http://www.lezan.fr/?p=10799
Tässä kuvakaappaus Lézanin kylämme kunnantalon sivuilta. Siinä me ollaan. Mutta miksi?
Muutama päivä sitten kirjoitin sähköpostia kunnantalolle ja lähetin tuon kuvan tekstineen. Ehdotin sitä kunnantalon tammikuun kyläpostilehteen. Niin viime vuonnakin tehtiin vaikka aikaisemmin. Nyt olikin sitten jo liian myöhäistä, kuulin. Mutta he lupasivat laittaa tuon kunnan nettisivuille.
Siitä puuttui kuitenkin yksi kirjoittamani lause. Minusta tärkeä sellainen. Nimittäin kirjoitin, että Nukkenallemuseo viettää 19.toimintavuottaan (ensi vuonna).
Mutta miksi jättää nuo monet vuodet, 19 vuotta mainitsematta? Arvaan syyn. Paikallisten vakiokysymys oli ennen aina "Onko se museo vielä olemassa? Onneksi ovat lakanneet kysymästä ainakin toistaiseksi. Ei vuosikymmeniä viitsi samaa kysymystä tehdä. Museo seisoo aina vaan pystyssä tuulessa ja tuiskussa.
Arvaan toisen syyn. Kunnantalo muistaa aina muistuttaa, että tämä ei ole kunnallinen museo, joten se ei ole niin tärkeä ja huomionarvoinen. Tämä on vain yksityinen ja vähemmänarvoinen. Ei kuulu kunnan piiriin. Varsinkin, kun ei ole kyseessä oman kylän yhteinen hanke, vaan vieraita ollaan.
Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön, sanotaan. Tuli mieleeni. Mutta jos jotkut ovet sulkeutuvat, toiset avautuvat. Niin se on.
Netistä on tullut Nukkenallemuseolle toinen ulkomaailma. Ja se on meidän rikkauttamme.
Museon elinvuosista puheenollen. Tällä museolla on ollut jo rikas elinkaari. Huominen ei kuulu meille, ei tiedä kuinka kauan Nukkenallemuseo ilahduttaa.
Kun tätä museota ei enää ole, kokoelmalle voi toivoa tulevaisuutta muussa museossa. Joten kaikki nuket ja nallet yhdessä voivat jatkaa elämäänsä muualla. Yhden museon sulkeutuminen ei ole niiden kuolemaksi. Matkaa ne ovat jo tehneet tännekin tullessaan ja se sitten jatkuu uuten paikkaan.
torstai 20. joulukuuta 2018
torstai 6. joulukuuta 2018
HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!
Tässä skannattuna yksi vanhan koulukirjani sivu.
Kuosmanen Merenkylät Lukutunnin kirja II, Valistus, 1964, Tampere:
keskiviikko 5. joulukuuta 2018
Nukkenallemuseo Loimaan Lehdessä
myoldbear.free.fr/textes/finnois/loimaanlehti29.11.18a.pdf …
http://myoldbear.free.fr/…/finnois/loimaanlehti29.11.18b.pdf …
#kotiseutu #Loimaanlehti tuli postista tänään.
Siinä toimittaja Tiina Naulan tekemä artikkeli tästä Nukkenallemuseosta. Se on yllä skannattuna PDF-muodossa.
http://myoldbear.free.fr/…/finnois/loimaanlehti29.11.18b.pdf …
#kotiseutu #Loimaanlehti tuli postista tänään.
Siinä toimittaja Tiina Naulan tekemä artikkeli tästä Nukkenallemuseosta. Se on yllä skannattuna PDF-muodossa.
torstai 29. marraskuuta 2018
Kotinurkilla oltiin lehdessä
http://www.loimaanlehti.fi/
Tänään oli Loimaan lehdessä Tiina Naulan tekemä artikkeli tästä Nukkenallemuseosta. Isosisko oli ostanut lehden ja näytti sitä minulle Skypessa.
Kun saan lehden postissa toimituksesta Loimaalta, skannaan artikkelin tänne.
Tänään oli Loimaan lehdessä Tiina Naulan tekemä artikkeli tästä Nukkenallemuseosta. Isosisko oli ostanut lehden ja näytti sitä minulle Skypessa.
Kun saan lehden postissa toimituksesta Loimaalta, skannaan artikkelin tänne.
perjantai 23. marraskuuta 2018
Kirppari kirjasta otteita
Berliinin DDR-museosta kuvia
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/sets/72157673821580347
Siinä Berliinissä DDR Museossa ottamiani kuvia.
Siinä Berliinissä DDR Museossa ottamiani kuvia.
lauantai 17. marraskuuta 2018
Suomi syystalvimatkalla 2018
Myöhäisyksy ei ole ihanteellista matkustusaikaa, koska joka paikassa sataa, niin ainakin tällä kertaa.
Lähtöaamuna tiistaina 6.marraskuuta oli taas rankkasade- ja pelottava ukkospäivä. Mutta satoi tai paistoi kotimatka alkaa. Suotuisaa ilmaa ei aina ole.
Aamulla herätys kukonlaulun aikaan klo 4:ltä. Jo klo 5:n jälkeen piti lähteä autolla Nîmesiin, muuten joutuu aamuruuhkiin. Klo 7:40 oli Eurolines bussin lähtö linja-autoasemalta Nizzaan, josta lento Helsinkiin Norwegianilla. Vajaan 6 tunnin bussimatka vain 20euroa. Se kiersi Avignonin, Marseillen ja Toulonin kautta. Maisemat olivat hienot. Silmäruokaa. Eurolines oli kyllä yli tunnin myöhässä, ei haitannut, koska lento oli vasta illalla. Norwegian lentää myös halvalla, 67euroa. Siinä uusi reitti Suomeen. Nizzan keskustaan ei kerinnyt. Joskus toiste.
Helsinkiin saavuttiin keskiyöllä samana päivänä. Siellä me kolme siskoa nukuttiin siskon petillä lattialla siskon tykönä, niin kuin silakat tynnyrissä. Uni tuli hyvin, koska oli ollut stressaava pitkä melkein 24tunnin matka.
Seuraavana aamuna keskiviikkona Onnibussilla Ypäjälle. Siellä tuttu ja turvallinen kotipaikka odotti. Äitiä ja isää ei ole enää, mutta heidän muistonsa säilyy joka nurkassa. Kotiinpaluu on aina juhlallinen. Tähän voi laittaa kuvan Berliinin taidemuseosta löytämästäni taulusta Giovanni Segantinin "Kotiinpaluu" (1895),
Minulla oli vain muutaman päivä aikaa Suomessa. Sunnuntai illalla oli jo paluu Helsinkiin, koska seuraavana aamuna oli Easyjet lento Berliiniin (Tegel), vain 40euroa. Easyjet on alkanut lennot Suomesta.
Meillä siskoilla on aina kirpparikäynnit ohjelmassa, kun olen siellä. Se on hauskaa. Forssa, Loimaa ja Somero tuli käytyä. Lisäksi poikettiin Someron Torppamuseoon, jossa on entisajan pihapiiri kaikkine ulkorakennuksineen ja susipihoineen. Aina oppii uutta. En tiennyt, että sikolätti oli myös yksi hirsirakennus, sikoja varten. Olen luullut, että se on vain kuvannollinen likainen asumus eikä konkreettinen. Toisaalta monet abstraktit nykysanat ovat ennen olleet konkreettisia. Ensi vuonna, kun menen Suomeen, haluan päästä sisälle sinne Torppamuseoon ja myös Humppilan Talomuseoon. Nyt voin vain siellä kurkkia ikkunasta sisälle.
https://www.someroseura.fi/museot/
Kirpparilta ostin pari kirjaa Evakoista ja Suomen historian erikoisia naistarinoita. Evakot toin mukanani tänne, mutta tuo toinen oli liian painava. Pieniä löytöjä tällä kertaa: pahvinen pääsiäismuna, jonka sisällä kanaperhe höyhenineen (Itä-Saksa), kaksi Kotiliestä 50-luvulta, tuohesta tehty pupulelu, ruotsalainen tulitikkuaski Solstickan (joita on myyty lasten hyväksi).
https://en.wikipedia.org/wiki/Solstickan
Kävelyretki metsään oli viimeisen päivän sunnuntaiohjelma. Tuhat kertaa olen siellä kulkenut, talvella hiihdellyt, syyskesällä käynyt mustikassa, puolukassa, vadelmia noukkimassa ja sienestämässä. 60-luvun lopulla lapsena olin siellä isän kanssa joulukuusta hakemassa, se on elävästi mielessä. Ja myöhemmin häntä katsomassa, kun oli traktorilla peltotöissä. Tuo metsä aukeineen on muistoja täynnä. Nyt saatiin kerättyä muutamia suppilovahveroita, se oli nostalgista. Niitä ennen sain monet muovikassit täyteen.
Ihan viime hetkillä katselin vielä vanhoja perheen valokuvia ennen lähtöä. Se oli sydäntä lämmittävää.
Näin minä velipojistanikin kaksi, mutta en sitä kolmatta. Kotoväkeä ajattelen aina ulkomailla.
Maananataina 12.päivänä aamulla piti olla lentokentällä Helsingissä. Joten edellisenä iltana sunnuntaina mentiin Helsinkiin.
Helsinki-Berliini lento saapui keskipäivällä Berliiniin. Olin tutkinut valmiiksi karttaa paljon, joten löysin hakemani aika helposti. Paikan päällä kyselin neuvoa vielä. Ja niin vieras maa tuntuu inhimillisemmältä, kun ottaa kontaktia toisiin ihmisiin, vaikka vain tietä kysyisi. Sain hyvän käsityksen saksalaisista, he ovat hyvin auttavaisia ja ystävällisiä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Berliini
Olin suunnitellut maanantaiksi Suarezstrasse-antiikkikatua, koska Berliinin kirpputoreille en päässyt. Ne ovat vain viikonloppuisin. Toisella kertaa. Tiistaiksi ajattelin pari museokäyntiä, DDR-museo ja Taidemuseo. Ja sitten muuten vain voi kaupunkia katsella.
Majoitukseni oli samassa hotellissa kuin viime keväänä, kun lensin Saksan kautta. Se on kävelymatkan päässä Schönefeld lentokentältä Pension Schwalbenweg, 33 euroa/yö. Niin ei tarvinnut hakea hotellia. Ja sieltä oli helppo jatkaa lentoa Ryanairilla keskiviikko aamuna, alle 20euroa. Sain lennot halvalla, kun ostin ne netistä noin 1,5kk aikaisemmin. Vielä junamatka Toulousesta Nîmesiin, 15euroa. Ne junalippujen hinnatkin vaihtelevat laidasta laitaan. Onneksi ei ollut junalakkoa, vaikka juna oli 1,5tuntia myöhässä Nîmesistä, koska oli ollut rankkasateita.
Vielä noista museoista puheenollen. DDR-museo oli yllättävän hyvä, en olisi uskonut. Näin paljon uutta. Se oli modernin interaktiivinen. Modernista en yleensä pidä, mutta tuolla nautin käynnistä ihan alusta loppuun. Museoesitteessä oli lehdistön kommentteja ja Welt-lehden mukaan se on Saksan suosituin museo. Lapsiryhmiä oli koko ajan ja heillä oli hauskaa. Ei ihme. Museokaupassa olin myös, mutta ihmettelen, kun katsoo tavaran valmistajaa, lukee aina "made in China". Joten en ostanut mitään, ei kiinnosta sarjatuotanto. Minusta valmistaja olisi pitänyt olla Saksa. Siihen taas tulee selityksiä, mutta en niistä välitä. Alla linkki DDR-museosta. Suosittelen.
https://www.ddr-museum.de/en
Taidemuseo oli myös elämys. Varsinkin, kun ulkona satoi ja sai sisällä olla lämpimässä ihailemassa kaikkea kaunista vanhaa. Joukossa oli muutamia hyvin pysähdyttäviä ja koskettavia maalauksia, kuten me ihmiset herkistymme eri asioista. 1800-luvun realismi on usein suosikkini.
https://www.museumsportal-berlin.de/en/museums/alte-nationalgalerie/
Muutama kontakti oli myös tällä matkalla. Tietä kysyessäni yksi saksalainen nuori nainen kulki yhtä matkaa vähän aikaa ja niin vaihdoimme ajatuksia Saksa-Suomi. Sitten rautatieasemalla junan ollessa myöhässä Berliinissä samaa junaa odotellessa kysyin jotakin nuorelta mieheltä, joka oli vieressä. Hän puhui täydellistä englantia ja sanoin, että te saksalaiset puhutte hyvin vierasta kieltä. "Poika" sanoi, minä en ole saksalainen, vaan amerikkalainen. Siitä taas seurasi toinen juttutuokio Amerikka-Suomi. Kerittiin puhumaan aika paljon kaikesta taivaan ja maan välillä, ennen kuin juna tuli. Paljastui yllätys. Hän oli sotilas siviilipuvussa, lentäjä, näytti jopa pilot-henkilöllisyystodistuksena. Koko perhe amerikkalaiseen tapaan on sotilassukua monen sukupolven ajan. Tämäkin nuori oli jo taistellut Syyriassa ja harjoitellut Norjassa. Sisarkin oli sotilas. Seuraavana päivänä viime hetkillä Ryanairin myöhässä olevaa lentoa odotellessa oli kolmas kohtaaminen. Vieressäni istui lentokentällä iäkäs pariskunta. Tyylikäs rouva hymyili ystävällisesti ja niin avasimme sanaisen arkkumme. Nyt oli vuorossa Israel-Suomi ajatukset. Kerroin, että olen ollut Israelissa Kibbutsilla töissä 80-luvun lopulla Golanin kukkuloilla. Ja sanoin myös, että olen ollut Anne Frankin talossa Amsterdamissa ennen kuin siitä tehtiin museo. Tämä juutalaispariskunta on matkustellut paljon, Ranskassa myös. Annoin museoesitteen ja kerroin Nukkenallemuseosta. Niin saatiin hiukan nauraa matkani loppuhetkillä ja matkastressi helpotti.
Lentokentältä me kaikki ihmiset matkaamme täysin erilaisiin maailmoihin. Lentokone on ihmeellinen keksintö, ajattelin koneessa, kun katselin sen siipiä. Niin kuin lintu se lentää.
Lopulta olin Toulousen rautatieasemalla, josta tulin junalla Nîmesiin. Onneksi ei enää satanut. Olin matkalla saappaat jalassa, ei turhaan, jalat eivät kastuneet. Mikä helpotus, kun loppu hyvin, kaikki hyvin. Matkalta tulee aina vähän uutena ihmisenä ja näkee monet asiat uusin silmin.
Teen kuvasarjan flickr.com sivuille matkakuvistani.
Lähtöaamuna tiistaina 6.marraskuuta oli taas rankkasade- ja pelottava ukkospäivä. Mutta satoi tai paistoi kotimatka alkaa. Suotuisaa ilmaa ei aina ole.
Aamulla herätys kukonlaulun aikaan klo 4:ltä. Jo klo 5:n jälkeen piti lähteä autolla Nîmesiin, muuten joutuu aamuruuhkiin. Klo 7:40 oli Eurolines bussin lähtö linja-autoasemalta Nizzaan, josta lento Helsinkiin Norwegianilla. Vajaan 6 tunnin bussimatka vain 20euroa. Se kiersi Avignonin, Marseillen ja Toulonin kautta. Maisemat olivat hienot. Silmäruokaa. Eurolines oli kyllä yli tunnin myöhässä, ei haitannut, koska lento oli vasta illalla. Norwegian lentää myös halvalla, 67euroa. Siinä uusi reitti Suomeen. Nizzan keskustaan ei kerinnyt. Joskus toiste.
Helsinkiin saavuttiin keskiyöllä samana päivänä. Siellä me kolme siskoa nukuttiin siskon petillä lattialla siskon tykönä, niin kuin silakat tynnyrissä. Uni tuli hyvin, koska oli ollut stressaava pitkä melkein 24tunnin matka.
Seuraavana aamuna keskiviikkona Onnibussilla Ypäjälle. Siellä tuttu ja turvallinen kotipaikka odotti. Äitiä ja isää ei ole enää, mutta heidän muistonsa säilyy joka nurkassa. Kotiinpaluu on aina juhlallinen. Tähän voi laittaa kuvan Berliinin taidemuseosta löytämästäni taulusta Giovanni Segantinin "Kotiinpaluu" (1895),
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/49/Giovanni_Segantini_-_Ruckkehr_zur_Heimat_%28Returning_Home%29_-_1895.jpg
Minulla oli vain muutaman päivä aikaa Suomessa. Sunnuntai illalla oli jo paluu Helsinkiin, koska seuraavana aamuna oli Easyjet lento Berliiniin (Tegel), vain 40euroa. Easyjet on alkanut lennot Suomesta.
Meillä siskoilla on aina kirpparikäynnit ohjelmassa, kun olen siellä. Se on hauskaa. Forssa, Loimaa ja Somero tuli käytyä. Lisäksi poikettiin Someron Torppamuseoon, jossa on entisajan pihapiiri kaikkine ulkorakennuksineen ja susipihoineen. Aina oppii uutta. En tiennyt, että sikolätti oli myös yksi hirsirakennus, sikoja varten. Olen luullut, että se on vain kuvannollinen likainen asumus eikä konkreettinen. Toisaalta monet abstraktit nykysanat ovat ennen olleet konkreettisia. Ensi vuonna, kun menen Suomeen, haluan päästä sisälle sinne Torppamuseoon ja myös Humppilan Talomuseoon. Nyt voin vain siellä kurkkia ikkunasta sisälle.
https://www.someroseura.fi/museot/
Kirpparilta ostin pari kirjaa Evakoista ja Suomen historian erikoisia naistarinoita. Evakot toin mukanani tänne, mutta tuo toinen oli liian painava. Pieniä löytöjä tällä kertaa: pahvinen pääsiäismuna, jonka sisällä kanaperhe höyhenineen (Itä-Saksa), kaksi Kotiliestä 50-luvulta, tuohesta tehty pupulelu, ruotsalainen tulitikkuaski Solstickan (joita on myyty lasten hyväksi).
https://en.wikipedia.org/wiki/Solstickan
Kävelyretki metsään oli viimeisen päivän sunnuntaiohjelma. Tuhat kertaa olen siellä kulkenut, talvella hiihdellyt, syyskesällä käynyt mustikassa, puolukassa, vadelmia noukkimassa ja sienestämässä. 60-luvun lopulla lapsena olin siellä isän kanssa joulukuusta hakemassa, se on elävästi mielessä. Ja myöhemmin häntä katsomassa, kun oli traktorilla peltotöissä. Tuo metsä aukeineen on muistoja täynnä. Nyt saatiin kerättyä muutamia suppilovahveroita, se oli nostalgista. Niitä ennen sain monet muovikassit täyteen.
Ihan viime hetkillä katselin vielä vanhoja perheen valokuvia ennen lähtöä. Se oli sydäntä lämmittävää.
Näin minä velipojistanikin kaksi, mutta en sitä kolmatta. Kotoväkeä ajattelen aina ulkomailla.
Maananataina 12.päivänä aamulla piti olla lentokentällä Helsingissä. Joten edellisenä iltana sunnuntaina mentiin Helsinkiin.
Helsinki-Berliini lento saapui keskipäivällä Berliiniin. Olin tutkinut valmiiksi karttaa paljon, joten löysin hakemani aika helposti. Paikan päällä kyselin neuvoa vielä. Ja niin vieras maa tuntuu inhimillisemmältä, kun ottaa kontaktia toisiin ihmisiin, vaikka vain tietä kysyisi. Sain hyvän käsityksen saksalaisista, he ovat hyvin auttavaisia ja ystävällisiä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Berliini
Olin suunnitellut maanantaiksi Suarezstrasse-antiikkikatua, koska Berliinin kirpputoreille en päässyt. Ne ovat vain viikonloppuisin. Toisella kertaa. Tiistaiksi ajattelin pari museokäyntiä, DDR-museo ja Taidemuseo. Ja sitten muuten vain voi kaupunkia katsella.
Majoitukseni oli samassa hotellissa kuin viime keväänä, kun lensin Saksan kautta. Se on kävelymatkan päässä Schönefeld lentokentältä Pension Schwalbenweg, 33 euroa/yö. Niin ei tarvinnut hakea hotellia. Ja sieltä oli helppo jatkaa lentoa Ryanairilla keskiviikko aamuna, alle 20euroa. Sain lennot halvalla, kun ostin ne netistä noin 1,5kk aikaisemmin. Vielä junamatka Toulousesta Nîmesiin, 15euroa. Ne junalippujen hinnatkin vaihtelevat laidasta laitaan. Onneksi ei ollut junalakkoa, vaikka juna oli 1,5tuntia myöhässä Nîmesistä, koska oli ollut rankkasateita.
Vielä noista museoista puheenollen. DDR-museo oli yllättävän hyvä, en olisi uskonut. Näin paljon uutta. Se oli modernin interaktiivinen. Modernista en yleensä pidä, mutta tuolla nautin käynnistä ihan alusta loppuun. Museoesitteessä oli lehdistön kommentteja ja Welt-lehden mukaan se on Saksan suosituin museo. Lapsiryhmiä oli koko ajan ja heillä oli hauskaa. Ei ihme. Museokaupassa olin myös, mutta ihmettelen, kun katsoo tavaran valmistajaa, lukee aina "made in China". Joten en ostanut mitään, ei kiinnosta sarjatuotanto. Minusta valmistaja olisi pitänyt olla Saksa. Siihen taas tulee selityksiä, mutta en niistä välitä. Alla linkki DDR-museosta. Suosittelen.
https://www.ddr-museum.de/en
Taidemuseo oli myös elämys. Varsinkin, kun ulkona satoi ja sai sisällä olla lämpimässä ihailemassa kaikkea kaunista vanhaa. Joukossa oli muutamia hyvin pysähdyttäviä ja koskettavia maalauksia, kuten me ihmiset herkistymme eri asioista. 1800-luvun realismi on usein suosikkini.
https://www.museumsportal-berlin.de/en/museums/alte-nationalgalerie/
Muutama kontakti oli myös tällä matkalla. Tietä kysyessäni yksi saksalainen nuori nainen kulki yhtä matkaa vähän aikaa ja niin vaihdoimme ajatuksia Saksa-Suomi. Sitten rautatieasemalla junan ollessa myöhässä Berliinissä samaa junaa odotellessa kysyin jotakin nuorelta mieheltä, joka oli vieressä. Hän puhui täydellistä englantia ja sanoin, että te saksalaiset puhutte hyvin vierasta kieltä. "Poika" sanoi, minä en ole saksalainen, vaan amerikkalainen. Siitä taas seurasi toinen juttutuokio Amerikka-Suomi. Kerittiin puhumaan aika paljon kaikesta taivaan ja maan välillä, ennen kuin juna tuli. Paljastui yllätys. Hän oli sotilas siviilipuvussa, lentäjä, näytti jopa pilot-henkilöllisyystodistuksena. Koko perhe amerikkalaiseen tapaan on sotilassukua monen sukupolven ajan. Tämäkin nuori oli jo taistellut Syyriassa ja harjoitellut Norjassa. Sisarkin oli sotilas. Seuraavana päivänä viime hetkillä Ryanairin myöhässä olevaa lentoa odotellessa oli kolmas kohtaaminen. Vieressäni istui lentokentällä iäkäs pariskunta. Tyylikäs rouva hymyili ystävällisesti ja niin avasimme sanaisen arkkumme. Nyt oli vuorossa Israel-Suomi ajatukset. Kerroin, että olen ollut Israelissa Kibbutsilla töissä 80-luvun lopulla Golanin kukkuloilla. Ja sanoin myös, että olen ollut Anne Frankin talossa Amsterdamissa ennen kuin siitä tehtiin museo. Tämä juutalaispariskunta on matkustellut paljon, Ranskassa myös. Annoin museoesitteen ja kerroin Nukkenallemuseosta. Niin saatiin hiukan nauraa matkani loppuhetkillä ja matkastressi helpotti.
Lentokentältä me kaikki ihmiset matkaamme täysin erilaisiin maailmoihin. Lentokone on ihmeellinen keksintö, ajattelin koneessa, kun katselin sen siipiä. Niin kuin lintu se lentää.
Lopulta olin Toulousen rautatieasemalla, josta tulin junalla Nîmesiin. Onneksi ei enää satanut. Olin matkalla saappaat jalassa, ei turhaan, jalat eivät kastuneet. Mikä helpotus, kun loppu hyvin, kaikki hyvin. Matkalta tulee aina vähän uutena ihmisenä ja näkee monet asiat uusin silmin.
Teen kuvasarjan flickr.com sivuille matkakuvistani.
maanantai 5. marraskuuta 2018
Huilunsoittaja museossa
Mitä uutta museossa?
Huilunsoittaja. Pianonsoittaja siirtyy nyt toiseen 1800-luvun lopun nukketaloon, kun löysin huilunsoittajan tähän englantilaiseen taloon. Ja niin molemmissa on sitten ne kaivatut taulut.
Ei niitä ihan helppo ole löytää, aikaa meni. Keräily on aikaavievää, jos hakee jotakin erityistä. Joskus se on kuin neulan heinäsuovasta hakua. Salapoliisihommia unohtamatta. Tämä akvarelli tuli taiteilija teksti mukanaan. Joten sen suhteen on helppoa.
Tässä kuvat. Taulu on nyt liian matalalla, kun kiinnitin sen samaan naulaan, jossa oli pianonsoittaja. Korjaan myöhemmin sen korkeammalle. Mutta en malttanut olla näyttämättä hienoa löytöäni, joka sopii nukketaloon, niin kuin se olisi aina siellä ollut. Tunnelma on hyvä, kun voi kuvitella sinne kaunista taustamusiikkia.
Facebook sivulle on nyt mahdoton päästä, se jumittui, kun en antanut kysyttyjä datatietoja sinne hakkerien pelossa. Joten en saa tätä juttua sinne.
Huilunsoittaja. Pianonsoittaja siirtyy nyt toiseen 1800-luvun lopun nukketaloon, kun löysin huilunsoittajan tähän englantilaiseen taloon. Ja niin molemmissa on sitten ne kaivatut taulut.
Ei niitä ihan helppo ole löytää, aikaa meni. Keräily on aikaavievää, jos hakee jotakin erityistä. Joskus se on kuin neulan heinäsuovasta hakua. Salapoliisihommia unohtamatta. Tämä akvarelli tuli taiteilija teksti mukanaan. Joten sen suhteen on helppoa.
Tässä kuvat. Taulu on nyt liian matalalla, kun kiinnitin sen samaan naulaan, jossa oli pianonsoittaja. Korjaan myöhemmin sen korkeammalle. Mutta en malttanut olla näyttämättä hienoa löytöäni, joka sopii nukketaloon, niin kuin se olisi aina siellä ollut. Tunnelma on hyvä, kun voi kuvitella sinne kaunista taustamusiikkia.
Facebook sivulle on nyt mahdoton päästä, se jumittui, kun en antanut kysyttyjä datatietoja sinne hakkerien pelossa. Joten en saa tätä juttua sinne.
sunnuntai 28. lokakuuta 2018
Kiitos paikallislehdelle
https://www.midilibre.fr/2018/10/26/cevennes-un-dimanche-au-musee,4746410.php
Tämä Midi Libren lehti toi museoon tänään 6 henkeä. Nukkenallemuseo pääsi hyvälle paikalle toisten museoiden joukkoon. Ja se mainos tehoaa yleensä jälkeen päinkin, koska vaikuttaa paikallisväestöön. On vielä paljon ihmisiä, jotka seuraavat enemmän lehtiä kuin nettiä.
Nîmesistä tuli perhe, eläkeläisvanhemmat poikansa kanssa. St Jean du Gardin kylästä pariskunta lapsenlapsensa kanssa, he olivat täällä ennenkin monta vuotta sitten.
Mukavaa värikästä porukkaa, uutta opin ja näin heidän kanssaan. Erikoisen opettavainen oli vanha nimesiläinen monsieur, joka oli paljon matkustellut, Suomessakin. Lopussa paljastui, että hän oli ollut Punaisen Ristin humaanitäärisessä työssä. Sain nukkeidean häneltä. Meksikolainen "huolinukke" täytyy löytää kokoelmaan. Se on hauska keksintö.
Tämä Midi Libren lehti toi museoon tänään 6 henkeä. Nukkenallemuseo pääsi hyvälle paikalle toisten museoiden joukkoon. Ja se mainos tehoaa yleensä jälkeen päinkin, koska vaikuttaa paikallisväestöön. On vielä paljon ihmisiä, jotka seuraavat enemmän lehtiä kuin nettiä.
Nîmesistä tuli perhe, eläkeläisvanhemmat poikansa kanssa. St Jean du Gardin kylästä pariskunta lapsenlapsensa kanssa, he olivat täällä ennenkin monta vuotta sitten.
Mukavaa värikästä porukkaa, uutta opin ja näin heidän kanssaan. Erikoisen opettavainen oli vanha nimesiläinen monsieur, joka oli paljon matkustellut, Suomessakin. Lopussa paljastui, että hän oli ollut Punaisen Ristin humaanitäärisessä työssä. Sain nukkeidean häneltä. Meksikolainen "huolinukke" täytyy löytää kokoelmaan. Se on hauska keksintö.
Facebookista syntipukki
https://fi-fi.facebook.com/help/159096464162185
Facebook kerää dataa entistä enemmän, vaikka sitä on arvosteltu. Nyt se blokkasi museon sivun tekosyillään, jotta voisi kerätä lisätietoja väärinkäytettäväksi. Taidan sulkea sen kokonaan.
Ihan uskomatonta tuo lista linkissä yllä. Mitä kaikkea mahdollista henkilötietoa se muka tarvitsee henkilöllisyyden varmistaakseen! Datavarkauksiinsa. Rikollisuuteen.
Luottamus menee koko Facebookiin.
Facebook kerää dataa entistä enemmän, vaikka sitä on arvosteltu. Nyt se blokkasi museon sivun tekosyillään, jotta voisi kerätä lisätietoja väärinkäytettäväksi. Taidan sulkea sen kokonaan.
Ihan uskomatonta tuo lista linkissä yllä. Mitä kaikkea mahdollista henkilötietoa se muka tarvitsee henkilöllisyyden varmistaakseen! Datavarkauksiinsa. Rikollisuuteen.
Luottamus menee koko Facebookiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)