Hesari 23.12.14: Lehti-ilmoitukset jouluna 1944

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1418963373065

Joululahja idea Matti ja Maija Myöhäisille

Kirjani täyttää ensi vuonna 10 vuotta. Siinä museon alkuvuosien tunnelmia.

Nukkenallemuseo on kokenut muodon muutoksen sen jälkeen.

Kirjaa voi tilata sähköpostilla
myoldbear @ free.fr

Hinta on 23€ + postiennakkokulut

HYVÄÄ JOULUA!

Tässä on Seijan koulupiirustus 60-luvulta. Seija on yhdistyksemme jäsen.

"Kauppamiehenä"

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157633121092037/

Viime päivinä olen tehnyt onnistuneita kauppoja.

Tässä kuvassa ilmaiseksi saamani nuket yhden toisen ostoksen kylkiäisenä. Ne ovat 1900-luvun alkua UNIS France merkkisiä nukkeja, 10cm. Pää on posliinia ja vartalo kompositiota.

En minä tätä kauppaa noiden nukkejen takia tehnyt. En niistä oikein pitänyt. Vasemmalla olevalla nukella on minusta kauheat vaatteet ylimmässä kuvassa. Ja sen pää on vahingoittunut. Oikeanpuoleinen on hyvin säilynyt. Siltä puuttuu peruukki.

Alimmassa kuvassa ne ovat uusissa vaatteissan, jotka tein niille huovasta ja vanhasta pitsistä. Onneksi minulla on mohair tukkaa hiukan varastossa, jotta sain hiukset toiselle päähän. Nuo hatut olivat siinä mukana. Otin toisesta hatusta mustan nauhan pois ja laitoin siihen vaaleanpunaisen kuten hameen rusetti. Niistä tuli nyt lady-nuket.

Ne sopivat tähän keltaiseen nukketaloon. Ylimmässä linkissä on flickr.com sivuilla enemmän kuvia tuosta nukketalosta eri vaiheissa.

Minua kiinnosti tuossa kaupassa kolme huonekalua, joista kuva alhaalla. Ne ovat saksalaisen Kestner valmistajan Biedermeier huonekalut 1800-luvulta. Noiden vitriinien sisäseinistä puuttuu sininen seinäpaperi, jolla ne on yleensä päällystetty koristeeksi. Liima on jäljellä. Siihen aikaan suosittiin voimakkaita värieroja.

Meinaan myydä ne. En tarvitse, koska minulla on samantapaisia Boulle huonekaluja.

Nuo Kestner huonekalut ovat hintavia, joten niistä saisi rahaa muuhun. Maksoin vajaat 40 euroa koko satsista. Mutta nyt noista huonekaluista saan sen takaisin ainakin kaksinkertaisena, jos en kolminkertaisena... Olen seurannut, mihin hintaan niitä myydään. Joten hinta toivomuksia on.

Myyjänä oli nuori nainen, joka harrastaa uudempaa, eikä ole kiinnostunut näistä vanhoista.

http://www.rubylane.com/item/611903-781/Kestner-antique-miniature-doll-house-furniture?utm_source=thefind&utm_medium=productfeed

Yllä amerikkalaisilla rubylane sivuilla on saman Kestner valmistajan huonekalu. Mikä hinta! Toisaalta rubylane on usein kallishintainen.

Takaisin 1800-luvulle

Tässä kaksi posliinista 8,5cm ja 10cm miniatyyrinukkea, jotka ostin muutama päivä sitten.

En olisi muuten ostanut, mutta hinta houkutteli. Ne maksoivat vain vajaat 60 euroa yhteensä!

Nuket ovat ainakin 1850-60-luvulta, tai vanhempia. Ne ovat olleet varmaan koristeena, koska niillä on alkuperäiset vaatteet ja muutenkin ne ovat hyväkuntoisia. Hienojen hameiden alla on vielä yhtä hienot alusvaatteet. Näkee, että pieniä yksityiskohtia on pidetty tärkeinä.

Katsoin vaatteita läheltä, ne on ommeltu käsin pikkuruisilla pistoilla. Siihen työhön on tarvinnut suurennuslasin, kuten nukkejen kauniiden kasvojen ja kampausten maalaamiseen. Hyvin tehty siihen aikaan, kun päivänvalosta piti ottaa kaikki hyöty. Ei samalla tavalla voi työskennellä kynttilän tai öljylampun valossa.

Puhtaitakin ne ovat, vaikka ikää on yli 150 vuotta. Jos ne olisivat olleet häiritsevän likaisia, ei niitä hameita olisi voinut pestä. Hyvin vanha kangas ei kestä pesua. Siinä tapauksessa olisin tehnyt 1800-luvun pitsistä uuden hameen. Mutta onneksi ne ovat säilyneet noinkin hyvinä. Se on harvinaista.

Nuket löysivät jo paikkansa museossa yhden toisen samantyylisen nuken vieressä.

Mutta miksi ne olivat niin halpoja? Myyjänä oli mies, jolla oli kiire myydä ne ja hän ei ole erikoisemmin kiinnostunut nukeista, arvaan, ottaakseen selvää niistä.

http://www.dollreference.com/china_head_dolls.html

http://veryjaneausten.com/wp-content/uploads/2011/05/History-of-fashion-1760-to-19302.jpg

 http://magwood.ca/wp-content/uploads/2011/01/IMG_00022.jpg

http://www.antique-toys.dk/default.asp?id=295

Alla pariisilainen antiikkinukkemyyjä, jolla on samantapainen nukke, mutta isompi. Heillä hinnat ovat pilvissä.

http://www.belle-epoque-dolls.com/Antique-Miniature-Dolls/Gallery/3.php?category=dolls&page=3

 Tässä rubylane sivuilla on samantapainen, mutta mustahiuksinen:
http://www.rubylane.com/item/560604-RLx20434/Ex78quisite-Little-4x22-Parian-Dollhouse-Doll

Alla linkki miniatyyrikokoisista muotokuvista:
http://fr.wikipedia.org/wiki/Miniature_%28portrait%29

http://www.proantic.com/miniature.php

http://fr.wikipedia.org/wiki/Loupe

http://en.wikipedia.org/wiki/Magnifying_glass
Wikipédia:
"The earliest evidence of a magnifying device was a joke in Aristophanes's The Clouds from 424 BC, where magnifying lenses to start kindling were sold in a pharmacy, and Pliny the Elder's "lens", a glass globe filled with water, used to cauterize wounds. (Seneca wrote that it could be used to read letters "no matter how small or dim").^[1] Roger Bacon described the properties of a magnifying glass in 13th-century England. Eyeglasses were developed in 13th-century Italy.^"
http://www.dailymail.co.uk/news/article-1364221/Lilliput-...
"Forget glasses, you’ll need a magnifying glass..."
http://www.nls.uk/collections/rare-books/collections/miniature-books

Dixoua ulkoiluttamassa

Tänään kun olin Dixoua ulos viemässä, vastaani tuli yksi kylämme "uutisankkuri". Hän on eläkeläisleski, jota näkee kylällä melkein aina, kun menee ulos. Tyypillinen Välimeren maan ihminen, joka viihtyy paremmin talonsa ulkopuolella kuin sisäpuolella. Minä olen taas päinvastainen, tyypillinen pohjoismaalainen, joka viihtyy sisällä. Voiko puhua ekstrovertista ja introvertista, ei aina. Voi olla silti sulkeutunut, vaikka pitää seurasta. Tai ulospäinsuuntautunut, vaikka on omissa oloissaan. Toisaalta molempia tarvitaan, yhdessä- ja yksin oloa.

Monet noista ranskalaisista ovat pinnallisia. Ei puhuta mitään omista asioista, sen sijaan toisten tekemiset tai tekemättä jättämiset kiinnostavat. Minä taas tykkään haastella toisia, on kiinnostavaa kuulla toisten elämästä ja samalla kerron omastani. Se on vastavuoroista.

Ystäväni Natalie, joka asui ennen täällä, tunsi "kaikki" kylällä, koska hänellä oli lapsia. Ja muutenkin hän oli seurallinen ja tuli toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Vahinko vaan, että he muuttivat pois täältä Alèsiin.

Natalie seurusteli myös tuon yllä puhumani madamen kanssa aika paljon, vaikka hän käytti kyllä tästä nimitystä kylämme juoruakka. Jos kulkee talosta toiseen ja kertoo joka paikan uutiset eteenpäin saa sellaisen nimen, sellaista se kyläelämä on kaikkialla.

Kesällä tämä kyläläinen ehdotti minulle, että mennään yhdessä kävelemään. Hän lupasi adoptoida myös koiran. Rouvalla on neljä poikaa ja lastenlapsia, mutta leskenä alkaa jo yksinäisyys kolkuttaa.

Meillä oli nyt ihan mukava keskustelu. Ja kiva, kun oppii tuntemaan enemmän täällä paikallisia.

Mutta varovainen täytyy olla mitä puhuu. Se leviää sitten kuin kulovalkea kylällä. Toisaalta siinäpä hyvä mainoskikka museota varten. Ilmaista mainosta.

Dixou mainostaa

Tässä museokyltti korjaamisen jälkeen. Eilen maalasin sitä 2-3 tuntia paikan päällä tien risteyksessä, kun piti ensin maalata kirjainten ympäriltä pienellä sutilla ja sitten isolla tausta. Kyltti on seissyt siinä noin nelisen vuota, kun sen viimeksi maalasin. Nyt oli jo niin epäsiisti, että piti se korjata. Tuuli oli myös sen vienyt pois paikoiltaan ja sain sen kiinni maahan tukevammin, koska oli ollut sateista ja maa pehmennyt.

Eilen oli yllättävän leutoa, varmaan 16-17°C. Joulukuuksi se on lämmintä. Joten kädet eivät palelleet  ulkona. Nyt on luvattu viileämpää.

Minun piti saada tuo kuntoon joulupyhiksi, koska se on ihan kylän viereinen liikenneympyrä ja siinä on kova liikenne koko ajan. Eilenkin autoja kulki ristiin rastiin yhtenään, vaikka ei ole edes sesonkiaika.

Siinä joulumainos joulun ajan turisteille. Ei se oikein paikallisiin tehoa. Vaikka he näkisivät nuo kyltit 100 kertaa, ei kiinnosta. Sitävastoin muualta tulleille ihmisille kyltin näkeminen yhdenkin kerran riittää. He tulevat museoon.

Viikonlopulla alkaa ranskalaisten joululoma, joka kestää tammikuun 5.päivään. Joten sitten voi odottaa museokävijöitä.

Toissapäivänä käytiin Dixoun kanssa ajelemassa Uzèsissä, jonne vietiin turistitoimistoon ja Karkkimuseoon museomainoksia. Ja samalla tehtiin vanhan tavaran kauppojen kierros. Niitä siellä on noin kolme.

Omista nukeistani puheenollen

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/12/12/jokainen-nukke-kertoo-tarinan

Tässä kuvassa on punahameinen nukke. Se on minun oma 60-luvulta. En muista minkä nimen sille annoin, koska olen aina puhunut Irjan nukesta, koska sain sen kummitädiltäni.

Leikin jäljet näkyvät. Tukkaan on niin monesti tehty kampauksia, että se on tullut harvaksi. Suu on rikki, koska olen sitä niin paljon syöttänyt. Silmiä olen meikannut, toinen silmä on siitä vahingoittunut. Pissattanut olen myös sitä, koska rikoin sen pepun, jotta sain sen vuotamaan vettä. Tein sille uuden hameen, koska sen vaatteet ovat kadonneet.

Muistan lapsuudestani 5 nukkea. Ison koristenuken, josta kerroin tuonne Yle.fi :n sivuille yllä. Mollamaija on kadonnut. Mutta löysin samantapaisen Helsingin osto-myyntiliikkeestä. Isolla siskolla on vielä omansa, joka oli samanlainen erilaisine vaatteineen. Pieni koristenukke, jolla oli vaaleanpunainen prinsessahame, on tallella, vaikkakin reissussa rähjääntyneenä. Lisäksi me saatiin vauvanuket, pää oli paperimassaa ja vartalo kangasta. Ne olivat kuulema olleet alennuksessa jossakin kaupassa, koska olivat vanhaa varastoa. Jälkeenpäin on selvinnyt, että ne ovat saksalaisia ja peräti 20-luvulta. Vielä 9-10 vanhana pesin sen pyykkiä. Minulla on elävänä mielessäni se kesäpäivä, kun ripustin nuken pyykkiä narulle kuivumaan pakarituvan terassille. Sillä oli vaaleanpunainen pehmeä nuttu ja myssy. Vaatteet ovat siltäkin kadonneet, mutta tein uudet. Nyt tuo nukke on museossani. Sattumalta tänä vuonna näin melkein samanlaisen nuken alkuperäisine vaatteineen, jonka ostin. Sitten viimeiseksi saatiin Barbie-nukke. Sekin on loppuun leikitty.

Meidän 2 paperinukkea löysin kerran vintistä. Toinen on ison kokoinen. Isosisko osti sen kaksossiskolleni joululahjaksi. Hän näytti sitä minulle huoneessaan salaa ennen joulua. Me oltiin juonikkaita kaksossiskon kanssa. Oltiin sovittu, että hän on sängyn alla piilossa, kun isosisko näyttää minulle tuota nukkea. Minun piti sitten laittaa nukke lattiatasolle, jotta hän näkee sen sängyn alta! Meillä oli naurussa pidättelemistä! Nyt nuo paperinuket ovat täällä museossa.

Kun löytää (iki)vanhoja nukkeja alkuperäisine vaatteineen, se on ihme. Niiden kanssa ei ole varmaankaan leikitty. Tai sitten vain varovasti.

Mitä saa 50 sentillä?

Viime viikolla, kun kävin Emmauksessa, en minä sieltä tyhjänä tullut takaisin.

Tässä kuvassa on 50-60 luvun 'made in France' muovinen nukke. Se oli kauhean likainen. Kierrellyt ties missä ennen päätymistään Emmaukseen. Oikea bakteeripesä se oli.

Mutta nätti se vielä on ja hyväkuntoinen. Joten ostin sen. Hintakaan ei ollut esteenä, 50 senttiä on melkein ilmainen nykyään. Raha on menettänyt paljon arvoaan. Toisaalta 3 markkaa se on ja markallakin sai paljon kaikkea ennen.

Nukke piti laittaa sellaisenaan pesuvatiin, koska vaatteet oli tehty siihen kiinni. Ja otin riskin, koska se oli halpa. Ei sillä sellaisenaan epämiellyttävän likaisena olisi museossa käyttöä.

Meillä oli 60-luvulla siskon kanssa tuon tapaiset koristenuket. Ne olivat kovaa muovia, silmät olivat liikkuvat, mohair tukka ja vaahtomuovista tehty kerroksittainen prinsessahame. Nukke on vielä jäljellä ilman tukkaa, mutta vaatteet ovat hävinneet, koska vaatteita halusi aina vaihtaa nukeille, oli ne sitten koristeeksi tarkoitettu tai ei. Muistan, että ne olivat ihanat vaaleanpunaisine hameineen.

Tuolla Emmauksessa näkee 21.vuosisadan kulutusyhteiskunnan mitalin toisen puolen.

Tavaraa on kaikki paikat täynnä, arvokasta antiikkia ja kiinalaista krääsää. Emmaus yhdistys saa paljon lahjoituksia, joiden  joukossa näkee samoja historiallisia kaappeja kuin museossa ja linnassa on nähty. Sieltä varmaan antiikkimyyjät hakevat niitä pilkkahintaan.

Nukkeni maksoi vain 50 senttiä. Se oli kuin pisara meressä, mutta tärkeä pisara, kun se meni hyväntekeväisyyteen.

http://www.emmaus.fi/

Anduze Tourisme HD 2014