Viime päivät on touhuttu uuden mainoskampanjan pyörteissä.
Kun Sveitsin matka oli takana ja siitä puhuttiin ystävien kanssa Anduzessa, tuli esiin nämä kohta pian lähestyvät Pyhäinpäivä-lomat. Täällä ne alkavat ensi lauantaina 22.päivänä. Joten siihen täytyy valmistautua. Pieni mainoskampanja tekisi terää tälle nukkenallemuseolle, jossa kävijöitä ei ole suuria määriä näin ei sesonkiaikana.
Ystäväni oli minulle jo kauan puhunut tällaisesta "museopostia joka kotiin" -kampanjasta, mutta en ole ennen sitä ottanut varteen. Samalla tämä on informointia. Jotkut paikalliset eivät sitten enää sano, etteivät tiedä museon olemassaolosta. Ja niin saa vettä myllyyn. Ei mylly muuten pyöri.
Aloin suunnitella tietokoneella pieniä museomainoksia, joita saa A4:sta neljä. Viime aikoina olen saanut lisättyä nukketalokokoelmaani, joten laskin niitä taas kerran. Nelisenkymmentä tuli tulokseksi. Ei hullumpaa. Siinä hyvä mainoksen aihe, koska se on harvinaista täällä Ranskassa. Tarkoitan vanhat nukketalot, uusia kyllä on, koska miniatyyri on muotia. Otin mainosmallia hiukan Pariisin Nukkemuseo mainoksesta, joita he tänne lähettävät aina uusien näyttelyidensä myötä. Sitten Anduzeen turistitoimistoon niitä teettämään, samalla se on PR:ää, joka kerta, kun siellä käy. Niin he lähettävät tänne museokävijöitä ja muutenkin mainostavat nykyään kiitettävästi. Tilasin 100kpl ihan kokeilua varten.
Ja samalla Anduzen reisulla "posteljooneina" kierreltiin Dixoun kanssa kaikki lähimmät postilaatikot, joihin tiputettiin pikkumainos. 100:sta noin puolet kului. Ei se kauaa kestänyt. Ja jonkin mainoksen annoin suoraan käteen, kun tapasin ihmisiä postilaatikollaan.
Seuraavana päivänä mentiin toiseen naapurikylään, St Christoliin. Kirpputorikierros tehtiin samalla, vaikka ei mitään siellä nykyään enää ole. Sitten poikettiin läheiselle kunnantalolle, jonne jätettiin haukun kanssa isompia museomainoksia ja myös kirjastoon, koska se sattui olemaan auki. Lopuksi "posteljoonikierros" lähimmille postilaatikoille, lähes 50 laatikkoon. Tämä pikaposti lenkki meni suuremmitta vaivatta. Ja koirani iloitsi uudesta hommastaan. Se seurasi minua uskollisesti joka askeleella.
Lauantaina valmistelin museota vierailuja varten. 5 ihmistä tuli käymään, paikallisia lähikylistä. Lapsia ja aikuisia. Heidän tulonsa ei liittynyt vielä tähän kampanjointiin, vaan he tulivat muuten, Internetin välityksellä.
Eilen sunnuntaina tuli pariskunta Anduzesta. He olivat löytäneet postilaatikostaan pikkumainokseni. Se oli huvittavaa! Kohta mainoskampanja tehosi.
Toissa viikonloppuna täällä ei ollut ketään. Joten nyt ollaan tyytyväisiä, kun on ollut taas vähän elämää museossa. Meillä oli mukavia keskusteluja "vieraiden" kanssa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4inp%C3%A4iv%C3%A4
Pyhäinpäivästä puheenollen vielä, tässä olen vaan markkinoinnista kirjoittanut. Se on kaupallista. Pyhien päätarkoitus unohtuu, vainajien muistopäivä. Mutta minä muistan kuollutta äitiä ja isää melkein joka päivä ja muitakin kuolleita läheisiä...Heidän kuvansa on esillä parhaalla paikalla kotonani.
