sunnuntai 3. elokuuta 2014

Dixou tohtorilla

Eilen oltiin Alèsissa, koska Dixou sai vuosittaisen rokotuksensa. Olen käynyt siitä asti, kun koiran adoptoin eli 5 vuotta, saman eläinlääkärin tykönä. 39 euroa, ei ole kallis muihin eläinlääkäreihin verrattuna. Anduzessa olisi maksanut 55 euroa. Heillä on kuulema vapaa taksoitus.

Dixou painoi vuonna 2009 yli 32kg ja oli liian lihava. Nyt se painaa runsaat 27kg ja on sopiva. Herkkusuu on aina dieetillä, muuten se olisi muodoton. Rokotuksen lisäksi yleistarkastus oli hyvä tehdä, kun ikää sillä on jo 13 vuotta, ensi kuun lopulla 14 vuotta. Ei löytynyt myöskään yhtään kirppua. Tämä visiitti ei ollut oikein haukun mieleen, koska se pelkää piikkiä ja kaikkia epämiellyttäviä tutkimuksia.

Eläinlääkäri sanoi, että hänen poikansa on nyt Suomessa, koska tekee tutkimusta väitöskirjaansa varten Helsingissä Viikissä. Hän on valinnut Suomen, koska biologian tutkimusala on pidemmällä kuin Ranskassa. Helsingin yliopistolla on kansainvälinen porukka, monesta maasta tiedemiehiä, kertoi eläinlääkäri.

Se on hienoa, kun Suomi tuli näin esille. Nokian myynnistä puheenollen tämä ranskalaismies käytti sanaa "kansallinen katastroofi". Se oli hyvin sanottu. Toisaalta Nokian tilalle voi syntyä jotakin uutta, vaikka tällä hetkellä on tyhjiö.

Poika aloittaa kuulema myös suomen kielen opinnot ensi syksynä. Siinä ranskalaisella on kokonainen pähkinäpussi purtavaksi. Meille suomalaisille ranska on vaikea kieli varsinkin äännettäväksi, koska se on täynnä erilaisia foneemeja kuin meillä on. Mutta kyllä on suomikin vaikea ulkomaalaisille. Hattua voi nostaa niille, jotka ottavat haasteen vastaan. Alkuinnostusta voi olla monella, mutta ei pitkäjännitteisyyttä.

Alèsin kaupungin luontoa

http://fi.wikipedia.org/wiki/Silkkihaikara

http://fr.wikipedia.org/wiki/H%C3%A9ron_cendr%C3%A9

http://fi.wikipedia.org/wiki/Harmaahaikara

Kuvat AMS.



Midi Libren artikkeli heinäkuun turismituloksista

http://www.midilibre.fr/2014/08/02/gard-la-frequentation-touristique-en-baisse-en-juillet,1033208.php
Yllä artikkelissa heinäkuun turismi tutkimuksen tulos tällä Gardin alueella: 60% laskua viime vuotisesta.

Vain 17% ilmoittaa nousua. Joten me ollaan tuon vähimmäismäärän joukossa, koska oli noin 10% enemmän museokävijöitä kuin viime vuonna.

Lama näkyy. Saa nähdä minkälainen on elokuu.

torstai 31. heinäkuuta 2014

Museokylttiä korjaamassa heinäkuun lopun tunnelmissa

Aamulla oltiin maalaamassa museokylttiä naapurikylässä. Maalasin sen paikallaan, koska sitä on vaikea saada kiinnitettyä uudestaan. Ylimmäinen kuva on hevosista tien toisella puolella, takana näkyy Lézanin kylä.

Kuvat AMS.

Nuo museokyltit kuluvat ja muutaman vuoden välein niitä pitää uudestaan maalata.

Ensin siistin kirjainten reunat pienellä sutilla luonnonvalkoisella maalilla ja sitten isommalla sutilla kyltin taustan. Onneksi ei tarvitse kirjaimia uudestaan maalata ruskealla.

Noita kylttejä kannattaa korjailla. Se on vaivan väärtti. Ne tuovat museoon paljon väkeä, turisteja yleensä. Monille heille riittää yksi mainoskerta, he poikkeavat spontaanisti. Toisin kuin useimmat paikalliset, jotka eivät ole kiinnostuneita kulttuurista.

Nyt on ensimmäisen kesäsesonki kuukauden viimeinen päivä ja yhdistyksen heinäkuun 2014 tilin teon aika. Museon kortteja on myyty museossa 54kpl ja niistä on saatu 34,50 euroa (toiset ovat antaneet enemmän kuin 50 senttiä per kortti). Joten 52 euron korttilasku on jo enemmän kuin puolittunut. Museokävijöitä on ollut noin 10% enemmän kuin viime vuoden heinäkuussa. Se on hyvä tulos, koska on lama-aikaa.

Saduista

http://www.hs.fi/tiede/Tutkimus+Satujen+onnelliset+loput+kasvattavat+lasten+moraalia/a1406770624163

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Castellas linnassa - Kolumbuksen jalanjälki














Kuvat AMS.



http://fr.wikipedia.org/wiki/Ch%C3%A2teau_du_Castellas_%28Saint-Bonnet-de-Salendrinque%29
http://www.cevennes-tourisme.fr/fr/il4-item_p264-chateau-...
http://www.chateau-fort-manoir-chateau.eu/chateaux-gard-c...
http://www.jedecouvrelafrance.com/f-4373.gard-chateau-cas...

Linnakäyntiin pitää varata aika. Soitin edellisenä päivänä ja sovittiin seuraavana päivänä kello 9h30. Se oli vähän aikaista, mutta kun meidän piti tulla takaisin jo kello 11h, jolloin museo aukeaa.

Castellas linna on noin 17km Anduzesta Lasalle kylän lähellä Sevenneille päin. Tie on siellä jo aika mutkaista, koska vuoristoista, mutta olen tottunut siihen vähän. Ennen pelkäsin ajaa siellä päin. Maisemat ovat hienot, kun on laaksoja ja vuoria. Linna oli aika helppo löytää, vaikka tietä piti kysyä kaksi kertaa. Nettiopastus ei aina ole selvä, kun on paikan päällä tuntemattomissa paikoissa.

Kun saavuttiin perille, linna näkyi jo tielle. Se on hienolla rauhallisella paikalla keskellä maaseutua. Ympäröivät vallimuurit on hajotettu pois, vain matalat kivimuurit ovat jäljellä.

Odotettiin ulkopuolella autossa jonkun aikaa, koska oltiin etuajassa. Kun katselin linnaa, ajattelin, että mitä salaisuuksia se mahtaa kätkeä sisälleen. Tuntui oudolta mennä sinne katsomaan. Eihän ennen muinoin se ollut mahdollista kuin harvoille ja valituille. Nyt se on tullut jokamiehen "oikeudeksi", kun linnakulttuuria on avattu julkisuudelle.

Sitten kello oli lopulta 5 vaille puoli 10 ja astuimme linnan portista sisälle. Ulkopihan vieressä oli puutarhatuoleja, ja siinä istui linnan vanha rouva, joka otti meidät ystävällisesti vastaan kuin vieraat. Aurinkoinen aamutossuissakin tyylikäs pieni vaalea emäntä alkoi selostaa linnan historiaa kuin yliopiston luennoitsija, joka pitää luentoja. Olisi pitänyt olla mukana varmaan muistiinpanoja varten paperia ja kynä. Ei se silti ollut tylsää, vaikka oli paljon asiaa yhdellä kerralla, koska madame oli samalla hauska. Toisaalta hän on varmaan ollut akateemikko, koska kertoi Pariisin vuosistaan.

Yksityiskohtaisesti tarkkoine vuosilukuineen saimme kuulla eri omistajista, kunkin vuosisadan erilaisista kiviseinistä, - muurilaastista, rakennustyyleistä, linnan puolustuksesta vihollisia vastaan, kappelista ja sen alle haudatuista ihmisistä, arkeologisista kaivauksista siellä, restauraatiosta, jota hän oli ohjannut 1970-luvulta alkaen, jolloin oli tämä raunioina ollut puoliksi keskiaikainen ja puoliksi renessanssilinna ostettu.

Ihmettelen, miten hän muisti kaiken tuon tiedon niin hyvin. Toisaalta monen vuoden opastuksen jälkeen oppii jo ulkoa kaiken. Ikää kun madamella on jo 86 vuotta. Se oli yllätys, koska hän näytti nuoremmalta ja oli pirteä.

Linnat yllättävät usein. Me nähtiin siellä koira yhdessä huoneessa. Jotain outoa siinä lemmikissä oli, kun sitä katsoi. Se oli täytetty perheen pojan koira, joka oli kuollut ja siten "ikuistettu". En ole moista ennen nähnyt.

Heti alussa tuli esille, että Suomesta ollaan. Suomalaisia oli siellä ennenkin ollut. Annoin museoesitteen ja kerroin nukkenallemuseosta. Hän oli kiinnostunut ja sanoi, että se on hyvä idea. Kuulin, että linnaan on tulossa nyt viikonlopulla Viganin iso musiikkifestivaali ryhmä klassine konserttineen. Joten jätin museomainoksia heille ja vastavuoroisesti sain heidän linnamainoksia.

http://www.festivalduvigan.fr/musique.html

http://www.festivalduvigan.fr/lasalle.html

http://www.festivalduvigan.fr/

Puhumista olisi riittänyt. Yhdessä tilanteessa mainitsin Ranskan vallankumouksen, kun oli kyse vuosiluvuista. Siitä alkoi mielenkiintoinen keskustelu, jota olisi ollut mukava jatkaa, mutta aika loppui. Nyt oltiin jo myöhässä aikataulusta ja me myöhästyttiin. Toisaalta voi olla, että nukkenallemuseon oven takana ei ollut ketään heti klo 11, koska iltapäivällä tuli yhdet isovanhemmat kolmen lapsenlapsen kanssa.

Linnan salaisuuksista puheenollen, uskomaton juttu on tämä kuvassa oleva Kristoffer Kolumbuksen kartta. Madame esitteli sitä linnan seinällä ja sanoi, että hänen poikansa on saanut sen lahjaksi. Mikä lahja! Kartta on varmaan "miljoonan" arvoinen. Varsinkin amerikkalaisille, jotka saavat kiittää Kolumbusta kotimaastaan.

Tuota karttaa katsoessaan, epäröi sen aitoutta. Miten se olisi joutunut Ranskaan, Amerikassa sen luulisi olevan. Toisaalta kansainvälisissä antiikkihuutokaupoissa myydään kaikkea mahdollista. Ja kartta voi seikkailla maailmalla kuten Kristoffer Kolumbus aikoinaan.

Tulee mieleen yksi ajatus. Sanotaan, että emme mitään voi viedä mukanamme, kun kuolema tulee. Niin se on. Mutta meillä kaikilla on tehtävä maan päällä ja meistä jää muisto. Kolumbuksen tehtävänä oli löytää Amerikka. Nuo jäljelle jäävät dokumentit muistuttavat jälkimaailmaa tapahtumista.

Amerikkalainen klassikko elokuva kertoo elämän ihmeellisyydestä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmeellinen_on_el%C3%A4m%C3%A4

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristoffer_Kolumbus

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Mistä kaukaa?

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/with/14571398738/

57 Kuvaa
1731 Kertaa

Siinä suosituin nukketaloni netissä. Se on nähty jo 1731 kertaa.

Tänään lisäsin siihen kuvasarjaan yhden kuvan. Marsalkka Mannerheimin kuva peräseinällä kertoo Suomen historiasta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Gustaf_Emil_Mannerheim

Tuo kuva oli suunnitteilla tehdä Suomen matkalla. Siskolla on hyvä tulostin, jolla saa hyviä kuvia valokuvapaperille. Hain marsalkka Mannerheimin kuvan netistä ja tulostettiin se. Nyt se on oikea kuva eikä vaan valokopio.

Museossa on ollut taas väkeä. Tänä vuonna on ollut erikoisen kansainvälistä. Eilen oli Japanista yksi ranskalais-japanilainen pariskunta. Tänään oli unkarilais-ranskalainen perhe. Toissa päivänä oli englantilaisia, sitä ennen on ollut hollantilaisia ja aikaisemmin belgialaisia. Vaikka tietenkin ranskalaisia on eniten, turisteja ja joitakin enemmän tai vähemmän paikallisia.

Me ollaan nyt plussan puolella viime vuoden heinäkuuhun nähden, 9 euroa rikkaampia. Korttejakin on myyty jo 49kpl ja tienattu niistä 32 euroa. 52 euron korttitilauslaskusta puuttuu enää 20 euroa ja sen jälkeen kaikki korttimyynti on voittoa.