Matkan jälkeen

Viime viikonlopulla oli meidän kylässä joulumarkkinat. Kävin siellä vähän katsomassa heti aamulla, koska naapurini on aina siellä myyntikojuineen.

Samalla ajattelin kysyä ohjaajilta, jos voin viedä nukkenallemuseokyltin ulko-oven viereen. Minulla on sellainen ylimääräinen, jota voi siirtää paikasta toiseen. Lisäksi jätin sinne markkinoille museomainoksia puffettiin ja yhdelle madamella, jonka kanssa puhuin. Hän on julkaissut pari käsityökirjaa. Ja kuulin häneltä internetissä myytävistä suurennuslaseista, joilla voi tehdä miniatyyrejä.

Sitten tuli mieleeni, että voisin samalla viedä museomainoksen bureau de tabaciin eli lehtikioskille ja sinne uuteen isoon supermarkettiin, joka avattiin syksyllä.

Siinä vähän museon markkinointia omassa kylässä. En sitä yleensä harjoita. Ensimmäisinä museovuosina huomasin sen ihan turhaksi, ajan ja energian tuhlaukseksi. Niin kuin tyhjään kaivoon mainokset olisi heittänyt, mitään vastakaikua ei koskaan kuulunut.

Ihmeesti matkan jälkeen, kun oli vähän etäisyyttä kaikkeen, näki asiat eri tavalla. Matka virkistää ja avartaa. Hälläväliä, vaikka tänään näyttää turhalta moni asia, huomenna voi kaikki olla toisin. Never give up trying! - opittiin koulussa englannintunnilla.

Museon oven takana oli ollut ihmisiä poissaollessani. Naapurin isäntä ja ravintoloitsija niin sanoivat. Kerroin heille, että olin Suomessa viikon. Lisäksi puhelinvastaajassa oli soittajien numeroita. Naapurikylistä oli kyselty museota, joten meitä kaivattiin.

Nyt lopultakin tein ne "mainostemput", mitä Sébastien on käskenyt minun tehdä jo monta vuotta. - Piti tehdä Suomen matka ensin, että riitti rohkeus.

Linkit

http://www.lastentarhamuseo.fi/#

http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulukalenteri 

http://www.positiivarit.fi/joulukalenteri

http://www.korkeasaari.fi/joulukalenteri

Viikko Suomessa - Mantin lottapuku

Ostin liput internetistä jo lokakuun alussa marraskuun loppuviikolle. Ryanairin halpoja matkoja ei ollut nyt ihan helppo löytää. Heti joulukuun alussa näkyi jo tuntuvat erot. Montpellier-Frankfurt Hahn-Tampere-Frankfurt Hahn. Siinä lentoni noin 65 euroa kaikkiaan. Teen aina rekisteröinnin tai maihinnousukortin valmiiksi netissä ja matkatavaroita on vain lentolaukkuun sallittu 10kg. Mahtui sinne nyt silti kutomiani poppanoita, isonveljen kauraryynejä, höyryauto 30-luvulta, ruisleipä, savinen koira ja joulukuusi miniatyyreinä...

Frankfurt Hahn lentokenttä - Frankfurt am Main bussimatka 14 euroa (klo10:30-12:15). Sitten piti jatkaa Saksasta luotijunalla Frankfurt am Mainista (noin klo 14) Avignoniin, 39 euroa, koska halpaa lentoa en saanut. Toisaalta tuli testattua tuo uusi linja Frankfurt am Main-Marseille. Voisin sen junamatkan toistekin tehdä, vaikka istuin junassa 7 tuntia (noin 300km/tunti).

Matkaani helpotti paljon, kun lainasin autoni viikoksi ystävälleni, joka sitten toi minut lentokentälle ja haki rautatieasemalta Avignonista. Ei ollut ajosta stressiä. Ja sitäpaitsi matkani olisi ollut kalliimpi, koska olisin joutunut junalla tulemaan Avignonista Montpellierhen ja auton jättämään parkkiin lentokentälle.

Dixou oli päivähoidossa ystävieni tykönä. 12-vuotias koiravauva oli ollut kiltti. Kova ikävä oli meillä puolin ja toisin.

Saksassa pikakäynnillä nyt ollessani ajattelin, että kunpa olisi voinut olla siellä vähän kauemmin. Toisella kertaa.

Sää oli aika leutoa joka paikassa matkan varrella. Sitten kotiin tänne tultuani luin Hesaria netissä ja huomasin, että lumet tulivat ja sotkivat liikenteen pahasti Suomessa heti seuraavana päivänä. Minulla oli tuuria. Ei ollut myöskään juna- tai muita lakkoja missään.

Suomessa oltiin Forssan joulumarkkinoilla ja paluumatkalla Tampereella Erjan kanssa Lotta-ja Suojeluskunta museossa. Olen jo pitemmän aikaa sunnitellut meneväni sotamuseoon tilaisuuden tullen. On hyvä tietää sota-ajasta. Minulla on kokoelmassani muutama sotamuisto.

http://www.museokompassi.fi/tampere/tampereen-suojeluskunta-ja-lottamuseo/

http://www.pirkanperinto.fi/

Me ollaan nähty joskus pienenä yhden tätimme lottapuku. Nyt näin tuolla museossa mitä kaikkea sen pitäminen tarkoitti aikoinaan. Palanen mennyttä maailmaa tuli konkreettisesti esille monien tuhansien esineiden mukana.

Vapaaehtoisilla oli tärkeä tehtävä noina kriisiaikoina.

http://www.mpkk.fi/fi/sotamuseo/

Haukkuystävämme

Tässä yllä veljen tytär Saara on Rico-koiransa kanssa. Alimmassa kuvassa minulla on Nekku-koiranpenikka sylissä. Joten koiran hoitoa oli nyt myös Suomessa.

Karhumatto

Punaisesta makuuhuoneesta puuttui matto. Sinne suunnittelin jo alussa karhunkarvamattoa. Hain varastosta vuohennahkaa, jota ostin 4 eurolla kirpparilta viime kesänä.

Eilen ryhdyin hommiin. Leikkasin pohjan saman kaavan mukaan kuin kaksi muuta, jotka olin tehnyt jo aikaisimmin. Pään teossa oli vähän pohtimista, miten sen saan kokoon.

Tänään jatkoin valmiista kappaleista. Liimasin kaksi isoa palaa yhteen ja sitten oli pään vuoro. Täytin sitä vähän, lisäsin lasisilmät ja korvat. Sitten muokkasin pään muotoa ja ompelin kiinni. Kuono viimeiseksi.

Ei nallea saa aina onnistumaan, ei siitä saa tulemaan mielensä mukaista. Nyt olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen, vaikka itse sen sanonkin.

Tässä alla dioina nukketalo sen alkuremontista alkaen...

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/show/

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/8199769717/in/set-72157631222526416

20-luvun talossa tapahtuu...

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/show/

Tässä kuva 20-luvun talosta nyt. Olen löytänyt sinne huonekaluja ja kunnostanut sitä. Mutta ei se vielä ole valmis.

Kaikki muut kankaat keittiön verhoja lukuunottamatta minulla oli kotona varastossa nauhoineen. Vain yhtä punaista samettinauhaa ostin. Myös lattiamaalit oli jo ennestään.

Yllä linkki flickr.com sivuille, jossa kuvasarja remontista ja löydöistäni dioina. Alla vielä toinen linkki.

Näin unohtuneista vanhoista taloista tulee taas uudestaan "asuttuja". Asukkaat sieltä vielä puuttuvat.

Seuraavaksi teen kai karhumaton lampaankarvasta punaiseen makuuhuoneeseen.

Olen viettänyt monta hauskaa hetkeä täällä nukketalossa. Tervetuloa mukaani tässä virtuaalimaailmassa!

Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/

Aramonlaisten kommentteja

Tässä kuva vieraskirjan sivusta, jonne aramonlaiset kirjoittivat museokäynnistään.

Teksti on vain ranskaksi. Siinä vähän käännösharjoitusta ranskankielen harrastajille.

Kuin toivoa voi

Päivä on taas illassa. Oli vähän stressaava päivä. Valmistelin ryhmän tuloa ihan koko aamupäivän. Oli siivoomista ja muutenkin järjestelemistä. Laitoin esille vielä viime tipassa viime vuoden jouluaattona Sommièresin vanhantavarantorilta löytämiäni 20-luvun koulutavaroita koulunäyttelyyn. Vain osan, kaikki ei mahdu.

Kun kello tuli 14:30, menin ryhmää vastaan Postin tykö parkkipaikalle. He olivat vähän myöhässä. Ei ollut vaikea heitä tunnistaa, sitten kun he tulivat joukolla muutamalla henkilöautolla 15 henkeä kuten oli sovittu. Menin heiltä kysymään, olivatko he niitä nukkenallemuseo vieraita. Oikein arvasin. Oli helppo kontakti, vaikka ventovieraita me oltiin. Juttu lähti käyntiin heti helposti. Kysyin miten he tämän museon keksivät vierailupaikaksi. Internetistä tämä oli löytynyt. Aramonin kylästä puheenollen kerroin miten sen tunsin ennestään suurten tuhotulvien takia vuonna 2002, jolloin se oli ykkösuutisena paikallislehdissä. Ja miten olin ostanut yhden nukketalon aramonlaiselta Nîmesin rautatieasemalla...Siinä jo hiukan tutustuttiin. Jännitys oli sitten poissa. Tällä kertaa jouduin nimittäin yksinäni vastaanottamaan ryhmän, apujoukot eivät päässeet tulemaan.

Sanoin, että pitäisi jakaa ryhmä kahtia, koska museo on pieni. Mentiin kaikki ensin museon oven eteen ja toinen puoli ryhmää lähti katsomaan kyläämme. Ryhmän johtaja lupasi maksaa ensimmäiseksi. Siinäpä reilua käytöstä! Kerran yksi naapurikylän ryhmä meinasi lähteä maksamatta vuosia sitten. Se oli ihan ihmeellistä, vielä eläkeläismummoja, pahempia he olivat kuin nuoret.

Tämä yhdistys oli noin 60 vuoden ikäluokkaa ali ja yli. Joukossa oli yksi vanhus, varmaankin jo 80-vuotias pappa, joka oli kiinnostunut kaikesta. Haastattelin hiukan häntä, mutta hän oli hiljainen. Toiset olivat puheliaampia.

Vanhimpia nukkeja esitellessäni tuli ilmi, että he ovat katolilaisia. Vanhin vahanukkeni on katolinen kulttiesine 1750-80-luvulta. Aramon kylä Pont du Gardin alueella on jo enemmän katolista kuten Provence ja Ranska yleensä. Tämä Sevennien alue taas on protestanttista.

Kun he olivat hetken katselleet yksinään vitriinejä, he totesivat, että täällä on paljon kaikkea saksalaista. Korjasin sen ja näytin miten kokoelma on eri maista koottu ja miniatyyrit ovat parhaalla paikalla lasin takana, koska ne keräävät muuten pölyä. Se, että nukketalot ovat enemmän anglo-saksista kulttuuria oli heille uutta. Niitä he ihastelivat, yhtä paljon miehet kuin naiset, ja kysyivät mistä olen löytänyt....Sama rutiinivastaus minulla oli taas. Se on salaisuus. Toisaalta jos on kyse paikallisista osto-myyntiliikkeistä, silloin en salaa.

Koulunäyttely vanhoine kouluineen sai haikeaksi kaikki. Kyllä koulua yleensä hyvällä muistetaan. Ja sitten heräsi pitkä keskustelu nykyajan koulusta ja sen puutteista. Yhdistyksen johtajamiestä pysähdytti vanha koulukirja, jota hän luki lopussa pitkän aikaa kolleegansa kanssa. Tuo kirja on poistettu oppisuunnitelmista nykykoulusta ja se näkyy. Arvot ovat hävinneet. Kaiken perusta.

Viimeiset sanat pois lähtiessä yhdeltä heistä koskettivat erikoisesti. Niin paljon kaikkea niin pienessä tilassa! Bravo! - Kehuja on hyvä saada aina välillä, ei niitä joka päivä kuule.

Tämä ryhmävisiitti oli niin hyvä kuin vain toivoa voisi.

Aramonin kylästä museovieraita

http://france.lachainemeteo.com/meteo-france/ville/previsions-meteo-anduze-127-1.php

Huomiseksi luvataan 18°C lämpötilaa ja aurinkoista. Onneksi ei sada. Viikonlopuksi on luvattu sadetta.

Ajattelen säätä, koska huomenna tulee ryhmä museoon. Kerroin siitä jo aikaisemmin.

Niitä täällä on ollut monenlaisia museon 12 vuoden olemassaolo aikana. Saa nähdä minkälainen tämä yhdistys on. Toisaalta hiukan varauksella saa joskus suhtautua näihin ihmisiin, varsinkin jos on paikallisia enemmän tai vähemmän kaukaa.

http://www.ot-pontdugard.com/contact.aspx

http://fr.wikipedia.org/wiki/Aramon_%28Gard%29

Aramon on noin 65km täältä. Äsken selvisi surffaillessani, että siellä on toinen Pont du Gardin turismista huolehtiva turistitoimisto Remoulinsin lisäksi. Joten sitä kautta he ovat varmaan saaneet tietää tästä, koska me ollaan liitytty jäseneksi tuohon Pont du Gardin turistitoimistoon ja viety sinne museomainoksia.

Jatkuu ...

Tiskivuori

Keittiössä alkaa olla valmista.

Nämä kaikki astiat ja muut tulivat huonekalujen mukana. Oikealla tiskipöydällä on aikamoinen tiskivuori.

Vaikka nuo astiat ovat aika paljon sekalaista, mutta silti ne täyttävät hyvin keittiön. Ne tekevät sen elävämmäksi kuin jos se olisi tyhjillään. Kokki vielä puuttuu kokkaamasta. Kissa odottaa jo lattialla.

Kaapin päällä on sokeria, suolaa, jauhoja ja riisiä varten oikein posliiniastiat kuten isoissa keittiöissä.

Nyt voin siirtyä nukketalon toiseen huoneeseen järjestelemään. Verhoja olen jo sinne sommitellut ja huonekalujakin on valmiina...

Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/

Yllä flickr.com sivuille olen tehnyt kuvasarjan tästä nukketalosta.