Pyhäinpäivä "vieraita"

Tänään oli 10 henkeä museossa, joukossa kaksi lasta. 3 turistia ja loput 7 paikallisia tai sitten he tulivat pariisilaisten nuorten perheidensä kanssa.

Se oli hyvä tulos yhdelle syystalvipäivälle. Eilen ei ollut ketään sitävastoin. Museokävijöitä voi odottaa ensi viikonloppuun asti, jolloin päättyy täällä Pyhäinpäivälomat.

Tänään on satanut koko päivä, joten siinä yksi syy myös miksi oli niinkin paljon väkeä. Sateella käydään museossa.

Anduzen turistitoimiston turistioppaan ansiosta tuli ensimmäisen turistiperhe, joka on kotoisin Lottringerista. Toiset eli paikalliset sanoivat tulleensa, koska olivat nähneet museokyltin tien vieressä. Sen he ovat sitten nähneet useasti, koska asuvat kerran 12-20km päässä. Useimmat paikalliset eivät tule tänne koskaan, vaikka joka päivä museokyltin näkisivät. Kaikkia ei kiinnosta.

Lasalle-kylästä tulleet kysyivät, kuinka kauan tämä museo on ollut olemassa, kuinka monta vuotta olen näitä kerännyt, saadaanko lahjoituksia... Monsieur kysymyksineen oli eläkkeellä oleva opettaja, jonka kolleega on mennyt naimisiin suomalaisen kanssa. Madame oli samantyylinen. Molemmat ystävällisiä. Heidän uudempi pariisilainen sukupolvensa oli vähän etäinen aluksi, kuten voi suurkaupunkilaiset olla. Mutta lopussa hekin olivat tuttavallisia. Ja lapset oli hyvin kasvatettu. Jos niin saa sanoa. Lelumuseosta puheenollen se tulee aina esille pienten lasten ollessa kyseessä, he kun joutuvat koetukselle monien houkutusten edessä. Näkee ketä on komennettu ja ketä ei. 3,5 vuotias tyttö katseli kiltisti kaikkea ja kyseli äidiltään mikä mikin oli. Kovin teki mieli, mutta lapsi ei koskenut mihinkään. 1,5 vuotia pikkupoika tai vauva oli isänsä sylissä koko ajan. Lopussa poikaa alkoi väsyttää ja itku tuli. Mutta pikkuruisesta kädestä piti silti sanoa minulle näkemiin!

Kulttuuripäivinä syyskuussa oli myös yhdet isovanhemmat lastenlastensa kanssa. Tilanne oli päinvastainen. He juttelivat mukavasti kokoelmasta, mutta he antoivat lasten juosta täällä villeinä. Minä juoksin perässä, kun 6 vuotias tyttö ja 2-3 vuotias toinen tyttö katselivat kaikkea käsillään sen kun kerkisivät. Varsinkin se pienempi oli oikein tuholainen käsiltään. Onneksi ei päässyt rikkomaan mitään. Madame rupesi sitten perässäni lapsia kaitsemaan. Mutta monsieur ei ollut heistä kiinnostunut vaan nukkenallemuseosta ja haastatteli minua. Ennen heidän poislähtöään tämä kyllä tokaisi muina miehinä, että jos nuo lapset jättäisi tänne touhumaan, kaikki he rikkoisivat. - "Kuningaslapsia" nämä olivat. Ei heille ole varmaan koskaan sanottu ei. Se näkyi heti, kun tämä perhe astui ovesta sisälle. Lapset ryntäsivät ensimmäisinä hakemaan leluaan. Yleensä kaikki odottaa eteisessä, ensin tervehditään ja vaihdetaan muutama sana, maksetaan sisäänpääsymaksu ja sitten käsken astumaan peremmälle.

Kyllä myös nykypäivän lasten pitää oppia käyttäytymään museossa. Sama koskee koulua ja muita paikkoja. Kuria ei saa unohtaa. Kunnioituksen puutteesta siinä on myös kyse.

Nykyään on muotia, että museoissa on lapsille leikkinurkkaus. Sellaista ei nukkenallemuseoon tule, vaikka joskus löydettäisiin isommat tilat. Ei joka paikassa ole leikin paikka. Kyllä lapset täytyy muuten saada viihtymäään museossa.

Toinen kulutusyhteiskunnan muoti-ilmiö on kunnalliset leluvuokraamot tai miten sen suomentaisi. Sieltä voi vuokrata leluja. Se vahvistaa kulutuskäyttäytymistä jo lapsena. Paljon paljon kaikkea. Jos ei voi ostaa, niin voi vuokrata. - En kannata sitäkään. Lopulta ei osaa enää arvostaa mitään, kun on yllin kyllin kaikkea.

Toinen Nukkenallemuseo museossa

http://www.wix.com/village-ours-poupees/levillage/accueil

Tänään oli museossa yksi pariskunta, joka pitää Nukkenallemuseota Drômen maakunnassa Lyonin lähistöllä. Olen nähnyt heitä joskus Salon de Provencen nukkefestivaalissa, jossa heillä on standi. Nyt he tulivat, koska olivat nähneet museokyltin Bambupuistoon vievällä tiellä.

Heidän museonsa sijaitsee myös pikkukylässä, mutta lähistöllä on nähtävyys, jota käy katsomassa vuosittain noin 15 000 ihmistä. Tuo turistivirta tuo heille myös museokävijöitä. Alla linkki siitä paikan turistivetonaulasta:

http://www.facteurcheval.com/photos-videos.html

Siinä kuvia entisen posteljoonin vuosien taiteilijatyöstä, hänen ihanne tai unelma palatsistaan 1800-luvulla. Aika uskomaton tarina.

http://fr.wikipedia.org/wiki/Ferdinand_Cheval

http://en.wikipedia.org/wiki/Ferdinand_Cheval

http://www.linternaute.com/sortir/sorties/architecture/palais-ideal/facteur-cheval.shtml

http://www.linternaute.com/sortir/sorties/architecture/palais-ideal/diaporama/4.shtml

"Le palais est édifié à partir des pierres collectées par le facteur lors de ses tournées. En tout, 600 m²  de roches ont été acheminés avec une brouette. Un travail titanesque." = "Palatsi on rakennettu kivistä, joita posteljooni kokosi postinkuljetusmatkoiltaan (monien vuosien varrella). Kaikkiaan 600m² kiviröykkiö on kannettu kottikärryillä postin mukana. Siinä jättiläismäinen urakka." - Ja kaikki tuo luonnonmateriaali on muutettu taideteokseksi, joka on täynnä yksityiskohtia.

Täytyy uskoa unelmaansa. Siinä opettava kertomus.

Vielä Drômen Nukkenallemuseon vierailusta puheenollen. He sanoivat vuokranneensa noin 400 nallen kokoelman Marseillen kunnantalolle yksi joulu näyttelyä varten. Sen järjestäminen oli puolen vuoden työ. Mutta palkaksi he saivat kymppitonnin. Lisäksi he ovat olleet telkkarissa. Joten mainosta on ollut.
http://www.wix.com/village-ours-poupees/levillage/nos-horaires#!__expositions  
Siinä yllä linkki heidän Marseillen näyttelyynsä.

Heillä on myös myyntiä museotoiminnan lisäksi.  Ja kauppa käy.  He myyvät leluja ( ei vanhoja) ja nallenteko kit- eli miten valmistaa etukäteen puoliksi tehty nalle.  Heidän nettisivuillaan on kuvia niistä.  - En minä vaan myisi sellaisia. Ne ovat kaikki samanlaisia, sarjatyötä.

Sitten kokoelmasta vielä. Madame oli ihastuksissaan vanhoista nukketaloistani. Heillä on kuulema vain yksi nukketalo, eikä se ole kovin vanha.  Monsieur taas ihasteli nallejani. Ja venäläinen paperimassa joulupukki tuli huomatuksi. Marseillessa oli ollut myös joulupukeista näyttely, 1000 pukkia. Mutta aika paljon Ranskasta hankittua, koska tuo venäläinen oli heille harvinaisuus. Ostin sen kerran Viron matkaltani.

http://www.lyonpoche.com/loisirs/fiche-lieu/le-village-des-ours-et-des-poupees-2652.html

Museoesitteessä, jonka he minulle jättivät, lukee yli tuhat nukkea ja nallea jne. Heidän nettisivuillaan lukee taas yli 2500 artikkelia. Joten se on kasvanut mainoksen painamisen jälkeen. He ovat kunnostaneet vanhan tekstiilitehtaan, 300m² on museona ja loput heidän asuntonaan.

Vertailun vuoksi voin sanoa, että minulla on noin 85m² talo. Siitä ala- ja toisesta kerroksesta suurin osa on museona eli vähän yli 40m² (paitsi keittiönurkkani). Ja niin pienessä tilassa on esillä yli 1500 esinettä. Nykyään jo 2000 paikkeilla. Siitä me ei puhuta museomainoksessamme. Joten on vähän ahdasta, varsinkin jos on porukkaa yhtä aikaa. Ei pääse paljoa kääntymään. Kerran alakerta oli rullatuoli vieraita täynnä. Tilanne oli aika koominen. Ei päässyt liikkumaan eteen-eikä taksepäin. Mutta ilmapiiri oli lämmin ja huumoria riitti. Myöhemmin näin internetistä, miten sen ryhmän yksi vetäjä kirjoitti kuvien kera blogiinsa: "Vierailulla pienessä lelumuseossa. Sen pienuuden korvasi tunteiden suuruus!"

Kyäkissä

Tässä keittiö ennen ja jälkeen. Paikkailin vähän vanhoja maaleja, jotka olivat lähteneet pois.

Tupahellan maalasin kokonaan uudestaan valkoisen harmaaksi ja hormin mustaksi. Se sopii minusta paremmin nyt. Lisäksi jatkoin sitä ala-ja yläpuolelle. Tuikkukoriste se on alkuaan. Poltin kynttilää siinä sen verran, että tuli palaneen tai käytetyn jälki, kuten hellassa on.

Hyllyt olivat eri värisiä kaikki kolme. Nyt ne ovat samanvärisiä.

Laitoin esille jo kokeilun vuoksi vähän keittiöastioita, niitä on vielä paljon varastossa.

Alkuperäinen maali on ihanne, mutta tässä tapauksessa patina ei ollut oikein nätti. Yleensä näitä ei saa maalata, tiedän sen. Korjailin vaan rumimmat paikat. Ja täytyy kokonaisuus olla yhtenäinen. Ei saa olla 10 eri sorttia tai tyyliä yhdessä huoneessa. Siitä tulee mieleen yhden kirpparin kahvila. Sinne oli kerätty kaikki mahdolliset tyylit laidasta laitaan. Kokonaisuus oli sekava. Toisaalta koominen. 

Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmaksi.

Taloremontti etenee

Tässä uusi kuva 1920-luvun taloremontista lattiamaalausten jälkeen. Keittiössä ja makuuhuoneessa lattia on viininpunainen, vaikka se näyttää tummemmalta kuvassa.

Löysin keittiöhuonekalut. Kuvasta puuttuvat niihin kuuluvat hyllyt ja pyyheliinateline. Lisäsi kaupan mukana tuli paljon keittiöastioita ja muuta rekvisiittaa. Sain ne halvalla, 60 eurolla.

Isosiskon antama ruskea takkahella puuttuu myös kuvasta. Maalasin sen vaaleaksi, sopii paremmin muiden  huonekalujen kanssa. Se täytyy maalata vielä toisen kerran ja mustalla rajata tiilet. Lisäksi se oli liian matala. Minulla sattui olemaan samankokoinen puinen rasia, jonka voin laittaa sen alle.

Oikeanpuoleisiin huoneisiin teen verhot ehkä sametista, siniset siniseen huoneeseen ja punaiset punaiseen makuuhuoneseen. Pitsiverho niiden keskelle. Keittiöön teen punaisesta pepitaruudullisesta kankaasta verhot ja pyyheliinatelineen peitteen. Punainen poppanamatto keittiön lattialla pehmentäisi vielä tunnelmaa. Ja makuuhuoneeseen voin tehdä lampaankarvasta karhumaton.

Linkit

http://www.spielzeugmuseum.net/
http://www.spielzeugmuseum.net/images/stories/Raumc.jpg
http://www.spielzeugmuseum.net/images/stories/Raumd.jpg
http://www.spielzeugmuseum.net/images/stories/Raume.jpg
http://www.spielzeugmuseum.net/images/stories/Raumf.jpg
http://www.spielzeugmuseum.net/images/stories/Enthuellung.jpg

Siinä yhdestä saksalaisesta museosta kuvia.

Pyhäinpäivästä

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4inp%C3%A4iv%C3%A4

Ranskalaisittain lakkoja tulossa

http://www.leparisien.fr/economie/greve-air-france-et-la-sncf-mobilisent-pour-la-veille-des-vacances-17-10-2012-2241089.php

Juna- ja lentolakko tulossa, kun alkaa Pyhäinpäivä lomat. Air France ja SNCF, siinä lakkoilun mestarit. Epäluotettavuuden huippu. Siksi en koskaan lennä Air Francella, sitäpaitsi ne ovat vielä kalliimpia lentoja kuin muilla lentoyhtiöillä.

http://www.voyages-sncf.com/promotion-train/vacances-toussaint 


"bons plans pour la toussaint"

Train, Séjour, Croisière, Vol, Voiture...

Profitez de réductions et d'offres exceptionnelles pour les vacances de la Toussaint 


Siinä SNCF eli Ranskan rautatiet mainostaa Pyhäinpäivä loma tarjouksiaan rautateillä. Ja kun lomat tulevat, se menee lakkoon!

Selkeämpää

http://actu.orange.fr/france/intemperies-encore-de-fortes-precipitations-dans-les-pyrenees-orientales-l-aude-et-l-herault-afp_1144554.html

Siinä artikkeli viime päivien tulvista. Onneksi tänne alueelle ne eivät tulleet. Viime yönä salamoi vain vähän, eikä satanutkaan paljoa. Sääennusteet olivat varoituksena, ja rankat sateet paikallisia.

Uhkapilviä taivaalla

Viime päivät on ollut harmaata ja pilvistä. Se on aika harvinaista täällä, koska melkein aina paistaa aurinko. Toisaalta syystalvea on jo tämä lokakuun loppu ja Pyhäinpäivä viikonloppu lähestyy. Kesä on mennyttä. Vaikka leutoa on ollut päivin öin, tänäänkin oli yli 20°C.

Nyt on luvattu monena päivänä kovia ukonilmoja ja sateita myös tänne Gardin alueelle. Lourdesissa on ollut suuret tulvavahingot, vaikka se on paljon etelämpää. Espanjassa on myös ollut paljon vahinkoja.

Onneksi nuo uhkapilvet ovat toistaiseksi ainakin siirtyneet muualle, jo eilen piti tulla tänne rajuilmaa. Illalla kun olin ulkona haukun kanssa, taivas oli mustanharmaa kauttaaltaan. Vaikuttava ja aika pelottava, koska täällä sää voi tulla apokalyptiseksi. Kuin taivas putoaisi päälle, siltä näyttää.

Iltapäivällä museon aukioloaikana laitoin kuitenkin museokyltin ulko-oven viereen. Jos vaikka joku tulisi käymään. Toisaalta paikalliset ovat tottuneet näihin äärimmäisiin sääilmiöihin. Mutta minä en. Meillä hakkaa sydän yhtä kovaa Diksun kanssa joka kerta, kun ukkostaa ja salamoi kovasti. Saati sitten, kun sataa kuin viimeistä päivää.

Yllätys, yllätys. Ovikello soi. Nuori pariskunta oli tulossa museoon 1,5 vuotiaan pikkutyttönsä kanssa. He olivat löytäneet tämän internetistä. Nîmesistä kotoisin. Sitten jonkun ajan päästä ovikello soi uudestaan. Kaksi nîmesiläistä, isoäiti tyttärentyttärensä kanssa. He olivat nähneet museokyltin Bambupuiston lähellä. Lisäksi viime torstaina oli yksi pariskunta täällä museokyltin nähtyään. Joten viikonloppu museossa ei ollut Diksullekkaan yksinäinen, oli seuranpitoa.

Minun tuli mieleeni synkkää taivasta katsellessani viime päivinä yksi raamatunsäe:

Saarnaajan 11 : 4 - Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi, joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata.

Elämä jatkuu pilviselläkin säällä. Aurinko paistaa taas muutaman päivän päästä.

Linkit

http://www.hs.fi/matka/Skotlannin+Craigievar+on+satulinnan+esikuva/a1350529544127