tiistai 11. helmikuuta 2014

Bebi boy, kilpikonna merkkinen 20-lukua

Tänään sain sähköpostia Saksasta yhdeltä nukkeklinikalta, jossa kirpputori nukkeni identifioitiin.
Näin netissä niiden hintoja. Tuo minun voisi olla noin 40 euroa arvoltaan. Vähemmän kuin alussa luulin. Mutta on kuitenkin enemmän kuin siitä maksoin. Sitäpaitsi nukke ei olisi varmaan mennyt kaupaksi muille, ainakaan ranskalaisille, jotka harrastavat oman maansa tuotteita eniten. Ainakaan nyt talvella, kun ei ole turisteja. 

Minun pitäisi nyt puhdistaa se ja tehdä sille vaatteet. Mutta ensin teen nukketaloon ainakin yhden maton. Kaksi sitten myöhemmin. Ostan huomenna Alèsista kanava kangasta, johon voi tehdä puolipistoja.

Bebi=baby

35cmpoupee.jpg
This is a Turtle doll with soft body from the 20's, called Bebi boy.



Doll and Teddy Hospital
Doll and Teddy shop
Haschler Harald
Frauentorstr. 18
86152 Augsburg
Germany





turtledoll.jpg
Googlesta löysin toisen sanoilla: Uraltes Schildkröt BEBI

______________________________________________________________
Alla vielä yksi sähköposti Käthe Kruse museosta:


"Your doll is a mixture of different dolls. Perhaps the body is from a former Käthe-Kruse doll, the turtle mark shows you the Firm "Schildkröt". Schildkröt produced some dolls for Käthe-Kruse, but all this dolls has another mark "Modell Käthe Kruse". So I Think, your doll is a combination between a Head from Schildkröt with a body from Käthe Kruse."
http://www.donauwoerth.de/en-user-Freizeit-details-59.htm...

http://www.kathekrusepoppenmuseum.nl/e/index-e.html

http://www.dollreference.com/celluloid_dolls1869_1950s.html

http://www.applebybooks.net/home/nowandthen1-3.html

Moneen paikkaan saa lähettää sähköpostia kuvineen, jotta saa vastauksen. Tai sitten ei kuulu mitään.

Tänään kyselin nukketalon pitsiverhosta, huntupitsistä eri pitsimuseoista. Saa nähdä, selviääkö sieltä mitään.

torstai 6. helmikuuta 2014

Markkinointi reissuilla vastaan tullutta


 Sommièressa oltiin autoreisulla yksi päivä. Piti viedä turistitoimistoon museomainoksia. Menen sinne aina lauantaisin, koska silloin voi samalla käydä ulkoilmakirpparilla. Ostin Midi Libre lehden vuodelta 1956 ja 50-60-luvun lasten silmälasit. Tuossa helmikuun sanomalehdessä oli artikkeli Monacon ruhtinaan Rainierin ja Grace Kellyn tulevista häistä.

Tässä pari kuvaa löydöistäni. Nukke ja auto tulivat mukaani Anduzen kirpputorilta sunnuntaina.

Nukke on saksalainen kilpikonna-merkkinen nukke. Selluloidia pää ja kädet, vartalo kangasta. 12 euroa pulitin. Auto on peltiä, Italiassa valmistettu Chevrolet Corvette vuodelta 1957. Se oli euron kauppa. Siinä ne ovat puhdistamattomana.

Tapetti ylemmässä kuvassa on 1900-luvun taitteen tai vanhempi. Värit ovat luonnossa tummemmat, salamavalo vaalentaa. 10 euroa, ei ollut kallis hinta. Sen sain eilen Uzèsistä. Olin Pont du Gardin turistitoimistossa museomainoksia viemässä, yli 50km täältä ja samalla matkalla poikkesin Karkkimuseoon ja Uzèsin turistitoimistoon. Siellä on mielenkiintoisia vanhan tavaran kauppoja, joissa kannattaa käydä tilaisuuden tullen. Tuollaisia tapetteja ei usein löydä. Lisäksi sitä on rullassa monta metriä.

Runsaan viikon kuluttua alkavat koululaisten talvilomat. Silloin on taas turisteja liikkeellä, joten nyt on hyvä mainostamisaika.

Muuten hiljainen on kylätie. Ei ristinsielua. Tammikuussa yhdistys tienasi 29 euroa, kun oli muutama museokävijä vuodenavaihteessa. Sen koommin ei ole ollut ketään.

Otin Karkkimuseosta Uzèsin lelumuseomainoksen. Se toimii taas kuten ennenkin noin 2,5 vuoden tauon jälkeen. Sinne täytyy mennä kesällä katsomaan. Kaikki on siellä uudistettu. Se on nimeltään 1900-Museo ja on paremminkin yleismuseo tai tekniikan museo.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Ensimmäiset löydöt

Kuvassa oikealla ylhäällä on vierashuone, jonne olen löytänyt jo sohvakaluston, pari nukkea, yms.

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/12302738554/sizes/l/

Flickr.com sivuilla yllä näkee kuvan jättikoossa.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Metreittäin pitsiä ja silkkinauhaa

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/show/with/10644486296/

Siinä yllä diasarjana kuvat.


Verhot ovat nyt valmiit. 4,5metriä meni pitsiä ja yli 9metriä silkkinauhaa. Kaikki löytyi varastosta. Ei tarvinnut ostaa.

Vasemmalla kuvia vanhasta morsiushunnusta, josta sen tein. Huomasin, kun surffailin netissä, että tein virheen. Jo silloin 2-3 vuotta sitten, kun tuon hunnun ostin, olisi pitänyt se kuvata ennen leikkaamista. Hankin sen 1800-luvun nuken hametta varten, ei tullut mieleenikään kuvata sitä.

Internetissä nuo antiikkiset hunnut ovat kovissa hinnoissa. Minä sain sen 20 eurolla kirpputorilta. Kirjoitin muutamaan pitsimuseoon ja kyselin, jos saisin tietää tuon pitsin alkuperän.

Alimmaisena näkyy moni-ikkunainen fasadiovi. Verhoiltuna se on lämpimämmän näköinen kuin ilman. Jos nuo monet ikkunat ovat olleet rikkauden merkki, niin myös niiden verhoilu on tullut kalliiksi.

Talo odottaa nyt sisustamista...



perjantai 31. tammikuuta 2014

Seuraava nukketalo homma

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/

Tässä kuva verhopitsin värjäyksestä teessä.

Verhopitsi on vanha morsiushuntu 1800-luvulta. Anduzen kirpputorilöytö muutaman vuoden takaa. 20 euroa siitä pulitin silloin. Mutta moneen paikkaan olen siitä saanut jo pitsiharsoa ja vielä sitä jää. Vaikka käytän kaikki reunapitsin nyt ikkunoihin. Varmaan ainakin 2 metriä menee. Siksak-saksilla saa nätin reunan, ei tarvitse ommalla paljoa. Mittaamista, silittämistä ja leikkaamista on sen sijaan senkin edestä.

Morsiushuntu saa uuden elämän tehtävän nukketalon verhoina. Missä lie elänyt morsian, joka
sitä aikoinaan piti? Miten monta elettyä elämää mahtuukaan museoon?

Näillä verhoilla on sitten tarina. Kuten noilla ikkunoilla. Monet ikkunat kertovat 1800-luvun lopun lontoolaisen talon rikkaasta omistajasta. Ennen se oli varakkuuden ja hyvän sosiaalisen aseman merkki. Oli ikkunavero. Mitä enemmän oli ikkunoita, sitä enemmän veroa. Muissa maissa ovetkin olivat verolliset.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ovi-_ja_ikkunavero

http://en.wikipedia.org/wiki/Window_tax

Myöhemmin, kun saan tähän huonekalut, joitakin minulla on jo, niillä on myös tarinansa. Siitä kerron myöhemmin.

Alla kuvassa on fasadiovi, johon ruuvasin verhotangot. Jätin raon tangon ja seinän väliin, jonne neulon verhot suoraan muutamalla pistolla. Niin on helpompi.

Tämä Silber&Fleming merkki on ollut kauan museon toivelistalla. Nyt siitä saadaan iloita.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Linkit

http://www.fng.fi/arvoisayleiso/museojayleisovuorovaikutuksessa/museoyleisostatekijoiksi

Valmista tulee lopultakin

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157633121092037/show/with/12188086265/
Yllä linkki diasarjaan nukketalostani, jonka nyt viimeksi kunnostin.

Siinä kuvassa näkyy makuuhuoneen petivaatteet valmiina. Oli niistä hommaa. Suunnitella niitä sai enemmän kuin ommella. Ompelu oli lopuksi aika äkkiä tehty, vaikka hankalaa, kun päällys on harsopitsiä. Tein sen kaksinkertaisena.

Nyt olivat uudet siksak-sakset tarpeen, muuten reunat eivät olisi nätit. Alla on punaisesta verhokankaasta tehdyt patja ja tyyny.

Tässä tapauksessa tarvittiin paljon suunnittelua ja vähän työtä. Minun tuli siitä mieleen kouluajat, kun oltiin lukiossa. Me oltiin tyttöluokka ja englannintunnilla miesopettaja sanoi meille aina välillä, kun ei ollut meihin oikein tyytyväinen, että tehdään töitä enemmän ja suunnitellaan vähemmän.

Yksi oppimistekniikka on "Learning by doing" eli "Tekemällä oppii". Oppisopimuksella nuoret oppivat käytännön töihin.

"Hyvin suunniteltu työ, on puoliksi tehty työ", sanotaan myös.

Asenteet vaihtelevat. Välillä tarvitaan enemmän teoriaa ja välillä taas käytäntöä. Ja toiset ovat  käytännön ihmisiä, kun taas toiset teoreetikkoja, tai sitten me ollaan molempia.

Vielä noista englannintunneista puheenollen. Siellä yliopittiin aina joskus, vaikka myös liikaa unohdettiin. Mieleeni on iskostunut lähtemättömästi seuraavat sanat:
"Do the best and leave the rest". ="Tee parhaasi ja jätä loput".