Posteljoonin tuomisia

http://www.heidiahonen.fi/
"Matkustajanalle", Heidi Ahonen, teksti Nina Ramstadius www.karto.fi, painettu Suomessa KARTO

Seija lähetti tämän kortin, tuli postista tänään. Seija on yhdistyksemme jäsen.

Linna tarina sarja Midi Libressä

http://www.midilibre.fr/2014/07/20/devenus-chatelains-par-destin,1027183.php

Vinkit

http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-1288717119207.html

http://www.mpc.fi/neuvot/nain+selain+kaynnistyy+yksityisessa+tilassa+automaattisesti/a957414

http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/etsitko-halpoja-lentoja-netista-tee-ensin-tama/3503910

Linkit - Museoista puheenollen

http://www.postimuseo.fi/

Siinä linkki Postimuseoon. Sinne täytyy päästä seuraavalla Suomen matkalla.

https://twitter.com/museoliitto/status/353025885051437056

http://thildan.blogspot.fr/2014/06/museokaynti.html

http://www.hs.fi/paivanlehti/mielipide/Museok%C3%A4ynti+voi+muuttaa+maailmankuvaasi/a1336614480056

http://www.keski-uusimaa.fi/artikkeli/257548-yksi-museokaynti-maksoi-liki-20-euroa

http://www.hameensanomat.fi/uutiset/kotimaa/237829-kulttuuriharrastukset-ennustavat-pitkaa-ikaa

http://lasuuri.valtiontaidemuseo.info/2010/01/kuinka-puitteet-kokonaisvaltaiselle-museokaynnille-luodaan/

http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/nayttelyt/verkkonaeyttelyt

http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/component/content/article/10461
Martti Brandt: Maidon hinta on noussut markan litralta. Myyjä Kerttu Ryhänen ja asiakkaat Toivo Salonen ja Kaisu Väyrynen HOK:n Lönnrotinkadun maitokaupassa. Helsinki, 1957. Suomen valokuvataiteen museo/ Uuden Suomen kokoelma.

http://www.vsshp.fi/fi/lasarettimuseo

http://www.vsshp.fi/fi/7334/60090/

http://www.vsshp.fi/fi/7334/58749/

http://www.vsshp.fi/fi/7334/59820/

Alla kuva Lasarettimuseon keskossängystä.

Linkit

http://www.arijanina.net/Haamatka/23_6_2007/23_6_2007.htm

Surffailin netissä ja löysin kuvia tanskalaisesta linnasta yllä. Siinä on ruokasali, jonka seinät ovat täynnä metsästyssaaliita kuten Uzèsin linnassa.

http://www.egeskov.dk/

http://www.arijanina.net/Haamatka/23_6_2007/Haamatka_0414.JPG

http://www.engelpuppen.com/en/history.html

 Hans Völk dolls -

http://www.deutscheshaus.cc/html/german_dolls/engel_puppen/engel_puppen_doll_history.html 

http://www.infopoupees.com/pages/fiche.php?index=561&sn=1 

Aamukävelyllä nähtyä

Photos: AMS

Uzèsin viikonloppu antiikkimarkkinoista

Lauantaina Uzèsin antiikkimarkkinoilla oli paljon vanhaa koulutavaraa. Mutta mitkä hinnat! 100 euroa pyydettiin perhoskokoelma laatikosta, joita oli siellä monia. Minulla on yksi vanha, jonka olen ostanut joskus Helsingin perhosnäyttelystä.

Koulutauluja oli jos jonkinlaisia, mutta pyydettiin 50 euroa, jos siinä oli mukana kehykset. Se on kallista, olen saanut halvemmalla. Minun teki mieli perunannosto aiheista koulutaulua, koska se toi mieleen perunanistutus ja -nosto muistoja, mutta en ostanut. Ennen maalla meillä oli suuret perunamaat ja koulusta saatiin päivä vapaaksi syksyllä perunannostoa varten.

Kasvistoja oli myös. 1900-luvun alusta ja 50-luvulta. Mutta niihin oli uusittu tausta paperi ja ne oli tehty tauluiksi moderneilla lasikehyksillä. Kun kyselin hintoja, sanottiin 25 euroa kpl! Minusta oli outoa muuttaa niiden taustapaperi, alkuperäisinä ne olisi pitänyt säilyttää. Lisäksi nuo kasvit olivat tavallisista poikkeavia. Ne olivat tuhokasveja, kuten hukkakaura. Sisko oli täällä Ranskassa ihmeissään, kun näki maaseudulla kaikki paikat täynnä hukkakauroja. Juuri niitä, joita Suomessa on kitketty tarkkaan pois tuholaisina jo ainakin 80-luvulta lähtien. Muistan kun silloin isä tarkkaili viljapeltoa, jos vaan joukossa näkyi yksikin hukkakaura, se piti heti hakea pois. Sisko on töissä 4H:ssa, jossa nuoria opastetaan hukkakauran hävittämisessä. Näkee miten erilainen mentaliteetti on Ranskassa ja Suomessa. Se mikä on toisaalla vaarallinen tuhokasvi, on toisaalla pelkkä rikkaruoho. Siitä ei ole varmaan Ranskassa tehty yhtä suurta numeroa kuin Suomessa.

http://www.hs.fi/kotimaa/Helposti+levi%C3%A4v%C3%A4+hukkakaura+valtaa+alaa+Suomessa/a1405304925098

http://www.omafra.gov.on.ca/english/crops/facts/ontweeds/wild_oats.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hukkakaura

http://www.bayer-agri.fr/protection-cultures/folle-avoine-sur-cereales-et-mais/folles-avoines-a-raisonner/

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020185

Kasvistoja minulla on koulunäyttelyssä kolme. Yksi omani vuodelta 1969 ja kaksi Seijalta, Seijan  oma ja hänen veljen.

Muutakin koulurekvisiittaa oli tällä kertaa paljon, mutta liian hintavia. Toisaalta ei kaikki vanha tavara muuten ollut silti kallista. Standista eli myyntikojusta arvaa jo hinnoittelun. Jos on tyylikästä ja puhdasta, on kalliit hinnat. Jos on sekamelskaa ja likaista kuten vintistä löydetyt tavarat ovat, on halvempaa. Ostamani marionettinuket olivat likaisia, pesin ne huopavaatteineen. Mutta siksi sainkin ne halvalla. Toisaalta aina ei kaikkea voi pestä, jos kangas on kulunutta, ja pesun jälkeen voi paljastua paljon koinsyömää.

Monipuolista tarjonta oli. Ja joka tapahtumassa oppii uutta.

Koiralinkit

http://www.hs.fi/kotimaa/Rahakoira+Massi+paljasti+rahak%C3%A4tk%C3%B6n+ensimm%C3%A4isen%C3%A4+ty%C3%B6p%C3%A4iv%C3%A4n%C3%A4%C3%A4n/a1405305542190?ref=hs-art-new-17

Terveisiä provencelaishame kaupasta

Tässä nukketeatteri Guignol, jonka korjasin viime vuonna. Siinä oli vain Pierrot.

Nyt siinä on ympärillä enemmän porukkaa. Eilen löysin Uzèsin antiikkitorilta saksalaiset puusta veistetyt neljä marionettia, ehkä 1900-luvun alusta. Kuningas, prinsessa, eukko ja Kasper. 30 euron kauppa. Ei ollut kallis. Vaikka nuo ovat Kasper teatteria, joka on eri kuin Ranskan Guignol-teatteri, kyllä ne siihen sopivat silti.

Tänään oli museossa Sommièresta provencelaiskaupan myyjä ystävänsä kanssa. Isosisko osti sieltä hameen veljentyttären tytölle kesäkuussa ja samalla me jätettiin sinne "käyntikortti" eli museomainos. Se tepsi. He tulivat nyt vastakäynnille museoon.

Entisiä pariisilaisia he olivat. Kulttuuri kiinnostaa suurkaupungin asukkaita ja tietenkin muitakin. Nukkenallemuseossa käy paljon pariisilaisia. Niitä, joista paikalliset eivät pidä.

Ihmiset usein lupaavat tulla museoon, mutta se jää lupauksiksi useimmiten. Tällä kertaa ei jäänyt. Sitäpaitsi he tulivat tänne kuin "vanhat ystävät". Françoise ja Florence. Florence sanoi heti ovella, muistatko minut....

Nukkenallemuseo on treffipaikka. Täällä synkkaa eli sympatisoidaan, kuten ranskalaiset sanovat. Täällä on jotakin sellaista, mikä yhdistää kaikkia, eri sukupolvia, eri kansalaisuuksia.... universaalisia nalle-, nukke-, koulu- tai muita tarinoita.

Auringonkukka aikaa

Tässä kolme kuvaa, jotka otettiin toissa päivänä. Taustalla näkyy Sevennien vuoristo.

Tänä vuonna auringonkukkapeltoja on monessa paikassa tässä lähimain. Sisko halusi ottaa auringonkukkakuvat, koska harrastaa valokuvausta eikä Suomessa sellaista "auringonkukka merta" ole. Se on vaikuttava.

Tien vieressä oli pikkutie, johon sai sopivasti auton pysäköityä. Sitten kuvaamaan. Kun oltiin juuri kuvaamassa ensimmäisiä kuvia, toinen auto tuli Peugeottini viereen. Siinä tiellä on kova edestakainen liikenne aina, oltiin noin pari kilometriä Lézanista naapurikylä Cardet'n tiellä. Me ei oikein tykätty, kun tuli seuraa, olisi muuten saatu kuvata rauhassa.

Mutta yllätys yllätys. Nuori äiti otti autostaan ulos takapenkiltä ensin yhden pienen tytön ja sitten toisen samanlaisen, kaksi marjaa. He tulivat meidän tykö. Sanoin, että teillä on söpöt kaksoset ja kysyin heidän ikää. 4 vanhoja, kuului vastaus. Identtiset, kuten arvata saattaa. Sitten tuli mieleeni, että kysyn, jos saa ottaa kaksosista kuvan. Annoin heille museomainoksen ja kerroin, että nukkenallemuseo on tuossa lähellä. He ovat Aix en Provencesta ja nyt lomalla sukulaisten tykönä St Jean du Gardissa. Tämä äiti taittoi aurinkokukat molemmille tyttärilleen ja niin otettiin kuva. Kysyin vielä, jos sen saa laittaa blogiini. Sain luvan.

Mikä sattuma! Tämä oli niinkuin suunniteltu rendez-vous meille tuntemattomille ihmisille. Aika ja paikka oli sama. Ranskalaisilla on miellyttävä tapa puhua tuntemattomien ihmisten kanssa helposti, mikä meiltä suomalaisilta usein puuttuu. Me vältetään kohtaamisia. Suomalainen haluaa säilyttää välimatkaa ja on varautunut. Me olemme vähemmän sosiaalisia kuin täällä Ranskassa ihmiset ovat.

Nuo pikkulikat muistuttivat meitä siskon kanssa lapsuudesta. Kaksoslapset saavat aina paljon huomiota. Kerrankin kun oltiin Turun linnassa 60-luvulla, siellä oli amerikkalaisia turisteja. He hymyilivät ja vilkuttivat meille, vaikka me olimme tuntemattomia toisillemme. Siitä jäi muisto, jonka vieläkin muistaa. Ulkomaalaiset olivat erilaisia kuin suomalaiset, siksi se jäi mieleen.