maanantai 15. heinäkuuta 2013

Sesonkikuulumisia

Tässä kuva vieraskirjasta. Nyt aamulla oli yksi pariskunta Toulousesta. He olivat nähneet tämän museon Heraultin turistioppaassa, jonka olivat ostaneet kirjakaupasta. Siihen me ollaan päästy ilmaiseksi. Herault on tämän Gardin naapurimaakunta, joka on Montpelliern aluetta.

Lisäksi nämä turistit olivat olleet Sauve-kylässä ja siellä kyselleet tästä museomainosta, joita ei ollut enää kuulema ainuttakaan. Vaikka niitä sinne me jätettiin joku aika sitten, kun kierreltiin monet lähikylät museomainos reisuilla.

Samaa ikäluokkaa me oltiin. Se yhdistää. Madame ihasteli nukketaloja ja otti kuvia. Lasten kasvatuksesta puhuttiin myös. Vitriinejä puuttuu, ja siten on paljon houkutuksia lapsille, jotka ovat tottuneet kaikkea katsomaan joka paikassa käsillään. Miten ihmeessä he yhtäkkiä voivat muuttaa tapansa?

Lasten kasvatuksesta on helpompi puhua, kun ei ole itsellä lapsia ja omaa kokemusta. Ei se helppoa ole, sanoi äiti. Mutta jokaisella on periaatteensa. Ne voidaan periä vanhemmilta tai omaksua uudet. Sen suhteen minä olen konservatiivi kuten muutenkin. Rajat täytyy olla kaikessa. Ja kuri lapsilla. Eivät he kunnioita mitään, jos ei ole auktoriteettia.

Nykyään lelumuseoissa on leikkikenttäalue lapsille ja "Ei saa koskea"-periaatteen sijaan on "Saa koskea"-periaate. Se on periksi antamista kaikessa. Tänne nukkenallemuseoon ei sellaisia muotivillityksiä haluta, vaikka olisi joskus rahoitusta. Sitäpaitsi lapset viihtyvät täällä muutenkin. Me haastellaan heitä. Monesti he katsovat silmät pyöreinä, kun kuuntelevat ja katselevat. Vaikka "kauhukakaroita" tulee myös joskus museoon, silloin minä olen babysitterinä ja juoksen koko ajan heidän perässään, jotteivat he rikkoisi mitään.

Yksi kerta oli hollantilainen eläkeläispariskunta. Mies oli ollut koulujen johtaja. Hän puhui juuri tästä nykyajan kurinpito-ongelmasta kouluissa ja muualla. Lisäksi hän totesi, että lapset ovat nykyään niin itsetietoisia tai itsevarmoja, että he "tietävät" jo kaiken tai ovat tietävinään, niinkuin heillä ei olisi enää mitään oppimista! "Muna on viisaampi kanaa". - Mutta eikö tämä koko elämä ole elämänkoulua ja oppimista? Aina meillä on parantamisen varaa.

Museomenestyksestä puheenollen. Nyt on heinäkuun puoliväli ja koko ajan vertaan viime vuoteen. Toisaalta siitä tulee paineita, jos ajattelee, että ainakin samoihin tuloksiin pitäisi päästä. Nyt me ollaan hiukan edellä viime vuoden heinäkuun alusta. Se voi heilahtaa puolin ja toisin yhdessä päivässä. Ilmassa on siksi jännitystä. Joka tapauksessa tämä kesäaika on museolle juhla-aikaa. Ja eteenpäin me ollaan menossa kaikesta huolimatta, pienemmällä tai suuremmalla menestyksellä.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Uzèsin antiikkimarkkinoilla

http://www.uzes.fr/agenda/Foire-aux-antiquites-et-a-la-brocante_ae239358.html

Huomenna on Ranskan kansallispäivä. Tänä viikonloppuna on joka vuosi Uzèsissä antiikkimarkkinat. Siitä on tullut minulle jokavuotinen kesäohjelma. Nyt sinne oli parempi mennä, koska tänä vuonna muutettiin museon aukioloaikoja vähän. Ennen museo oli auki klo 10 alkaen, nyt se aukeaa tuntia myöhemmin klo 11. Yleensä kaikki tulevat 11-12 välillä ja sitten iltapäivällä.

Nalle tuli mukaan tällä kerralla. Sain sen 25 eurolla. Reppananalle on nyt odottamassa puhdistusta. Sen koiset villahousut ja -takin pesin jo. Ne ovat muuten ihan hauskannäköiset. Jalat ovat irronneet joskus paikoiltaan, nalle on varmaan kulkenut uskollisesti mukana joka paikassa. Sen entinen omistaja on löytänyt vanhan puisen lankakerän päät raudan vahvistukseksi, joten ne pysyvät siten paikoillaan. Silmät ovat eriparia. Pääasia, että on silmät. Kuono on muuttanut väriään...Meille keräilijöille nuo paljon nähneet nallet ovat aarteita.

Tauluja siellä oli paljon, otettiin muutama kuva ihanimmista. Kaikkea siellä näkee, myös ennennäkemätöntä harvinaisempaa tavaraa. Siksi sinne on mielenkiintoista mennä, vaikka ei aina olisi mitään museoon ostettavaa.


























































Tässä alimmassa taulussa näkee miten lapsilla oli aikuisten vaatteet 1700-luvulla. Ja siten myös heidän nukeillaan.

Sota-ajasta

http://files.snstatic.fi/hs/2013/7/sakuvat/

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Linkit - Löytökoira

/http://peninkulmilla.wordpress.com/tag/koiran-punkkitorjunta/

http://www.elainlaakariin.fi/koiran-ulkoloiset-koiran-punkki-koiran-tai-koiran-kirppu/

http://www.elainlaakariasemaakuutti.fi/FI/usein-kysyttya/kesan-vaarat/punkit.html

http://www.punkki.net/

http://www.elainlaakari.fi/klinikat/koiraklinikka/hoito-ohjeet/ulkoloisten-ht/ 

Tässä alla kuva koirasta, joka löydettiin sunnuntai aamulla, kun oltiin Dixoua ulkoiluttamassa. Pienen parkkipaikan vieressä ruohikossa nukkui koira. Me ihmeteltiin, miksi se siellä yksinään nukkuu. Omistajaa tai taluttajaa ei näkynyt missään. Kun se nousi ylös, selvisi, takajalka oli loukkaantunut. Ehkä auto oli töytäissyt sitä. Dixou haisteli sitä uteliaana, koirat tekivät tuttavuuutta. Se alkoi seurata meitä, kuin hylätty koira, joka oli tyytyväinen, kun sitä silitettiin. Se oli kuin kuolemassa tuolla nurmikossa.

Tämä vieras haukku tuli meille. Me laitettiin se kiinni ulko-oven viereen ja minä soittelin SPA:lle eli koiratarhaan Nîmesiin. Sain heiltä neuvoja. Korvasta piti lukea tatuointi ja siten saatiin tietää omistaja. Soitin omistajalle, mutta en saanut puhelinvastaajan viestiini vastausta. Sitäpaitsi koiran omistajat olivat Nîmesin lähellä noin 30km, aika kaukana täältä. Miten se koira yksinään olisi tänne joutunut? Hylätty se oli, pääteltiin SPA:ssa.

Se näkyi myös päältä. Koira oli likainen kuin kulkukoirat yleensä. Mutta kesy se oli, eikä yhtään pelkääväinen, vaikka me oltiin sille ventovieraita. Silittämisestä se tykkäsi kovasti. Se sulki oikein silmät, niin paljon se siitä nautti.

Me annettiin tälle "Dixoun ystävälle" vettä. Koiran ruoasta se ei välittänyt, ei ollut nälkä. Mutta kinkun palaset menivät kuin kuumille kiville.

Koiratarhassa sanottiin, että kunnantalon pitää huolehtia noista kulkukoirista. Näin myös internetistä, että sinne me voidaan se viedä huomenna aamulla, kun se on auki. Siihen asti me pidetään sitä. Yöksi me otettiin se sisälle. Tämä http://fi.wikipedia.org/wiki/Bretoni_%28koira%29   Bretoni nukkui eteisessä. Hain sille ison pahvilaatikon.

Huomattiin, että sillä oli ainakin yksi punkki. Myöhemmin netistä näin, että olisi pitänyt olla varovaisempi. Punkki oli turvonnut, koska se oli imenyt itsensä täyteen verta. Se voi lentää huonekaluihin ja lisääntyä moninkertaisena...Ongelmia voi tulla myöhemmin.

Seuraavana päivänä eli maanantaina mentiin heti aamulla kunnantalolle. Virkailija sanoi ensin, että ei me oteta sitä tänne, se haetaan sitten teiltä. Minä olin lukenut netistä, että lain mukaan kunta ottaa sen heti hoiviinsa ja toimittaa sen eläinlääkärin hoitoon ja sitten koiratarhaan. Puhelinsoiton jälkeen, hän oli kuullut puhelimessa, että niin pitää tehdä, virkailija otti loukkaantuneen ja reissussa rähjääntyneen pissaisen ressun kunnan hienoon vastaanottoon odottamaan huolenpitoa.

Siinä matkalla yksi lézanilainen madame tuli juttelemaan ja hän tuli meidän kanssa kunnatalolle asti. Hyvin ystävällinen ja mielissään orpokoiran huostaanoton puolesta, tämä vieras kylämme asukas lupasi tulla museoon joku päivä.

Kuulin myöhemmin, että onneton haukku oli päässyt turvallisesti perille koirien orpokotiin odottamaan uutta kotia.

http://vallerargues.spa.asso.fr/
Siinä yllä linkki koiratarhaan, josta adoptoin Dixoun 4 vuotta sitten.

http://www.spa.asso.fr/
Siinä toinen SPA näillä kulmin.

http://www.spa.asso.fr/refuges  Ranskassa on paljon koiria (sekarotuisia) ja paljon hylkäämisiä, joten eläinten suojelua varten on järjestäydytty.

Koirakulttuuri on erilainen eri maissa, pienissä ja isoissa maissa. Suomessa ostetaan yleensä puhdasrotuinen koira, siitä maksetaan paljon, ja siitä silloin myös huolehditaan ja ollaan vastuuntuntoisia. Lisäksi meillä maksetaan veroa koirasta, ainakin ennen on maksettu, en tiedä nykyisestä tilanteesta. Ei Ranskassa mitään koiraveroa ole olemassa. Sillä täällä valtio tienaisi miljoonia! Monissa perheissä on kaksi koiraa. Koiraverolaki olisi Ranskassa yksi mielenosoituksen aihe. Se olisi heille ennenkuulumatonta. Vaikka yksi 90-vuotias pappa sanoi kerran, että joskus sellainen on ollut olemassa myös täällä, jopa pyörät ovat olleet verollisia vanhaan aikaan!

Jos kaikki on ilmaista, ihmiset ovat helposti välinpitämättömiä, eivät aina arvosta, sitä mitä saavat.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Museouutiset kesä 2013

http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/yhdistyskirje21.6.13.pdf

Siinä  yllä viimeisimmät museouutiset puolivuotiskaudelta. Siinä on samoja asioita kuin tässä blogissa kerrattuna. Postitan niitä museon ystäville. Kaikki eivät vielä "harrasta" tätä internettiä.

Nyt täytyy kirjoittaa vielä yleiskokouksen äänestyslomake ja lähettää se kaikille jäsenille tämän yhdistyskirjeen mukana...

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Linkit - virtuaalivierailuja

http://www.lelumuseohevosenkenka.fi/nayttelyt/kesakuu-2013-rantamokki

http://www.lelumuseohevosenkenka.fi/nayttelyt/maalis-huhtikuu-2013-2000luvunlelut

http://www.bonzo.me.uk/ 

http://www.ts.fi/teemat/matkailu/92845/Lelujen+lumossa+Prahassa

http://www.lottamuseo.fi/kokoelmat/lotta-svard-lehti/kasityoohjeita/

http://www.lottamuseo.fi/kokoelmat/
"Lottamuseon valokuvakokoelmassa on noin 15 500 valokuvaa. Kuvat kertovat lottien toiminnasta sodan ja rauhan aikana." 

- Jos minäkin alkaisin keräämään vanhoja lapsuuteen liittyviä valokuvia ...Niistä voisi tehdä seinälle kuvakertomuksen. Pala palalta siitä tulisi kuvatilkkutäkki. Kuvat ovat konkreettisia ja eläviä.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Museouutiskirje tulossa

Olen alkanut kirjoittamaan yhdistyskirjettä, joten tulossa on. Kestää vielä jonkun aikaa.

Museo videon voin julkaista myös piakkoin. Kaksi asiaa on pitänyt hoitaa sitä ennen. Toinen saatiin valmiiksi viime tiistaina. Ei ollut helpointa maailmassa, mutta nyt on hyvä. Sekin olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Toinen "tekemätön työ" odottaa vuoroaan. Onneksi museon tukijoukot ovat avussa, muuten tulisi paljon kalliimmaksi kaikki tekniset järjestelyt. Siitä ei enempää tässä blogissani. Jos te blogini lukijat tulette joskus tänne paikan päälle, näette kaikki konkreettisemmin ja voin kertoa enemmän asiasta.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Dixou aikamatkalla


http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157634325862568/

http://www.vieux-mas.com/

Eilen oltiin Dixoun kanssa autoajelulla Beaucairen lähellä, jossa on Vieux Mas 1900 eli vanha maatilamuseo 1900-luvun alusta.

Se on Provencessa noin 80km matka täältä Uzèsin kautta yhteen suuntaan. Nyt pitää kulkea vähän, koska ensi viikolla alkaa heinäkuu ja 5. päivän jälkeen ranskalaisten kesälomat. Sitten saa päivystää täällä museossa joka päivä, eikä pääse enää kovin kauas vapaalle pariin kuukauteen.

Otettiin paljon kuvia ja tein niistä kuvasarjan flickr.com sivuille. Mielenkiintoista oli nähdä maalaiselämää eri kulttuurissa. Kotieläimetkin ovat erilaisia kuin Suomessa.

Dixou oli kovin innostunut tästä vierailusta. Kanoja se olisi lähtenyt ajamaan takaa mielellään kuten Peppi koirani Suomessa. Ja pukitkin sitä kiinnostivat kovasti, meinasi mennä heidän aitaukseensa. Minulla oli siitä kova pidätteleminen talutushihnassa. Tappelussa se olisi kyllä jäänyt toiseksi noiden monisarvisten pukkien kanssa. Lampaiden ja pikku vuohien kanssa se tuli hyvin toimeen. Härkiä lähelle ei viitsitty mennä. Dixou olisi ne yllyttänyt oikein sodankäyntiin. Sen jälkeen ei tiedä mitä olisi tapahtunut, auta armias! Koko museon eläintarha olisi voinut villiintyä. Aasien kanssa se teki tuttavuutta, ne nuuskivat toisiaan uteliaina. Riikinkukko ei suostunut näyttämään meille komeaa värikästä pyrstöään kuten usein nähtiin lapsena Turun Kupittaalla. Ehkä se oli Dixoun vika. Kaikki pulut se siellä piti komennossa kuten kissat meidän kylässä.

Kotimatkalla syötiin jätskit supermarketin pihalla. Illalla pitkän automatkan jälkeen Dixou nukkui tyytyväisenä petillään kuin 12 vuotiaat koiranpennut. Se unelmoi varmaan vielä unissaankin kaikista päivällä tapaamistaan eläinystävistään. Jos ei nähnyt painajaisia jätti häristä.

maanantai 24. kesäkuuta 2013