http://www.elainlaakariin.fi/koiran-ulkoloiset-koiran-punkki-koiran-tai-koiran-kirppu/
http://www.elainlaakariasemaakuutti.fi/FI/usein-kysyttya/kesan-vaarat/punkit.html
http://www.punkki.net/
http://www.elainlaakari.fi/klinikat/koiraklinikka/hoito-ohjeet/ulkoloisten-ht/
Tässä alla kuva koirasta, joka löydettiin sunnuntai aamulla, kun oltiin Dixoua ulkoiluttamassa. Pienen parkkipaikan vieressä ruohikossa nukkui koira. Me ihmeteltiin, miksi se siellä yksinään nukkuu. Omistajaa tai taluttajaa ei näkynyt missään. Kun se nousi ylös, selvisi, takajalka oli loukkaantunut. Ehkä auto oli töytäissyt sitä. Dixou haisteli sitä uteliaana, koirat tekivät tuttavuuutta. Se alkoi seurata meitä, kuin hylätty koira, joka oli tyytyväinen, kun sitä silitettiin. Se oli kuin kuolemassa tuolla nurmikossa.
Tämä vieras haukku tuli meille. Me laitettiin se kiinni ulko-oven viereen ja minä soittelin SPA:lle eli koiratarhaan Nîmesiin. Sain heiltä neuvoja. Korvasta piti lukea tatuointi ja siten saatiin tietää omistaja. Soitin omistajalle, mutta en saanut puhelinvastaajan viestiini vastausta. Sitäpaitsi koiran omistajat olivat Nîmesin lähellä noin 30km, aika kaukana täältä. Miten se koira yksinään olisi tänne joutunut? Hylätty se oli, pääteltiin SPA:ssa.
Me annettiin tälle "Dixoun ystävälle" vettä. Koiran ruoasta se ei välittänyt, ei ollut nälkä. Mutta kinkun palaset menivät kuin kuumille kiville.
Koiratarhassa sanottiin, että kunnantalon pitää huolehtia noista kulkukoirista. Näin myös internetistä, että sinne me voidaan se viedä huomenna aamulla, kun se on auki. Siihen asti me pidetään sitä. Yöksi me otettiin se sisälle. Tämä http://fi.wikipedia.org/wiki/Bretoni_%28koira%29 Bretoni nukkui eteisessä. Hain sille ison pahvilaatikon.
Huomattiin, että sillä oli ainakin yksi punkki. Myöhemmin netistä näin, että olisi pitänyt olla varovaisempi. Punkki oli turvonnut, koska se oli imenyt itsensä täyteen verta. Se voi lentää huonekaluihin ja lisääntyä moninkertaisena...Ongelmia voi tulla myöhemmin.
Seuraavana päivänä eli maanantaina mentiin heti aamulla kunnantalolle. Virkailija sanoi ensin, että ei me oteta sitä tänne, se haetaan sitten teiltä. Minä olin lukenut netistä, että lain mukaan kunta ottaa sen heti hoiviinsa ja toimittaa sen eläinlääkärin hoitoon ja sitten koiratarhaan. Puhelinsoiton jälkeen, hän oli kuullut puhelimessa, että niin pitää tehdä, virkailija otti loukkaantuneen ja reissussa rähjääntyneen pissaisen ressun kunnan hienoon vastaanottoon odottamaan huolenpitoa.
Siinä matkalla yksi lézanilainen madame tuli juttelemaan ja hän tuli meidän kanssa kunnatalolle asti. Hyvin ystävällinen ja mielissään orpokoiran huostaanoton puolesta, tämä vieras kylämme asukas lupasi tulla museoon joku päivä.
Kuulin myöhemmin, että onneton haukku oli päässyt turvallisesti perille koirien orpokotiin odottamaan uutta kotia.
http://vallerargues.spa.asso.fr/
Siinä yllä linkki koiratarhaan, josta adoptoin Dixoun 4 vuotta sitten.
http://www.spa.asso.fr/
Siinä toinen SPA näillä kulmin.
http://www.spa.asso.fr/refuges Ranskassa on paljon koiria (sekarotuisia) ja paljon hylkäämisiä, joten eläinten suojelua varten on järjestäydytty.
Koirakulttuuri on erilainen eri maissa, pienissä ja isoissa maissa. Suomessa ostetaan yleensä puhdasrotuinen koira, siitä maksetaan paljon, ja siitä silloin myös huolehditaan ja ollaan vastuuntuntoisia. Lisäksi meillä maksetaan veroa koirasta, ainakin ennen on maksettu, en tiedä nykyisestä tilanteesta. Ei Ranskassa mitään koiraveroa ole olemassa. Sillä täällä valtio tienaisi miljoonia! Monissa perheissä on kaksi koiraa. Koiraverolaki olisi Ranskassa yksi mielenosoituksen aihe. Se olisi heille ennenkuulumatonta. Vaikka yksi 90-vuotias pappa sanoi kerran, että joskus sellainen on ollut olemassa myös täällä, jopa pyörät ovat olleet verollisia vanhaan aikaan!
Jos kaikki on ilmaista, ihmiset ovat helposti välinpitämättömiä, eivät aina arvosta, sitä mitä saavat.
