Markkinointi reissuilla vastaan tullutta

 Sommièressa oltiin autoreisulla yksi päivä. Piti viedä turistitoimistoon museomainoksia. Menen sinne aina lauantaisin, koska silloin voi samalla käydä ulkoilmakirpparilla. Ostin Midi Libre lehden vuodelta 1956 ja 50-60-luvun lasten silmälasit. Tuossa helmikuun sanomalehdessä oli artikkeli Monacon ruhtinaan Rainierin ja Grace Kellyn tulevista häistä.

Tässä pari kuvaa löydöistäni. Nukke ja auto tulivat mukaani Anduzen kirpputorilta sunnuntaina.

Nukke on saksalainen kilpikonna-merkkinen nukke. Selluloidia pää ja kädet, vartalo kangasta. 12 euroa pulitin. Auto on peltiä, Italiassa valmistettu Chevrolet Corvette vuodelta 1957. Se oli euron kauppa. Siinä ne ovat puhdistamattomana.

Tapetti ylemmässä kuvassa on 1900-luvun taitteen tai vanhempi. Värit ovat luonnossa tummemmat, salamavalo vaalentaa. 10 euroa, ei ollut kallis hinta. Sen sain eilen Uzèsistä. Olin Pont du Gardin turistitoimistossa museomainoksia viemässä, yli 50km täältä ja samalla matkalla poikkesin Karkkimuseoon ja Uzèsin turistitoimistoon. Siellä on mielenkiintoisia vanhan tavaran kauppoja, joissa kannattaa käydä tilaisuuden tullen. Tuollaisia tapetteja ei usein löydä. Lisäksi sitä on rullassa monta metriä.

Runsaan viikon kuluttua alkavat koululaisten talvilomat. Silloin on taas turisteja liikkeellä, joten nyt on hyvä mainostamisaika.

Muuten hiljainen on kylätie. Ei ristinsielua. Tammikuussa yhdistys tienasi 29 euroa, kun oli muutama museokävijä vuodenavaihteessa. Sen koommin ei ole ollut ketään.

Otin Karkkimuseosta Uzèsin lelumuseomainoksen. Se toimii taas kuten ennenkin noin 2,5 vuoden tauon jälkeen. Sinne täytyy mennä kesällä katsomaan. Kaikki on siellä uudistettu. Se on nimeltään 1900-Museo ja on paremminkin yleismuseo tai tekniikan museo.

Ensimmäiset löydöt

Kuvassa oikealla ylhäällä on vierashuone, jonne olen löytänyt jo sohvakaluston, pari nukkea, yms.

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/12302738554/sizes/l/

Flickr.com sivuilla yllä näkee kuvan jättikoossa.

Metreittäin pitsiä ja silkkinauhaa

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/show/with/10644486296/

Siinä yllä diasarjana kuvat.

Verhot ovat nyt valmiit. 4,5metriä meni pitsiä ja yli 9metriä silkkinauhaa. Kaikki löytyi varastosta. Ei tarvinnut ostaa.

Vasemmalla kuvia vanhasta morsiushunnusta, josta sen tein. Huomasin, kun surffailin netissä, että tein virheen. Jo silloin 2-3 vuotta sitten, kun tuon hunnun ostin, olisi pitänyt se kuvata ennen leikkaamista. Hankin sen 1800-luvun nuken hametta varten, ei tullut mieleenikään kuvata sitä.

Internetissä nuo antiikkiset hunnut ovat kovissa hinnoissa. Minä sain sen 20 eurolla kirpputorilta. Kirjoitin muutamaan pitsimuseoon ja kyselin, jos saisin tietää tuon pitsin alkuperän.

Alimmaisena näkyy moni-ikkunainen fasadiovi. Verhoiltuna se on lämpimämmän näköinen kuin ilman. Jos nuo monet ikkunat ovat olleet rikkauden merkki, niin myös niiden verhoilu on tullut kalliiksi.

Talo odottaa nyt sisustamista...

Linkit

http://www.hs.fi/kulttuuri/Kamerat+pilaavat+museovisiitin/a1371693511424?ref=hs-art-new-1

Seuraava nukketalo homma

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/

Tässä kuva verhopitsin värjäyksestä teessä.

Verhopitsi on vanha morsiushuntu 1800-luvulta. Anduzen kirpputorilöytö muutaman vuoden takaa. 20 euroa siitä pulitin silloin. Mutta moneen paikkaan olen siitä saanut jo pitsiharsoa ja vielä sitä jää. Vaikka käytän kaikki reunapitsin nyt ikkunoihin. Varmaan ainakin 2 metriä menee. Siksak-saksilla saa nätin reunan, ei tarvitse ommalla paljoa. Mittaamista, silittämistä ja leikkaamista on sen sijaan senkin edestä.

Morsiushuntu saa uuden elämän tehtävän nukketalon verhoina. Missä lie elänyt morsian, joka
sitä aikoinaan piti? Miten monta elettyä elämää mahtuukaan museoon?

Näillä verhoilla on sitten tarina. Kuten noilla ikkunoilla. Monet ikkunat kertovat 1800-luvun lopun lontoolaisen talon rikkaasta omistajasta. Ennen se oli varakkuuden ja hyvän sosiaalisen aseman merkki. Oli ikkunavero. Mitä enemmän oli ikkunoita, sitä enemmän veroa. Muissa maissa ovetkin olivat verolliset.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ovi-_ja_ikkunavero

http://en.wikipedia.org/wiki/Window_tax

Myöhemmin, kun saan tähän huonekalut, joitakin minulla on jo, niillä on myös tarinansa. Siitä kerron myöhemmin.

Alla kuvassa on fasadiovi, johon ruuvasin verhotangot. Jätin raon tangon ja seinän väliin, jonne neulon verhot suoraan muutamalla pistolla. Niin on helpompi.

Tämä Silber&Fleming merkki on ollut kauan museon toivelistalla. Nyt siitä saadaan iloita.

Linkit

http://www.fng.fi/arvoisayleiso/museojayleisovuorovaikutuksessa/museoyleisostatekijoiksi

Valmista tulee lopultakin

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157633121092037/show/with/12188086265/
Yllä linkki diasarjaan nukketalostani, jonka nyt viimeksi kunnostin.

Siinä kuvassa näkyy makuuhuoneen petivaatteet valmiina. Oli niistä hommaa. Suunnitella niitä sai enemmän kuin ommella. Ompelu oli lopuksi aika äkkiä tehty, vaikka hankalaa, kun päällys on harsopitsiä. Tein sen kaksinkertaisena.

Nyt olivat uudet siksak-sakset tarpeen, muuten reunat eivät olisi nätit. Alla on punaisesta verhokankaasta tehdyt patja ja tyyny.

Tässä tapauksessa tarvittiin paljon suunnittelua ja vähän työtä. Minun tuli siitä mieleen kouluajat, kun oltiin lukiossa. Me oltiin tyttöluokka ja englannintunnilla miesopettaja sanoi meille aina välillä, kun ei ollut meihin oikein tyytyväinen, että tehdään töitä enemmän ja suunnitellaan vähemmän.

Yksi oppimistekniikka on "Learning by doing" eli "Tekemällä oppii". Oppisopimuksella nuoret oppivat käytännön töihin.

"Hyvin suunniteltu työ, on puoliksi tehty työ", sanotaan myös.

Asenteet vaihtelevat. Välillä tarvitaan enemmän teoriaa ja välillä taas käytäntöä. Ja toiset ovat  käytännön ihmisiä, kun taas toiset teoreetikkoja, tai sitten me ollaan molempia.

Vielä noista englannintunneista puheenollen. Siellä yliopittiin aina joskus, vaikka myös liikaa unohdettiin. Mieleeni on iskostunut lähtemättömästi seuraavat sanat:
"Do the best and leave the rest". ="Tee parhaasi ja jätä loput".

Päiväkirjoja sodan aikana

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nuoren_tyt%C3%B6n_p%C3%A4iv%C3%A4kirja

http://finnish.imdb.com/title/tt0052738/

Eilen siskot katsoivat Anne Frankin Päiväkirja-elokuvan telkkarista. Se nähtiin jo kerran jouluna monta vuotta sitten. Haluaisin nähdä sen DVD:nä.

http://www.hs.fi/kulttuuri/Koulutytt%C3%B6+piti+piiritysp%C3%A4iv%C3%A4kirjaa+Leningradissa/a1390767284946

http://www.bazarforlag.fi/asema/piirityspaivakirja/6620

http://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A9l%C3%A8ne_Berr

Linkit - Hesaria lukiessa

http://www.hs.fi/matka/Toimitusjohtaja+Ulkomaalaisia+ei+kiinnosta+Suomessa+mik%C3%A4%C3%A4n+muu+kuin+kylmyys/a1390607294832?ref=hs-art-top-8

Yllä artikkelissa on Suomi-kuvasta. Siinä sanotaan, ettei Suomesta tiedetä ulkomailla muuta kuin kylmyys...

Olen asunut Ranskassa nyt vuodesta 1999, 15. vuosi on menossa. Ei minulla ole tuollaista kokemusta ulkomaalaisista. Suomi joulupukkimaana on usein ykkönen näille ranskalaisille ja muille. Ja kyllä muutakin kuulee kuin pelkästään arktinen kylmyys. Varsinkin vuodesta 1995 on Suomi tietous lisääntynyt pikkuhiljaa, kun liityttiin Euroopan Unioniin. Sitä ennen vain Ruotsi oli tutumpaa.

Aika usein museokävijät sanovat katsoneensa televisiosta dokumentteja Suomesta. Lappi-aihe kiinnostaa. Ja aika monet sanovat siellä käyneensä. Silloin minusta tuntuu nololta. En ole itse koskaan ollut Lapissa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_EU-kansan%C3%A4%C3%A4nestys

Tärkeintä on, että maakuva on positiivinen. Ja sitä se on ollut.

Enemmän värejä taloon

Tässä kuvat ruusujeni valmistuksesta. Vuosi sitten tein niitä, meinasi jo unohtua, miten niitä tehdään.