Takaisin 1800-luvulle

Tässä kaksi posliinista 8,5cm ja 10cm miniatyyrinukkea, jotka ostin muutama päivä sitten.

En olisi muuten ostanut, mutta hinta houkutteli. Ne maksoivat vain vajaat 60 euroa yhteensä!

Nuket ovat ainakin 1850-60-luvulta, tai vanhempia. Ne ovat olleet varmaan koristeena, koska niillä on alkuperäiset vaatteet ja muutenkin ne ovat hyväkuntoisia. Hienojen hameiden alla on vielä yhtä hienot alusvaatteet. Näkee, että pieniä yksityiskohtia on pidetty tärkeinä.

Katsoin vaatteita läheltä, ne on ommeltu käsin pikkuruisilla pistoilla. Siihen työhön on tarvinnut suurennuslasin, kuten nukkejen kauniiden kasvojen ja kampausten maalaamiseen. Hyvin tehty siihen aikaan, kun päivänvalosta piti ottaa kaikki hyöty. Ei samalla tavalla voi työskennellä kynttilän tai öljylampun valossa.

Puhtaitakin ne ovat, vaikka ikää on yli 150 vuotta. Jos ne olisivat olleet häiritsevän likaisia, ei niitä hameita olisi voinut pestä. Hyvin vanha kangas ei kestä pesua. Siinä tapauksessa olisin tehnyt 1800-luvun pitsistä uuden hameen. Mutta onneksi ne ovat säilyneet noinkin hyvinä. Se on harvinaista.

Nuket löysivät jo paikkansa museossa yhden toisen samantyylisen nuken vieressä.

Mutta miksi ne olivat niin halpoja? Myyjänä oli mies, jolla oli kiire myydä ne ja hän ei ole erikoisemmin kiinnostunut nukeista, arvaan, ottaakseen selvää niistä.

http://www.dollreference.com/china_head_dolls.html

http://veryjaneausten.com/wp-content/uploads/2011/05/History-of-fashion-1760-to-19302.jpg

 http://magwood.ca/wp-content/uploads/2011/01/IMG_00022.jpg

http://www.antique-toys.dk/default.asp?id=295

Alla pariisilainen antiikkinukkemyyjä, jolla on samantapainen nukke, mutta isompi. Heillä hinnat ovat pilvissä.

http://www.belle-epoque-dolls.com/Antique-Miniature-Dolls/Gallery/3.php?category=dolls&page=3

 Tässä rubylane sivuilla on samantapainen, mutta mustahiuksinen:
http://www.rubylane.com/item/560604-RLx20434/Ex78quisite-Little-4x22-Parian-Dollhouse-Doll

Alla linkki miniatyyrikokoisista muotokuvista:
http://fr.wikipedia.org/wiki/Miniature_%28portrait%29

http://www.proantic.com/miniature.php

http://fr.wikipedia.org/wiki/Loupe

http://en.wikipedia.org/wiki/Magnifying_glass
Wikipédia:
"The earliest evidence of a magnifying device was a joke in Aristophanes's The Clouds from 424 BC, where magnifying lenses to start kindling were sold in a pharmacy, and Pliny the Elder's "lens", a glass globe filled with water, used to cauterize wounds. (Seneca wrote that it could be used to read letters "no matter how small or dim").^[1] Roger Bacon described the properties of a magnifying glass in 13th-century England. Eyeglasses were developed in 13th-century Italy.^"
http://www.dailymail.co.uk/news/article-1364221/Lilliput-...
"Forget glasses, you’ll need a magnifying glass..."
http://www.nls.uk/collections/rare-books/collections/miniature-books

Dixoua ulkoiluttamassa

Tänään kun olin Dixoua ulos viemässä, vastaani tuli yksi kylämme "uutisankkuri". Hän on eläkeläisleski, jota näkee kylällä melkein aina, kun menee ulos. Tyypillinen Välimeren maan ihminen, joka viihtyy paremmin talonsa ulkopuolella kuin sisäpuolella. Minä olen taas päinvastainen, tyypillinen pohjoismaalainen, joka viihtyy sisällä. Voiko puhua ekstrovertista ja introvertista, ei aina. Voi olla silti sulkeutunut, vaikka pitää seurasta. Tai ulospäinsuuntautunut, vaikka on omissa oloissaan. Toisaalta molempia tarvitaan, yhdessä- ja yksin oloa.

Monet noista ranskalaisista ovat pinnallisia. Ei puhuta mitään omista asioista, sen sijaan toisten tekemiset tai tekemättä jättämiset kiinnostavat. Minä taas tykkään haastella toisia, on kiinnostavaa kuulla toisten elämästä ja samalla kerron omastani. Se on vastavuoroista.

Ystäväni Natalie, joka asui ennen täällä, tunsi "kaikki" kylällä, koska hänellä oli lapsia. Ja muutenkin hän oli seurallinen ja tuli toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Vahinko vaan, että he muuttivat pois täältä Alèsiin.

Natalie seurusteli myös tuon yllä puhumani madamen kanssa aika paljon, vaikka hän käytti kyllä tästä nimitystä kylämme juoruakka. Jos kulkee talosta toiseen ja kertoo joka paikan uutiset eteenpäin saa sellaisen nimen, sellaista se kyläelämä on kaikkialla.

Kesällä tämä kyläläinen ehdotti minulle, että mennään yhdessä kävelemään. Hän lupasi adoptoida myös koiran. Rouvalla on neljä poikaa ja lastenlapsia, mutta leskenä alkaa jo yksinäisyys kolkuttaa.

Meillä oli nyt ihan mukava keskustelu. Ja kiva, kun oppii tuntemaan enemmän täällä paikallisia.

Mutta varovainen täytyy olla mitä puhuu. Se leviää sitten kuin kulovalkea kylällä. Toisaalta siinäpä hyvä mainoskikka museota varten. Ilmaista mainosta.

Dixou mainostaa

Tässä museokyltti korjaamisen jälkeen. Eilen maalasin sitä 2-3 tuntia paikan päällä tien risteyksessä, kun piti ensin maalata kirjainten ympäriltä pienellä sutilla ja sitten isolla tausta. Kyltti on seissyt siinä noin nelisen vuota, kun sen viimeksi maalasin. Nyt oli jo niin epäsiisti, että piti se korjata. Tuuli oli myös sen vienyt pois paikoiltaan ja sain sen kiinni maahan tukevammin, koska oli ollut sateista ja maa pehmennyt.

Eilen oli yllättävän leutoa, varmaan 16-17°C. Joulukuuksi se on lämmintä. Joten kädet eivät palelleet  ulkona. Nyt on luvattu viileämpää.

Minun piti saada tuo kuntoon joulupyhiksi, koska se on ihan kylän viereinen liikenneympyrä ja siinä on kova liikenne koko ajan. Eilenkin autoja kulki ristiin rastiin yhtenään, vaikka ei ole edes sesonkiaika.

Siinä joulumainos joulun ajan turisteille. Ei se oikein paikallisiin tehoa. Vaikka he näkisivät nuo kyltit 100 kertaa, ei kiinnosta. Sitävastoin muualta tulleille ihmisille kyltin näkeminen yhdenkin kerran riittää. He tulevat museoon.

Viikonlopulla alkaa ranskalaisten joululoma, joka kestää tammikuun 5.päivään. Joten sitten voi odottaa museokävijöitä.

Toissapäivänä käytiin Dixoun kanssa ajelemassa Uzèsissä, jonne vietiin turistitoimistoon ja Karkkimuseoon museomainoksia. Ja samalla tehtiin vanhan tavaran kauppojen kierros. Niitä siellä on noin kolme.

Omista nukeistani puheenollen

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/12/12/jokainen-nukke-kertoo-tarinan

Tässä kuvassa on punahameinen nukke. Se on minun oma 60-luvulta. En muista minkä nimen sille annoin, koska olen aina puhunut Irjan nukesta, koska sain sen kummitädiltäni.

Leikin jäljet näkyvät. Tukkaan on niin monesti tehty kampauksia, että se on tullut harvaksi. Suu on rikki, koska olen sitä niin paljon syöttänyt. Silmiä olen meikannut, toinen silmä on siitä vahingoittunut. Pissattanut olen myös sitä, koska rikoin sen pepun, jotta sain sen vuotamaan vettä. Tein sille uuden hameen, koska sen vaatteet ovat kadonneet.

Muistan lapsuudestani 5 nukkea. Ison koristenuken, josta kerroin tuonne Yle.fi :n sivuille yllä. Mollamaija on kadonnut. Mutta löysin samantapaisen Helsingin osto-myyntiliikkeestä. Isolla siskolla on vielä omansa, joka oli samanlainen erilaisine vaatteineen. Pieni koristenukke, jolla oli vaaleanpunainen prinsessahame, on tallella, vaikkakin reissussa rähjääntyneenä. Lisäksi me saatiin vauvanuket, pää oli paperimassaa ja vartalo kangasta. Ne olivat kuulema olleet alennuksessa jossakin kaupassa, koska olivat vanhaa varastoa. Jälkeenpäin on selvinnyt, että ne ovat saksalaisia ja peräti 20-luvulta. Vielä 9-10 vanhana pesin sen pyykkiä. Minulla on elävänä mielessäni se kesäpäivä, kun ripustin nuken pyykkiä narulle kuivumaan pakarituvan terassille. Sillä oli vaaleanpunainen pehmeä nuttu ja myssy. Vaatteet ovat siltäkin kadonneet, mutta tein uudet. Nyt tuo nukke on museossani. Sattumalta tänä vuonna näin melkein samanlaisen nuken alkuperäisine vaatteineen, jonka ostin. Sitten viimeiseksi saatiin Barbie-nukke. Sekin on loppuun leikitty.

Meidän 2 paperinukkea löysin kerran vintistä. Toinen on ison kokoinen. Isosisko osti sen kaksossiskolleni joululahjaksi. Hän näytti sitä minulle huoneessaan salaa ennen joulua. Me oltiin juonikkaita kaksossiskon kanssa. Oltiin sovittu, että hän on sängyn alla piilossa, kun isosisko näyttää minulle tuota nukkea. Minun piti sitten laittaa nukke lattiatasolle, jotta hän näkee sen sängyn alta! Meillä oli naurussa pidättelemistä! Nyt nuo paperinuket ovat täällä museossa.

Kun löytää (iki)vanhoja nukkeja alkuperäisine vaatteineen, se on ihme. Niiden kanssa ei ole varmaankaan leikitty. Tai sitten vain varovasti.

Mitä saa 50 sentillä?

Viime viikolla, kun kävin Emmauksessa, en minä sieltä tyhjänä tullut takaisin.

Tässä kuvassa on 50-60 luvun 'made in France' muovinen nukke. Se oli kauhean likainen. Kierrellyt ties missä ennen päätymistään Emmaukseen. Oikea bakteeripesä se oli.

Mutta nätti se vielä on ja hyväkuntoinen. Joten ostin sen. Hintakaan ei ollut esteenä, 50 senttiä on melkein ilmainen nykyään. Raha on menettänyt paljon arvoaan. Toisaalta 3 markkaa se on ja markallakin sai paljon kaikkea ennen.

Nukke piti laittaa sellaisenaan pesuvatiin, koska vaatteet oli tehty siihen kiinni. Ja otin riskin, koska se oli halpa. Ei sillä sellaisenaan epämiellyttävän likaisena olisi museossa käyttöä.

Meillä oli 60-luvulla siskon kanssa tuon tapaiset koristenuket. Ne olivat kovaa muovia, silmät olivat liikkuvat, mohair tukka ja vaahtomuovista tehty kerroksittainen prinsessahame. Nukke on vielä jäljellä ilman tukkaa, mutta vaatteet ovat hävinneet, koska vaatteita halusi aina vaihtaa nukeille, oli ne sitten koristeeksi tarkoitettu tai ei. Muistan, että ne olivat ihanat vaaleanpunaisine hameineen.

Tuolla Emmauksessa näkee 21.vuosisadan kulutusyhteiskunnan mitalin toisen puolen.

Tavaraa on kaikki paikat täynnä, arvokasta antiikkia ja kiinalaista krääsää. Emmaus yhdistys saa paljon lahjoituksia, joiden  joukossa näkee samoja historiallisia kaappeja kuin museossa ja linnassa on nähty. Sieltä varmaan antiikkimyyjät hakevat niitä pilkkahintaan.

Nukkeni maksoi vain 50 senttiä. Se oli kuin pisara meressä, mutta tärkeä pisara, kun se meni hyväntekeväisyyteen.

http://www.emmaus.fi/

Anduze Tourisme HD 2014

"Olipas happamia marjoja"

Nîmesiläisen lapsiryhmän vierailusta ei kuulunut mitään. Heidän piti jo varmistaa jos tulevat 26.päivä joulun jälkeen tai ei. Joten soitin sinne.

Huonolta näytti. Arvasin, että he ovat peruuttaneet tulonsa. Toisaalta muutama vuosi sitten oli myös iso yli 40 hengen ryhmä tulossa joulun aikaan ja sama juttu, eikä mitään kuulunut. Mutta he tulivat kuitenkin, eivät vaan mitään varmistaneet. Sellaista on mentaliteetti Välimeren maassa. He toimivat, miten huvittaa. Jos ei itse ota selvää ja yhteyttä, vastauksia ei kuulu.

Olin pettynyt kieltämättä. Ja ajattelin, että "happamia, sanoi kettu pihlajan marjoista".Se on joskus hyvä suhtauminen. Niin sitä voi mitätöidä asian tärkeyden ja kiistää arvon. Se on itsepuolustusta, sanottiin psykologian kirjassa koulussa.

Epäilemättä heidän päätökseensä vaikutti se, että he olisivat joutuneet tulemaan neljä eri kertaa museoon, koska vain 10 voi tulla yhtä aikaa. Toisaalta ei koulussakaan ole suositeltavaa isot koululuokat. Ei 40 lasta pysty seuraamaan opetusta yhtä aikaa yhtä hyvin kuin 20 lasta tai vähemmän. He vaan häiriköivät ja meluavat.

Täytyy ajatella positiivisesti, sanotaan. Se oli jo hyvä merkki, kun kiinnostuivat nukkenallemuseosta ja suunnittelivat tänne tuloa, vaikka tulo jäi.

Joka tapauksessa museomme ystäväpiiri on kasvanut taas tänäkin kuluvana vuonna ja kasvaa edelleen. Uusia ryhmiä tai ainakin uusia museokävijöitä tuo varmaan uusi vuosi tullessaan.

Muuten yksi hyvä uutinen. Olin Alèsin turistitoimistossa viime viikolla maksamassa jäsenmaksua. Jäsenyys maksaa nyt vaan 60 euroa, koska 4 kuntainliittomme turistitoimiston toimintaa on yhdistetty Alèsiin: Anduze, St Jean du Gard, Vézénobres, ja Alès. Viime vuonna maksettiin Alèsin turistitoimistoon sitävastoin jäsenyydestä 85 euroa ja Anduzen turistitoimistoon 151 euroa. Joten tuo niiden yhdistyminen oli meille iso säästö vuosibudjetissa. Ja samalla hinnalla ollaan nyt mukana myös Vézénobren ja St Jean du Gardin turistitoimistojen mainonnassa. Hyvä kun joskus laskut alenevat, yleensä ne enneminkin nousevat.

Joulu 2013 - Joulu 2014

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/

Tässä kuvassa viime vuoden joulun ajan hommiani. Flickr.com sivuille laitoin kaikki etapit kuvattuna alusta loppuun. Tähän syksyyn ja talven alkuun asti on riittänyt siitä vielä ohjelmaa. Toisaalta vieläkin sitä voi täydentää tilaisuuden tullen.

Kuvat on nähty internetissä nyt vuoden aikana jo yli 1000 kertaa.

Viime päivinä tuli mieleeni, mitä minä täksi jouluksi keksisin. Jotain ohjelmaa täytyy olla juhlapyhien lomassa.

Viime joulusta jäi kiva muisto. Vaikka kyllä vähän ei toivottavaakin tapahtui. Yksi päivä joulun aikaan ovikello soi. Pari alèsilaista madamea olisi tullut museoon. Mutta täällä olikin aika sekamelska. Olin nimittäin tapetoimassa alimmaista nukketalon huonetta viininpunaisella tapetilla, joka oli tilattu Amerikasta asti. Joten se ei saanut mennä pilalle ja minä tapetoin ensimmäistä kertaa elämässäni. Se oli jännittävää ja vähän epävarmaa touhua minulle. Käskin heidän odottaa jonkun aikaa, mutta se ei sopinut näille kiireisille ranskalaisille. Joten harmi, kun sattui vähän pahaan aikaan. Olin silloin juuri hyvällä tapetointituulella. Tant pis! Aina pitäisi olla valmis kuin partiopoika vastaanottamaan museokävijöitä. Ajattelin, että jos he ovat todella kiinnostuneita, he tulevat uudestaan.

Tässä nukketalossa oli alussa vain pari nukkea.  Ne olin ostanut aikaisemmin Salon de Provencesta nukkefestivaalista, jossa käyn joka vuosi keväällä. Nyt tänä keväänä vien sinne mukanani ison posliinisen Jumeau-nuken, jonka sain alèsilaiselta Anne-Marielta. Se oli uskomaton lahja!

Nuken pää pitää restauroida, koska siinä on halkeama, joka on liimattu, mutta ei loppuun asti kunnostettu. Otan selvää netistä restauroijasta, joka tekee hyvää jälkeä ja joka on menossa myös tuonne nukkefestivaaliin. Jätän sen sinne hänelle ja sen saa sitten palauttaa minulle postissa. Peruukin ostan myös sillä reisulla sieltä. Ainakin 100 euron paikkeilla oikeista hiuksista tehty iso peruukkikin maksaa saati sitten tuo restaurointi. Siihen voi mennä 200 euroa. Mutta nukke on kokonaisuudessaan paljon arvokkaampi, joten se vaatii. Kalliilla nukella on kalliit korjaukset. Sisko tekee vaatteita parhaillaan sille, joten ne saa halvemmalla. Ja kengät sillä on jo. Alla kuvia nukesta linkissä:
http://museopaivakirja.blogspot.fr/2014/10/kiitokset-anne-marielle.html

Takaisin tämän nukketalon nukkeihin. Nyt niitä on kahdeksan. Niitä olen hankkinut ihan sen mukaan, mitä olen sattunut löytämään kohtuu hintaan. Jokaisen kunnostamani nukketalon huonekalut nukkeasukkaineen on aina yllätys. Sattuman kauppaa. Tähän viktoriaaniseen taloon tuli frozen Charlotte nukkeja useampi ja lopuksi koominen nukkepari.

Viimeiseksi ostin tuon alla kuvassa olevan posliinisen morsiusparin, joka on 1900-luvun alusta tai vanhempaa. Niillä on alkuperäiset vaatteet, paitsi morsiamen huntu, jonka lisäsin sille. Sulhasella on musta silkkipuku ja hauska silinterihattu. Morsiamen keltaista pukua ihmettelin, mutta kun katsoin morsiuspukujen historiaa, keltaisenakin niitä on ennen ollut. Ne ovat saksalaisia ja ehkä Kling merkkisiä. 55 euroa parista ei ollut kallis, koska ne ovat ihan hyväkuntoisiakin vielä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Silinterihattu

http://dollreference.com/kling_dolls.html

acelebrationofwomen.org/2011/04/wedding-dresses-a-walk-in...

www.bbc.com/culture/event/20140404-wedding-dresses-1775-2014

en.wikipedia.org/wiki/White_wedding

en.wikipedia.org/wiki/Wedding_dress

fr.wikipedia.org/wiki/Robe_de_mari%C3%A9e

Itsenäisyyspäivän juhlintaa

http://www.iltasanomat.fi/linnanjuhlat/art-1417918720649.html?pos=ok-trm-liju

http://www.hs.fi/kotimaa/a1305905299432


Kiitos 21.luvun tietotekniikan kehityksen linnan itsenäisyysjuhlia voi seurata jopa ulkomailla.

Eilen katselin niitä Internetissä. Minulla on hyvä nettiyhteys, ei katkeile. Vaikka se on kyllä kallis, maksaa 36 euroa per kuukausi. Ranskassa se on kalliimpaa kuin Suomessa. Siskoilla on halpa siellä, mutta katkailee useasti, kun puhutaan Skype:lla.

Sofi Oksanen on symppis, vaikka tyyli on aika erikoinen, toisaalta huvittava.

Monta sukupolvea oli siellä linnassa edustettuna. Nuo vanhukset olivat liikuttavia. 101-vuotias pappa oli vitsikäs vielä vanholla päivillään.

http://www.iltasanomat.fi/linnanjuhlat/art-1417864020357.html?pos=ok-ltm-vhde

Jenni Haukiolla oli nätti puku. Presidenttipari oli edustava.

Emmaus terveisin

Lahjavaunut lähtivät tänään. Vein ne Emmaukseen Alèsiin.

Mikä helpotus. Kun vein roskikseen eilen vaunujen likaisia pahnapatjoja, yksi mies sanoi minulle, että ne vaunut olisi pitänyt antaa silloin, kun ne olivat vielä jotenkin kunnossa. Niin se on. Mutta ne oli jätetty jonnekin ulkotiloihin, jossa ne olivat sitten läpiruostuneet. Miksi he silloin ne laiminlöivät? Nyt kuitenkin, niille olisi pitänyt löytää kunniapaikka.

Museo tulee liian täyteen, ei saa enää siivouttuakaan, kun kaikki nurkat ovat täynnä.

Ensi kerralla kyllä sanon, jos taas tarjotaan tänne jotain "ei toivottua", että ei mahdu. 95% noista tuomisista on sellaisia "kaatopaikka/Emmaus" tavaroita. En minä vaan kehtaisi tarjota kaikkea johonkin museoon. Se on väheksymistä.

Muutama viikko sitten meidän kyläläiset toivat tänne tullessaan heidän mielestään "vanhan" nallen. Senkin laitoin piiloon varastoon, koska se on joku 90-luvun kiinalainen nalle. Täällä on niin pienet tilat, että ne annetaan ennemmin vanhemmalle tavaralle kuin viime vuosikymmenten Kauko-Idän sarjatuotannolle. Ei tänne museoon kukaan enää tule, jos esillä on samaa, jota näkee supermarketeissa. Tuo pariskunta lupasi tuoda lisäksi puunuken, joita minulla on vitriinissä. Ne ovat 1900-alun nukkeja ja yksi vanhempi on 1820-luvulta. Mutta nyt kun he näkivät, että ne nuket ovat arvokkaasti oikein vitriinissä, he varmaa peruvat lupauksensa. Liian arvokasta annettavaksi. Sellaisia monet ovat.

Jumeau-nukkelahja muine 50-luvun leluineen Anne-Marielta oli erikoista. Ihan odottamaton ihana lahjoitus. Sellaista sattuu kerran 10 vuodessa meillä.

Tästä lähin utelen noita mahdollisia lahjoituksia, jos vaikuttaa ei kiinnostavalta, käsken heidän viedä ne suoraan Emmaukseen. Silloin ne tulevat hyvään tarkoitukseen. Joka penni on arvokas hyväntekeväisyydessä. Museossa sitävastoin kaikelle ei ole paikkaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Emmaus

http://emmaus-france.org/ayez-le-reflexe-du-don-et-de-lachat-solidaire-2/