Viime viikonlopulla oli meidän kylässä joulumarkkinat. Kävin siellä vähän katsomassa heti aamulla, koska naapurini on aina siellä myyntikojuineen.
Samalla ajattelin kysyä ohjaajilta, jos voin viedä nukkenallemuseokyltin ulko-oven viereen. Minulla on sellainen ylimääräinen, jota voi siirtää paikasta toiseen. Lisäksi jätin sinne markkinoille museomainoksia puffettiin ja yhdelle madamella, jonka kanssa puhuin. Hän on julkaissut pari käsityökirjaa. Ja kuulin häneltä internetissä myytävistä suurennuslaseista, joilla voi tehdä miniatyyrejä.
Sitten tuli mieleeni, että voisin samalla viedä museomainoksen bureau de tabaciin eli lehtikioskille ja sinne uuteen isoon supermarkettiin, joka avattiin syksyllä.
Siinä vähän museon markkinointia omassa kylässä. En sitä yleensä harjoita. Ensimmäisinä museovuosina huomasin sen ihan turhaksi, ajan ja energian tuhlaukseksi. Niin kuin tyhjään kaivoon mainokset olisi heittänyt, mitään vastakaikua ei koskaan kuulunut.
Ihmeesti matkan jälkeen, kun oli vähän etäisyyttä kaikkeen, näki asiat eri tavalla. Matka virkistää ja avartaa. Hälläväliä, vaikka tänään näyttää turhalta moni asia, huomenna voi kaikki olla toisin. Never give up trying! - opittiin koulussa englannintunnilla.
Museon oven takana oli ollut ihmisiä poissaollessani. Naapurin isäntä ja ravintoloitsija niin sanoivat. Kerroin heille, että olin Suomessa viikon. Lisäksi puhelinvastaajassa oli soittajien numeroita. Naapurikylistä oli kyselty museota, joten meitä kaivattiin.
Nyt lopultakin tein ne "mainostemput", mitä Sébastien on käskenyt minun tehdä jo monta vuotta. - Piti tehdä Suomen matka ensin, että riitti rohkeus.
