http://www.hs.fi/tiede/L%C3%A4%C3%A4k%C3%A4ri+Kulttuuri+pident%C3%A4%C3%A4+elinik%C3%A4%C3%A4+enemm%C3%A4n+kuin+laihduttaminen/a1367563751689?ref=hs-top4-2
http://www.hs.fi/kuukausiliite/Amerikansuomalainen+on+ylpe%C3%A4/a1305675606023?ref=hs-hitaat-a-1
lauantai 4. toukokuuta 2013
torstai 2. toukokuuta 2013
Anduzen naapurikylästä
Eilen tuli puhelinsoitto. "Onko museo tänään auki?", kysyttiin. "Kyllä vain", vastasin.
Myöhemmin iltapäivällä ovikello soi ja oven takana oli tuo päivällä soittanut madame kolmen lapsenlapsensa kanssa. Tyttöjä kaikki, 9, 11 ja 14 vuotiaita. He olivat isoäitinsä tykönä Anduzessa lomavierailulla ja olivat löytäneet Anduzen turistitoimistosta museomainoksen.
Madame oli juuri päässyt eläkkeelle ja palannut takaisin kotiseudulleen. Hän oli mennyt nuorena töihin Pariisiin, koska siellä oli töitä ja jäänyt sille tiellä. Siinä hyvä esimerkki keskiverto museokävijöistämme. Maailmalle lähteneet ja siellä liikkuneet maailmankansalaiset. Tietenkin yhtähyvin on tavallisia turisteja. Mutta ihan paikallisille museon kynnys on liian korkea.
Meillä oli mukava keskustelu. Kun esittelin 100 vuotiasta nalleani, joka on reissussa rähjääntynyt niin pahasti, että toiset puhuvat "roskisnallesta". Kyselin heidän mielipiteitään. Isoäiti sanoi, että se on kuin suoraan kauhuelokuvasta! 14 vuotias taas ajatteli, että se oli säälittävä. Siihen tokaisin, että niin minustakin. Siksi ostin sen, koska se herättää sympatiaa. Se on liikuttava. Kahdella muulla tytöllä oli myös oma näkemyksensä. Mielenkiintoista nähdä, miten erilaisia näkökulmia meillä ihmisillä on. Koulun psykologian kirjasta 70-luvulta on mieleeni jäänyt yksi kuva, jossa elokuvayleisön kaikki katsojat reagoivat kukin omalla tavallaan elokuvaan. Ihminen erilaisuudessaan on yllättävä.
Handicrafts house-ja myös toinen 1900-alun englantilainen nukketalo olivat taas suosikkeja. Vanhat nallet myös saivat huomiota ja koulut.
Yksi asia tuli esille, kuten nykyään useasti. Pitäisi olla isommat tilat. Madame käski kysyä kunnantalolta. Sanoin, että Anduze on parempi paikka kuin tämä meidän kylä, jossa ei ole turisteja. Sitten Anduzen kunnantalolle voi mennä vieraskirja mukanaan, tekee vaan rendez-vous'n kunnanjohtajan kanssa, siinä hyvä idea. Vaikka sieltä ei tiloja löytyisi museolle, se kuitenkin on mainosta ja herättää keskustelua nukkenallemuseosta. Alèsin kunnatalolle myös voisi mennä, koska tämän vuoden 2013 alusta kaikki Alèsin kaupungin ympäröivät kylät kuuluvat kaupungin asutustaajamaan. Anduzen kuntainliittoa ei enää ole. Kaikki on nyt Alès keskeistä.
Myöhemmin iltapäivällä ovikello soi ja oven takana oli tuo päivällä soittanut madame kolmen lapsenlapsensa kanssa. Tyttöjä kaikki, 9, 11 ja 14 vuotiaita. He olivat isoäitinsä tykönä Anduzessa lomavierailulla ja olivat löytäneet Anduzen turistitoimistosta museomainoksen.
Madame oli juuri päässyt eläkkeelle ja palannut takaisin kotiseudulleen. Hän oli mennyt nuorena töihin Pariisiin, koska siellä oli töitä ja jäänyt sille tiellä. Siinä hyvä esimerkki keskiverto museokävijöistämme. Maailmalle lähteneet ja siellä liikkuneet maailmankansalaiset. Tietenkin yhtähyvin on tavallisia turisteja. Mutta ihan paikallisille museon kynnys on liian korkea.
Meillä oli mukava keskustelu. Kun esittelin 100 vuotiasta nalleani, joka on reissussa rähjääntynyt niin pahasti, että toiset puhuvat "roskisnallesta". Kyselin heidän mielipiteitään. Isoäiti sanoi, että se on kuin suoraan kauhuelokuvasta! 14 vuotias taas ajatteli, että se oli säälittävä. Siihen tokaisin, että niin minustakin. Siksi ostin sen, koska se herättää sympatiaa. Se on liikuttava. Kahdella muulla tytöllä oli myös oma näkemyksensä. Mielenkiintoista nähdä, miten erilaisia näkökulmia meillä ihmisillä on. Koulun psykologian kirjasta 70-luvulta on mieleeni jäänyt yksi kuva, jossa elokuvayleisön kaikki katsojat reagoivat kukin omalla tavallaan elokuvaan. Ihminen erilaisuudessaan on yllättävä.
Handicrafts house-ja myös toinen 1900-alun englantilainen nukketalo olivat taas suosikkeja. Vanhat nallet myös saivat huomiota ja koulut.
Yksi asia tuli esille, kuten nykyään useasti. Pitäisi olla isommat tilat. Madame käski kysyä kunnantalolta. Sanoin, että Anduze on parempi paikka kuin tämä meidän kylä, jossa ei ole turisteja. Sitten Anduzen kunnantalolle voi mennä vieraskirja mukanaan, tekee vaan rendez-vous'n kunnanjohtajan kanssa, siinä hyvä idea. Vaikka sieltä ei tiloja löytyisi museolle, se kuitenkin on mainosta ja herättää keskustelua nukkenallemuseosta. Alèsin kunnatalolle myös voisi mennä, koska tämän vuoden 2013 alusta kaikki Alèsin kaupungin ympäröivät kylät kuuluvat kaupungin asutustaajamaan. Anduzen kuntainliittoa ei enää ole. Kaikki on nyt Alès keskeistä.
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Vappuna 2013
Sankarikoira puuttuu. Pieni Rintintin pitää vielä löytää.
Huhtikuu on nyt ohi. Viime vuoteen verrattuna oli vähemmän väkeä museossa. Ei ollut koululaisryhmää tänä vuonna, joten se tuntuu tuloksissa. Mutta silti me ollaan edellä viime vuodesta, jos ajatellaan kokonaisuutta eli koko vuoden alkua. Kesäkuussa on tulossa mahdollisesti yksi 18 hengen ryhmä, patchwork yhdistys, he soittivat. Mutta se ei ole varmaa.
perjantai 26. huhtikuuta 2013
torstai 25. huhtikuuta 2013
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Dixou ja uusi kesähame
Keskiviikkona ystäväni lähtivät. Meillä oli mukavaa. Siitä on puolitoista vuotta kun he olivat viimeksi. Silloin tällä alueella oli kauheat tulvasateet ja Anduzen minitornaado. Juuri uskalsi tulla autolla lentokentältä tänne, koska joka paikassa vesi tulvi ja teitä oli poikki. Nyt päinvastoin ilmat olivat ihanat. Kesä tuli yhtäkkiä, varmaan 30°C oli auringossa. Kaikki luonnossa nyt vihertää ja kukkii, niinkuin simsalabim-taikasanalla. Niin nopeasti luonto herää kesään täällä Etelä-Ranskassa, kevättä ei kauaa ole.
Seija ja Andrew lupasivat kirjoittaa pienen jutun vierailusta tähän blogiini. Kiva kun on välillä myös muiden kirjoitusta.
Toisaalta nyt viikonlopuksi on luvattu viilenevää. Joten päätettiin Dixoun kanssa lähteä ajelemaan eilen hyvän sään aikaan, museon markkinointimatkalle. Muutama päivä sitten tuli postista Remoulinsistä Pont du Gardin turistitoimistosta lasku. Se oli hyvä uutinen, koska viime vuoden 30 euron sijasta tänä vuonna se on vain 10 euroa ei voittoa tuottaville yhdistyksille. Samalla voitiin viedä museomainoksia moneen paikkaan sinne matkan varrella.
Karkkimuseossa oli iso parkkipaikka melkein täynnä, valtava ihmistulva jo nyt tähän aikaan vuodesta. Toisaalta nyt on kevätlomien aikaa koululaisilla ja muilla. Vietiin mainoksia karkkikaupan eteisen mainostelineeseen ja myös Karkkimuseoon. Siellä virkailija otti ne vastaan. Sitten seuraavaksi Uzèsin turistitoimistoon ja sinne mainokset.
Dixou tykkäsi kävellä vähän kaupungilla, koska siellä se tapasi koiraystäviään jos jonkinlaista rotua. Kaikki ne tervehtivät ystävällisesti. Nuuskimista oli paljon, koska oli mielenkiintoisia hajuja joka paikassa.
Minulla oli mukanani 3 pientä hyväkuntoista posliininukkea 1900-luvun alusta, olin saanut niitä ostaa halvalla 11,50 euroa kappale Barjacista. Niitä minulla on samanlaisia monta, joten nuo kolme olivat myyntiä varten. Mentiin yhteen antiikki- tai vanhan tavaran kauppaan. Kysyin, jos he ostavat. Kyllä vain, sanoi myyjä. Näytin nukkejani. Sitten pohdittiin hintaa...Pyysin 60 euroa. 50 euroa lupasi monsieur. Tehtiin kompromissi eli 53€. Hyvin ne menivät kaupaksi, yllätyin, ja voitin melkein 20 euroa.
Kun kerran ollaan Uzèsissä, jossa on paljon hyviä vaatekauppoja, sinne piti poiketa nelijalkaisen ystäväni kanssa. Kesä edessä ja jotakin uutta päällepantavaa täytyy olla. Museossa ei saa olla vanhanaikainen. "Uudet aatteet ja uudet vaatteet"- laulettiin yhdessä iskelmässä kauan sitten. Niin se on. Kaupasta löydettiin 50% alennuksella hellehame, joka maksoi juuri sen 20 euroa, joka oli tienattu muutama minuutti sitten.
Me saattiin paljon aikaiseksi tällä reisulla. Kun kotiinpäin lähdettiin autolla, aurinko porotti ihanasti ja mieli oli hyvä meillä parhailla ystävyksillä. Noin 100km tuli matkaa kaikkiaan.
Onni on Peugeot 205, se antaa siivet.
http://souvenirs.midiblogs.com/media/02/00/2468098105.pdf
Siinä yllä vielä skannattu sivu Pont du Gardin turistioppaasta 2013, jossa me ollaan mukana. Tein punaisen ruksin merkiksi siihen.
Seija ja Andrew lupasivat kirjoittaa pienen jutun vierailusta tähän blogiini. Kiva kun on välillä myös muiden kirjoitusta.
Toisaalta nyt viikonlopuksi on luvattu viilenevää. Joten päätettiin Dixoun kanssa lähteä ajelemaan eilen hyvän sään aikaan, museon markkinointimatkalle. Muutama päivä sitten tuli postista Remoulinsistä Pont du Gardin turistitoimistosta lasku. Se oli hyvä uutinen, koska viime vuoden 30 euron sijasta tänä vuonna se on vain 10 euroa ei voittoa tuottaville yhdistyksille. Samalla voitiin viedä museomainoksia moneen paikkaan sinne matkan varrella.
Karkkimuseossa oli iso parkkipaikka melkein täynnä, valtava ihmistulva jo nyt tähän aikaan vuodesta. Toisaalta nyt on kevätlomien aikaa koululaisilla ja muilla. Vietiin mainoksia karkkikaupan eteisen mainostelineeseen ja myös Karkkimuseoon. Siellä virkailija otti ne vastaan. Sitten seuraavaksi Uzèsin turistitoimistoon ja sinne mainokset.
Dixou tykkäsi kävellä vähän kaupungilla, koska siellä se tapasi koiraystäviään jos jonkinlaista rotua. Kaikki ne tervehtivät ystävällisesti. Nuuskimista oli paljon, koska oli mielenkiintoisia hajuja joka paikassa.
Minulla oli mukanani 3 pientä hyväkuntoista posliininukkea 1900-luvun alusta, olin saanut niitä ostaa halvalla 11,50 euroa kappale Barjacista. Niitä minulla on samanlaisia monta, joten nuo kolme olivat myyntiä varten. Mentiin yhteen antiikki- tai vanhan tavaran kauppaan. Kysyin, jos he ostavat. Kyllä vain, sanoi myyjä. Näytin nukkejani. Sitten pohdittiin hintaa...Pyysin 60 euroa. 50 euroa lupasi monsieur. Tehtiin kompromissi eli 53€. Hyvin ne menivät kaupaksi, yllätyin, ja voitin melkein 20 euroa.
Kun kerran ollaan Uzèsissä, jossa on paljon hyviä vaatekauppoja, sinne piti poiketa nelijalkaisen ystäväni kanssa. Kesä edessä ja jotakin uutta päällepantavaa täytyy olla. Museossa ei saa olla vanhanaikainen. "Uudet aatteet ja uudet vaatteet"- laulettiin yhdessä iskelmässä kauan sitten. Niin se on. Kaupasta löydettiin 50% alennuksella hellehame, joka maksoi juuri sen 20 euroa, joka oli tienattu muutama minuutti sitten.
Me saattiin paljon aikaiseksi tällä reisulla. Kun kotiinpäin lähdettiin autolla, aurinko porotti ihanasti ja mieli oli hyvä meillä parhailla ystävyksillä. Noin 100km tuli matkaa kaikkiaan.
Onni on Peugeot 205, se antaa siivet.
http://souvenirs.midiblogs.com/media/02/00/2468098105.pdf
Siinä yllä vielä skannattu sivu Pont du Gardin turistioppaasta 2013, jossa me ollaan mukana. Tein punaisen ruksin merkiksi siihen.
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Vieraita tulossa
Huomenna tulee vieraita museoon. Seija ja Andrew Englannista tulevat pitkästä aikaa.
Mitä kokkaisin? Siinäpä kysymys. Surffailin toissapäivänä ja hain ruokareseptejä. Päädyin tonnikala paistokseen, endiivisalaattiin...
Sébastien lähettää huomenna tänne museoon pari sveitsiläistä turistia ennen puoltapäivää.
Tänään siivosin huushollia. Dixou suttasi hiukan, kun kantoi juomakipponsa koriinsa! Kaikki se sinne vie, myös aamupalansa niinkuin suuren saaliin. Piakkoin alkaa koiran uintikausi. Vielä voi olla vesi vähän viileää. Vaikka näin eilen Anduzessa isojen koirien uivan.
Tänään oli ensimmäisiä lämpimiä päiviä. Onneksi on luvattu lämmintä nyt viikonlopuksi.
Mitä kokkaisin? Siinäpä kysymys. Surffailin toissapäivänä ja hain ruokareseptejä. Päädyin tonnikala paistokseen, endiivisalaattiin...
Sébastien lähettää huomenna tänne museoon pari sveitsiläistä turistia ennen puoltapäivää.
Tänään siivosin huushollia. Dixou suttasi hiukan, kun kantoi juomakipponsa koriinsa! Kaikki se sinne vie, myös aamupalansa niinkuin suuren saaliin. Piakkoin alkaa koiran uintikausi. Vielä voi olla vesi vähän viileää. Vaikka näin eilen Anduzessa isojen koirien uivan.
Tänään oli ensimmäisiä lämpimiä päiviä. Onneksi on luvattu lämmintä nyt viikonlopuksi.
perjantai 5. huhtikuuta 2013
Nukkenallemuseon "referointia"
http://musee.sorties.francetv.fr/musee-des-poupees-et-des-nounours-lezan-idp-113ddf136
Katso linkki yllä. Siinä me ollaan myös mukana.
100 paikassa internetissä taytyy olla, jotta meidät huomataan. Ranskaksi sanotaan, että "referoidaan" eri turistisivuille. Näitä paikkoja löytää, kun surffailee ja katsoo, missä muut turistipaikat ovat ja sinne sitten pyytää joukon jatkoksi. Yleensä tämä on ilmaista mainostamista.
Katso linkki yllä. Siinä me ollaan myös mukana.
100 paikassa internetissä taytyy olla, jotta meidät huomataan. Ranskaksi sanotaan, että "referoidaan" eri turistisivuille. Näitä paikkoja löytää, kun surffailee ja katsoo, missä muut turistipaikat ovat ja sinne sitten pyytää joukon jatkoksi. Yleensä tämä on ilmaista mainostamista.
Hintahaitarit
http://www.bonhams.com/auctions/19030/lot/67/?page_anchor=r1%3D100%26m1%3D1
Sold for £3,360 inc. premium
Siinä yllä sama englantilainen nukketalo, joka minulla on. Se on myyty päätä pyörryttävään hintaan Lontoon antiikkihuutokaupassa vuonna 2011. Vaikka se on kalustettu, mutta silti hinta on uskomaton.
Toisaalta noita näkee myynnissä 10 kertaa halvemmalla, vaikka tyhjiltään ilman sisustusta ja tietenkin kunnosta riippuen. Hyvä sisustus kaikkineen tuplaa tai moninkertaistaa helposti hinnan, jos on saanut muuten halvalla talon.
Olen huomannut, että kannattaisi tehdä nukketalomatkoja. Hinnat kun heittävät välillä laidasta laitaan. Ostaminen on kuitenkin aina helpompaa kuin myyminen. Sen olen huomannut. Varsinkin jos myy vain sellaista, mistä ei itse välitä.
Ostaminen voi olla myös vaikeaa, jos on iso investointi. Täytyy tietää, onko tavara koko rahan arvoinen, ettei maksa liikaa. Siksi otan aina ennen ostamista selvää, missä hinnoissa mikin pyörii. Vertailla täytyy.
Sold for £3,360 inc. premium
Siinä yllä sama englantilainen nukketalo, joka minulla on. Se on myyty päätä pyörryttävään hintaan Lontoon antiikkihuutokaupassa vuonna 2011. Vaikka se on kalustettu, mutta silti hinta on uskomaton.
Toisaalta noita näkee myynnissä 10 kertaa halvemmalla, vaikka tyhjiltään ilman sisustusta ja tietenkin kunnosta riippuen. Hyvä sisustus kaikkineen tuplaa tai moninkertaistaa helposti hinnan, jos on saanut muuten halvalla talon.
Olen huomannut, että kannattaisi tehdä nukketalomatkoja. Hinnat kun heittävät välillä laidasta laitaan. Ostaminen on kuitenkin aina helpompaa kuin myyminen. Sen olen huomannut. Varsinkin jos myy vain sellaista, mistä ei itse välitä.
Ostaminen voi olla myös vaikeaa, jos on iso investointi. Täytyy tietää, onko tavara koko rahan arvoinen, ettei maksa liikaa. Siksi otan aina ennen ostamista selvää, missä hinnoissa mikin pyörii. Vertailla täytyy.
Uusi museokyltti naapurikylään - Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään
Takana olevan talon isäntä tuli meitä neuvomaan, että laittakaa kyltti alas kuten muut pienemmätkin on laitettu, jotta sitä ei poisteta. Kaksi siitä oli poistettu, koska ne olivat liian isoja ja korkealla. "Tie-, rakennus- ja vesihallitus" tai mikä lie suomeksi, joka valvoo teitä ja rakentamista, kontrolloi myös noita tiemainoksia. Nykyään niitä on liikaa ja puhutaan mainossaasteesta.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Direction_d%C3%A9partementale_de_l%27%C3%89quipement
Tuossa St Christol les Alèsin tienristeyksessä on kova liikenne aina, 8km täältä. Vieressä oikealla Camping Beau Rivagen kyltti, naapurikylän leirintäalue Cardet'ssa.
Toivottavasti uusi mainoksemme saa pysyä siinä, eikä nuo viranomaiset poista sitä. Pikkukyltit ovat kuulema olleet siinä vuodenpäivät, eikä niihin ole koskettu.
Nyt tuli museokyltti helposti maahan, kun se saatiin miesvoimin. Monet toiset kyltit on aikaansaatu naisvoimin. Tunti puolitoista on tienposkessa silloin vierähtänyt suomalaisella sisulla hiki hatussa.
Kuvassa näkyy museon ensimmäisten pioneerivuosien tunnelma. En ole kovin edustava, koska ilmeeni ei ole hymyilevä, kaikki näkyy kasvoilta kaunistelematta. Se on surkuhupaisaa, tragikoomista. Unelmien todellisuudessa ei ole pelkästään ruusuja, noissa ruusuissa on aina myös piikkejä. Mutta aina me ihmiset unelmoidaan! Ja elämä on kuin matkan tekoa, ei aina tiedä, mitä mutkan takana on. Sanotaan, että vanha seikkailumatka on uuden alku.
"Jos ei mitään uskalla, ei mitään voita." - Reissussa rähjääntyy, mutta se "rikastuttaa".
Nyt jälkeenpäin muistellessani mennyttä, kuvailmeeni nauruttaa. Silloin nauru oli kaukana. Niin monesti on, ajan kultaamina monet asiat unohtuvat. Parempi säilyttää vain hyvät muistot aarrearkkuun. Ja ne vähemmän mukavat voi ottaa opetuksena. "C'est la vie", eli "sellaista on elämä", sanoisi ranskalainen. Tai "se on mennyttä", "c'est du passé".
"It's water under the bridge", sanoisi taas englantilainen. - Ajatus, että vesi virtaa koko ajan eteenpäin jokeen sillan alla. Se ei ei seiso. Kaikki menee eteenpäin.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/aale_tynni_kaarisilta_33639.html#media=33642
http://www.youtube.com/watch?v=95MoaIIji88
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)