Verhopitsi on vanha morsiushuntu 1800-luvulta. Anduzen kirpputorilöytö muutaman vuoden takaa. 20 euroa siitä pulitin silloin. Mutta moneen paikkaan olen siitä saanut jo pitsiharsoa ja vielä sitä jää. Vaikka käytän kaikki reunapitsin nyt ikkunoihin. Varmaan ainakin 2 metriä menee. Siksak-saksilla saa nätin reunan, ei tarvitse ommalla paljoa. Mittaamista, silittämistä ja leikkaamista on sen sijaan senkin edestä.
Morsiushuntu saa uuden elämän tehtävän nukketalon verhoina. Missä lie elänyt morsian, joka
sitä aikoinaan piti? Miten monta elettyä elämää mahtuukaan museoon?
Näillä verhoilla on sitten tarina. Kuten noilla ikkunoilla. Monet ikkunat kertovat 1800-luvun lopun lontoolaisen talon rikkaasta omistajasta. Ennen se oli varakkuuden ja hyvän sosiaalisen aseman merkki. Oli ikkunavero. Mitä enemmän oli ikkunoita, sitä enemmän veroa. Muissa maissa ovetkin olivat verolliset.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ovi-_ja_ikkunavero
http://en.wikipedia.org/wiki/Window_tax
Alla kuvassa on fasadiovi, johon ruuvasin verhotangot. Jätin raon tangon ja seinän väliin, jonne neulon verhot suoraan muutamalla pistolla. Niin on helpompi.
Tämä Silber&Fleming merkki on ollut kauan museon toivelistalla. Nyt siitä saadaan iloita.
