Museopaivakirja

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Terveisiä Provencesta

http://www.visitsalondeprovence.com/agenda/calendrier/290080-festival-europeen-de-la-poupee

Tällä viikonlopulla on vuosittainen Nukkefestivaali Salon de Provencessa. Olen käynyt siellä jo noin 10 vuoden ajan enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Alkuvuosina junalla ja vuoden 2006 autokortin saamisen jälkeen seuraavasta vuodesta 2007 lähtien autolla.

On se kumma, kyllä joka kerta stressaan sinne ajoa, vaikka tie on jo tuttu, eikä tarvitse kartasta katsoa, enkä aja harhaan kuten alussa. Se on aina lauantaina ja sunnuntaina. Yleensä ensimmäinen on paras päivä. Mutta en mennyt eilen, koska teillä oli kauheat hiihtolomaruuhkat. Tänään oli vähemmän liikennettä. Ilma oli suotuisa, aurinko paistoi kuten useasti täällä Etelä-Ranskassa. Kevät on myöhässä tänä vuonna. Ei näkynyt kaikkialla kukkivia mantelipuita kuten usein näkee.

Matkaa on noin 116km yhteen suuntaan Arlesin kautta. Maps.google ilmoittaa 18euron paikkeilla bensakulut yhteen suuntaan. Minä ostin 25 eurolla bensaa (taisi olla 15litraa) Nîmesin poismenotiellä ja sitä jäi vielä vaikka kuinka paljon, saan ajaa pari viikkoa normaalia ajoani. 230km tuli matkaa. Joten ei Peugeot 205 kuluta kauheasti. Dixou vartioi autoani, kun minä olin nukkefestivaalissa.

Sitäkin pelkäsin, että 20 vuotta vanha autoni jättää minut tien poskeen. Onneksi on haukku takapenkillä, sen on turvatae. Toiset Labradorin kultaiset noutajat ovat kiukkuisia ja agressiivisia, joten niitä vähän kavahdetaan. Vieraat kysyvät minulta joskus, onko koirani vihainen. Jos niin kävisi, että auto hajoaisi matkan varrella, mitä sitten? Harvemmin niin käy. Ranskassa tiellä on liikkeellä vähän kaikenlaista porukkaa, ei se olisi toivottavaa. Ei ole pelkästään autosta ongelmaa silloin, vaan myös turvallisuudesta. Eikä minulla ole kännykkää.

Loppujen lopuksi kun olin jo tiellä, stressi väheni. Se oli suurinta ennen. Heräsin kello 3 yöllä, olin varma, että tälle matkalle piti lähteä. En saanut rauhaa muuten. Tykkään ajaa, joten se on jo rauhoittavaa. Mikä onni, kun pääsin lentoon kuin taivaan lintu taas kerran! Niinkuin häkistä olisin lentänyt ulos, pelko minut sinne kahlitsi. - Se täytyy voittaa. Muuten en uskalla ajaa kuin tutuilla kotinurkilla, eikä autosta ole silloin niin paljon hyötyä. Ajotaitoa täytyy ylläpitää.

Autoremonttia oli juuri muutama viikko sitten. Kun olin imuroinut autoni ja ajanut sen talon ovensuuhun, se ei lähtenytkään enää käyntiin. Siinä se kökötti muutaman päivän. Naapurin emäntä tiesi naapurikylässä olevan luotettavan korjaamon, jonne soitettiin. Sieltä korjaaja tuli katsomaan. Akku oli loppu, joten ostin uuden. 116euroa tuli maksamaan kaikkineen, aika kallis, mutta sillä hetkellä se oli ainut ratkaisu. Ajankohtaista oli vielä öljyn vaihto, 2011 oli vaihdettu viimeksi. Otin selvää netissä. Alèsissa oli halvinta. 49 eurolla sain sen hoidettua.

Markkinointimatka tämä Provencen reisu oli suurimmaksi osaksi. Jätin sinne museomainoksia ja muutenkin annoin niitä joillekin standien myyjille. Oppia ikä kaikki. Yllättävää on, että siellä voi tehdä löytöjä. Pari 1800-1900-luvun taitteen posliininukkea ostin nukketaloon. 10 euroa per nukke ja vielä alkuperäiset vaatteet. Sitten ostin Kanadan intiaanien puun kuoresta tekemän kehdon nukkeineen, 5euroa. Haaskasin vain 25 euroa tällä reisulla.

Huomasin, että tuota tapahtumaa varten kannattaa säästää. Näin monia nukketaloja. Yksi Moritz Gottschalkin ihastuttava 1900-luvun alun nukketalo kalusteineen ja nukkeineen myytiin 350 eurolla! Normaalisti sen hinta on ainakin puolet enemmän, varsinkin kalustettuna ja hienoine ajanmukaisine nukkeineen! Myyjänä oli vanha mies, joka ei tiennyt tuosta kuuluisasta valmistajasta. Ja nukketalon oli ostanut jo eilen yksi festivaalin myyntikojun pitäjä.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Entisestä presidentistämme Tarja Halosesta

http://www.hs.fi/kuukausiliite/Tarja+Halonen+suosittelee+kirkkoa/a1362105321778

Siinä hyvä juttu. Oli niin mielenkiintoinen, että en malttanut lopettaa kesken pitkää tekstiä, vaikka samanaikaisesti posteljooni toi uutta postia, minkä yleensä avaan kaikkein ensimmäiseksi.

Sain sympaattisen vaikutelman Tarja Halosesta.

torstai 28. helmikuuta 2013

Hiihtolomat 2013

Nyt on pari viikkoa kulunut siitä, kun hiihtolomat alkoivat. Museossa on käynyt vähän ihmisiä, tänään oli peräti 9. Ihan yllätyskäyntejä.

Aamupäivällä tuli puhelinsoitto ja kysyttiin museon aukioloaikoja. Myöhemmin iltapäivällä isoäiti tuli parin lapsenlapsensa kanssa, 4 ja 10 vuotiaita tyttöjä. Hän oli lukenut lehdestä joskus artikkelin tästä museosta ja siksi ajatteli tulla katsomaan. Vielä vuosien takaa nuo artikkelit saavat liikkeelle ihmisiä. Viime viikkoina 4 muuta museokävijää tuli myös vanhojen lehtiartikkelien johdosta.

Yksi pariskunta tuli ensimmäisenä pikkuväen kanssa museoon. He taas olivat katsoneet netistä, mitä tällä alueella on nähtävää. Belgialaisia, joiden tytär asuu naapurikylässä Cardet'ssa. 5-vuotias tyttö oli aika levoton, kaikkeen piti koskea mihin käsi ylsi. Isoisä piti 2,5 vuotiasta nuorimmaista sylissään. Poika oli kuulema "täystuholainen", rikkoo kaikki, joten häntä ei uskaltanut päästää touhumaan. Madame ja monsieur olivat varmaankin 60-luvun lapsia. Emännällä oli ollut samanlainen muovipuhelin kuin meillä, se on täällä esillä. Monesti käy belgialaisia museossa, Belgia on naapurimaa. He ovat erilaisia kuin ranskalaiset. Kiva nähdä eri kansalaisuuksia. Mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia.

Samanaikaisesti tuli vielä nuori marseillelainen perhe 6 vuotiaan tyttärensä kanssa. He taas olivat nähneet museokyltin tien vieressä. Nuo alle kolmekymppiset olivat itse myös kovin kiinnostuneita vanhasta.Tytär piti hevosista ja muista eläimistä, nukketaloista...kuten isänsäkin. Se oli huvittavaa. Yleensä miehet ovat kiinnostuneita enemmän koneista. Hänen äitinsä taas ihmetteli vanhimpia nukkeja, nalleja ja nukketaloja.

Koulunäyttely saa aina huomiota. Ison koulun lisäksi minulla on miniatyyri kouluja.

Vuosi on nyt alkanut vähän paremmin kuin viime vuonna, jolloin tammikuussa oli vain kaksi ja hiihtolomilla myös vain kaksi ihmistä. Tänä vuonna on ollut tammi-helmikuussa yhteensä 21 museokävijää. Toisaalta viime vuonna pääsiäisenä alkoi vasta tulla ihmisiä enemmän ja 2012 oli sitten lopulta paras vuosi koko museon ajalta. Hyvin epäsäännöllistä ja arvaamatonta on turismi.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Nykytaiteesta ajatuksia

http://www.hs.fi/politiikka/Perussuomalaisten+Saarakkala+yksityist%C3%A4isi+Kiasman+taidemuseon/a1361934622614

Hyvä idea Saarakkalalta.

Koulussa 70-luvulla opettaja sanoi vähän tähän tapaan, että nykytaide on sitä mitä maassa näkyy, kun roskiksen heittää ikkunasta ulos kadulle. Olen samaa mieltä nyt 21. vuosisadalla.

Ja sellaisesta roskisteoksesta vielä maksetaan isot rahat. Niin kuin hinta antaisi sen lopullisen arvon.

Maailmamme on rikkinäinen ja sekasortoinen, sitä moderni taide heijastaa. Uutuutta uutuuden vuoksi, taidetta taiteen vuoksi. Missä on arvot? Ne käännetään päälaelleen. Tarkoitus on vaan shokeerata. Kuka enemmän siihen pystyy, sitä suurempi "taiteilija".

lauantai 23. helmikuuta 2013

Yhdessä uutiskirjeessä

http://ajapm.kazeo.com/
P.S.Nyt linkki toimii, eilen se ei toiminut, korjasin sen.

AJAPM Newsletter n° 8 Février 2013 L'AJAPM,
"Amis du Jouet Ancien et du Patrimoine Miniature"

Siinä me ollaan mukana "Vanhojen lelujen ja miniatyyri kulttuurin ystävien" yhdistyksen sivujen uutiskirjeessä.

Kun löysin heidän nettisivunsa yksi kerta surffaillessani, ehdotin linkkiä nukkenallemuseon sivuille. He innostuivat asiasta ja lupasivat mainostaa myoldbear- ja dollhousedreams-sivuja sivuillaan. Joten siitä tuli isompi mainos kuin pyydettiin.

perjantai 22. helmikuuta 2013

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle...

http://souvenirs.midiblogs.com/media/02/00/63074.ppt

Open Office-ohjelmalla voi kuunnella lintujen laulua yllä olevasta linkistä. Ja samalla oppii lintujen ranskankieliset sanat.

http://www.download.fi/tyopoyta/toimisto/openoffice_suomeksi.cfm

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Turhia soittoja

Tänään piti tulla ryhmä, joka soitti yli kuukausi sitten. Mutta he eivät soittaneet ja varmistaneet lopultakaan. Joten turhaan odottelin. Olen pettynyt. Museossa on liian hiljaista.

Toisaalta nyt alkavat hiihtolomat, ja ne kestävät täällä Ranskassa kuukauden ajan, koska maa on jaettu lomaryhmiin. Kaikilla ei ole lomaa samanaikaisesti.

Yleensä kaikki ryhmät ovat tulleet, kun ovat varanneet. Vain yhden kerran aikaisemmin oli samanlainen pettymys.

Ensi kerralla kun taas joku soittaa, muistan kysyä puhelinnumeron, että saan tietää aikaisemmin, jos joku on tulossa tai ei.

Aina pitäisi löytää jotakin positiivista asiasta. Tulipahan siivottua enemmän kuin tavallisesti museossa. Kunnantalolla asioin ja varasin monitoimitilan. Se oli pientä mainosta museolle, vaikka olikin turhaa melua tyhjästä tällä kertaa.

Aina ei kaikki mene niin kuin toivoisi. C'est la vie.

torstai 14. helmikuuta 2013

Nostalgiaa

http://www.hs.fi/kaupunki/Penkkariautot+kiert%C3%A4v%C3%A4t+Helsingin+keskustaa+kello+1314/a1305648194541

Tulee mieleen penkkarit vuonna 1976. Ja kuvat, joita otettiin kaupunkiajoista silloin penkkaripäivänä. Ensin se oli juhlaa, ei tarvinnut mennä enää joka päivä kouluun. Samalla alkoi tenttiaika ylioppilaskirjoituksia varten. Oli se stressiä.

En haluaisi takaisin noita aikoja. Onneksi elämä eletään vain kerran.

"Eilinen on jo mennyt, huominen ei ole vielä tullut, eläkäämme siis tätä päivää."