http://www.visitsalondeprovence.com/agenda/calendrier/290080-festival-europeen-de-la-poupee
Tällä viikonlopulla on vuosittainen Nukkefestivaali Salon de Provencessa. Olen käynyt siellä jo noin 10 vuoden ajan enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Alkuvuosina junalla ja vuoden 2006 autokortin saamisen jälkeen seuraavasta vuodesta 2007 lähtien autolla.
On se kumma, kyllä joka kerta stressaan sinne ajoa, vaikka tie on jo tuttu, eikä tarvitse kartasta katsoa, enkä aja harhaan kuten alussa. Se on aina lauantaina ja sunnuntaina. Yleensä ensimmäinen on paras päivä. Mutta en mennyt eilen, koska teillä oli kauheat hiihtolomaruuhkat. Tänään oli vähemmän liikennettä. Ilma oli suotuisa, aurinko paistoi kuten useasti täällä Etelä-Ranskassa. Kevät on myöhässä tänä vuonna. Ei näkynyt kaikkialla kukkivia mantelipuita kuten usein näkee.
Matkaa on noin 116km yhteen suuntaan Arlesin kautta. Maps.google ilmoittaa 18euron paikkeilla bensakulut yhteen suuntaan. Minä ostin 25 eurolla bensaa (taisi olla 15litraa) Nîmesin poismenotiellä ja sitä jäi vielä vaikka kuinka paljon, saan ajaa pari viikkoa normaalia ajoani. 230km tuli matkaa. Joten ei Peugeot 205 kuluta kauheasti. Dixou vartioi autoani, kun minä olin nukkefestivaalissa.
Sitäkin pelkäsin, että 20 vuotta vanha autoni jättää minut tien poskeen. Onneksi on haukku takapenkillä, sen on turvatae. Toiset Labradorin kultaiset noutajat ovat kiukkuisia ja agressiivisia, joten niitä vähän kavahdetaan. Vieraat kysyvät minulta joskus, onko koirani vihainen. Jos niin kävisi, että auto hajoaisi matkan varrella, mitä sitten? Harvemmin niin käy. Ranskassa tiellä on liikkeellä vähän kaikenlaista porukkaa, ei se olisi toivottavaa. Ei ole pelkästään autosta ongelmaa silloin, vaan myös turvallisuudesta. Eikä minulla ole kännykkää.
Loppujen lopuksi kun olin jo tiellä, stressi väheni. Se oli suurinta
ennen. Heräsin kello 3 yöllä, olin varma, että tälle matkalle piti
lähteä. En saanut rauhaa muuten. Tykkään ajaa, joten se on jo
rauhoittavaa. Mikä onni, kun pääsin lentoon kuin taivaan lintu taas
kerran! Niinkuin häkistä olisin lentänyt ulos, pelko minut sinne
kahlitsi. - Se täytyy voittaa. Muuten en uskalla ajaa kuin tutuilla
kotinurkilla, eikä autosta ole silloin niin paljon hyötyä. Ajotaitoa
täytyy ylläpitää.
Autoremonttia oli juuri muutama viikko sitten. Kun olin imuroinut autoni ja ajanut sen talon ovensuuhun, se ei lähtenytkään enää käyntiin. Siinä se kökötti muutaman päivän. Naapurin emäntä tiesi naapurikylässä olevan luotettavan korjaamon, jonne soitettiin. Sieltä korjaaja tuli katsomaan. Akku oli loppu, joten ostin uuden. 116euroa tuli maksamaan kaikkineen, aika kallis, mutta sillä hetkellä se oli ainut ratkaisu. Ajankohtaista oli vielä öljyn vaihto, 2011 oli vaihdettu viimeksi. Otin selvää netissä. Alèsissa oli halvinta. 49 eurolla sain sen hoidettua.
Markkinointimatka tämä Provencen reisu oli suurimmaksi osaksi. Jätin sinne museomainoksia ja muutenkin annoin niitä joillekin standien myyjille. Oppia ikä kaikki. Yllättävää on, että siellä voi tehdä löytöjä. Pari 1800-1900-luvun taitteen posliininukkea ostin nukketaloon. 10 euroa per nukke ja vielä alkuperäiset vaatteet. Sitten ostin Kanadan intiaanien puun kuoresta tekemän kehdon nukkeineen, 5euroa. Haaskasin vain 25 euroa tällä reisulla.
Huomasin, että tuota tapahtumaa varten kannattaa säästää. Näin monia nukketaloja. Yksi Moritz Gottschalkin ihastuttava 1900-luvun alun nukketalo kalusteineen ja nukkeineen myytiin 350 eurolla! Normaalisti sen hinta on ainakin puolet enemmän, varsinkin kalustettuna ja hienoine ajanmukaisine nukkeineen! Myyjänä oli vanha mies, joka ei tiennyt tuosta kuuluisasta valmistajasta. Ja nukketalon oli ostanut jo eilen yksi festivaalin myyntikojun pitäjä.
