkän aikaa oli ollut tyhjäkäyntiä. C'est la vie!
Talon toiseen päähän ja aittaan tulee kotimuseo. Tämä on suunnitelmamme ollut kauan. Yksi pala puuttuu vielä tästä palapelistämme...
https://www.hamewiki.fi/Wetterhoffin_k%C3%A4si-_ja_taideteollisuusoppilaitos
Kuvassa vasemmalla on talon myyjän nalle 50-luvulta.
Ompelukone on 1900-luvun alusta, jonka silloinen talon emäntä on lapsena saanut. Hänestä tuli myöhemmin aikuisena Wetterhoffin käsityökoulun käytyään käsityönopettaja.
Siinä muistoja kotimuseoomme entisistä talon asukkaista.
Tänään saatiin lukea kortteja yms. 1900-luvun alusta, koska ne tulivat talon mukana kuin "tuliaisina" toisesta maailmasta, tuntemattomilta ihmisiltä. Ranskalaiset sanovat, että vanhoilla taloilla on sielu. Sellainen oli tunnelma siellä 1800-luvun talonpoikaistalossa tänään. Jokin saa elämään tai tuo tähän päivään elävänä mitä vain sadan vuoden takaa. Tarvitaan vain dokumentteja.
