Uusi museokyltti naapurikylään - Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään

Siinä uusi museokyltti kuvan keskellä. Klikkaamalla sen saa suuremmaksi.

Takana olevan talon isäntä tuli meitä neuvomaan, että laittakaa kyltti alas kuten muut pienemmätkin on laitettu, jotta sitä ei poisteta. Kaksi siitä oli poistettu, koska ne olivat liian isoja ja korkealla. "Tie-, rakennus- ja vesihallitus" tai mikä lie suomeksi, joka valvoo teitä ja rakentamista, kontrolloi myös noita tiemainoksia. Nykyään niitä on liikaa ja puhutaan mainossaasteesta.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Direction_d%C3%A9partementale_de_l%27%C3%89quipement

Tuossa St Christol les Alèsin tienristeyksessä on kova liikenne aina, 8km täältä. Vieressä oikealla Camping Beau Rivagen kyltti, naapurikylän leirintäalue Cardet'ssa.

Toivottavasti uusi mainoksemme saa pysyä siinä, eikä nuo viranomaiset poista sitä. Pikkukyltit ovat kuulema olleet siinä vuodenpäivät, eikä niihin ole koskettu.

Nyt tuli museokyltti helposti maahan, kun se saatiin miesvoimin. Monet toiset kyltit on aikaansaatu  naisvoimin. Tunti puolitoista on tienposkessa silloin vierähtänyt suomalaisella sisulla hiki hatussa.

Tässä alla on vuonna 2000 otettu kuva, kun museon perustin. Tuo kyltti ei enää ole käytössä. Alussa maalasin siihen nallen. Se oli huono idea, koska se muistuttaa modernia kiinalaista nallea. Ei museossa sellaisia ole. Se ei ollut hyvä  mainos.

Kuvassa näkyy museon ensimmäisten pioneerivuosien tunnelma. En ole kovin edustava, koska ilmeeni ei ole hymyilevä, kaikki näkyy kasvoilta kaunistelematta. Se on surkuhupaisaa, tragikoomista. Unelmien todellisuudessa ei ole pelkästään ruusuja, noissa ruusuissa on aina myös piikkejä. Mutta aina me ihmiset unelmoidaan! Ja elämä on kuin matkan tekoa, ei aina tiedä, mitä mutkan takana on. Sanotaan, että vanha seikkailumatka on uuden alku.

"Jos ei mitään uskalla, ei mitään voita." - Reissussa rähjääntyy, mutta se "rikastuttaa".

Nyt jälkeenpäin muistellessani mennyttä, kuvailmeeni nauruttaa. Silloin nauru oli kaukana. Niin monesti on, ajan kultaamina monet asiat unohtuvat. Parempi säilyttää vain hyvät muistot aarrearkkuun. Ja ne vähemmän mukavat voi ottaa opetuksena. "C'est la vie", eli "sellaista on elämä", sanoisi ranskalainen. Tai "se on mennyttä", "c'est du passé".

"It's water under the bridge", sanoisi taas englantilainen. - Ajatus, että vesi virtaa koko ajan eteenpäin jokeen sillan alla. Se ei ei seiso. Kaikki menee eteenpäin.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/aale_tynni_kaarisilta_33639.html#media=33642 

http://www.youtube.com/watch?v=95MoaIIji88