Museokylttiä korjaamassa heinäkuun lopun tunnelmissa

Aamulla oltiin maalaamassa museokylttiä naapurikylässä. Maalasin sen paikallaan, koska sitä on vaikea saada kiinnitettyä uudestaan. Ylimmäinen kuva on hevosista tien toisella puolella, takana näkyy Lézanin kylä.

Kuvat AMS.

Nuo museokyltit kuluvat ja muutaman vuoden välein niitä pitää uudestaan maalata.

Ensin siistin kirjainten reunat pienellä sutilla luonnonvalkoisella maalilla ja sitten isommalla sutilla kyltin taustan. Onneksi ei tarvitse kirjaimia uudestaan maalata ruskealla.

Noita kylttejä kannattaa korjailla. Se on vaivan väärtti. Ne tuovat museoon paljon väkeä, turisteja yleensä. Monille heille riittää yksi mainoskerta, he poikkeavat spontaanisti. Toisin kuin useimmat paikalliset, jotka eivät ole kiinnostuneita kulttuurista.

Nyt on ensimmäisen kesäsesonki kuukauden viimeinen päivä ja yhdistyksen heinäkuun 2014 tilin teon aika. Museon kortteja on myyty museossa 54kpl ja niistä on saatu 34,50 euroa (toiset ovat antaneet enemmän kuin 50 senttiä per kortti). Joten 52 euron korttilasku on jo enemmän kuin puolittunut. Museokävijöitä on ollut noin 10% enemmän kuin viime vuoden heinäkuussa. Se on hyvä tulos, koska on lama-aikaa.

Saduista

http://www.hs.fi/tiede/Tutkimus+Satujen+onnelliset+loput+kasvattavat+lasten+moraalia/a1406770624163

Castellas linnassa - Kolumbuksen jalanjälki

Kuvat AMS.



http://fr.wikipedia.org/wiki/Ch%C3%A2teau_du_Castellas_%28Saint-Bonnet-de-Salendrinque%29
http://www.cevennes-tourisme.fr/fr/il4-item_p264-chateau-...
http://www.chateau-fort-manoir-chateau.eu/chateaux-gard-c...
http://www.jedecouvrelafrance.com/f-4373.gard-chateau-cas...

Linnakäyntiin pitää varata aika. Soitin edellisenä päivänä ja sovittiin seuraavana päivänä kello 9h30. Se oli vähän aikaista, mutta kun meidän piti tulla takaisin jo kello 11h, jolloin museo aukeaa.

Castellas linna on noin 17km Anduzesta Lasalle kylän lähellä Sevenneille päin. Tie on siellä jo aika mutkaista, koska vuoristoista, mutta olen tottunut siihen vähän. Ennen pelkäsin ajaa siellä päin. Maisemat ovat hienot, kun on laaksoja ja vuoria. Linna oli aika helppo löytää, vaikka tietä piti kysyä kaksi kertaa. Nettiopastus ei aina ole selvä, kun on paikan päällä tuntemattomissa paikoissa.

Kun saavuttiin perille, linna näkyi jo tielle. Se on hienolla rauhallisella paikalla keskellä maaseutua. Ympäröivät vallimuurit on hajotettu pois, vain matalat kivimuurit ovat jäljellä.

Odotettiin ulkopuolella autossa jonkun aikaa, koska oltiin etuajassa. Kun katselin linnaa, ajattelin, että mitä salaisuuksia se mahtaa kätkeä sisälleen. Tuntui oudolta mennä sinne katsomaan. Eihän ennen muinoin se ollut mahdollista kuin harvoille ja valituille. Nyt se on tullut jokamiehen "oikeudeksi", kun linnakulttuuria on avattu julkisuudelle.

Sitten kello oli lopulta 5 vaille puoli 10 ja astuimme linnan portista sisälle. Ulkopihan vieressä oli puutarhatuoleja, ja siinä istui linnan vanha rouva, joka otti meidät ystävällisesti vastaan kuin vieraat. Aurinkoinen aamutossuissakin tyylikäs pieni vaalea emäntä alkoi selostaa linnan historiaa kuin yliopiston luennoitsija, joka pitää luentoja. Olisi pitänyt olla mukana varmaan muistiinpanoja varten paperia ja kynä. Ei se silti ollut tylsää, vaikka oli paljon asiaa yhdellä kerralla, koska madame oli samalla hauska. Toisaalta hän on varmaan ollut akateemikko, koska kertoi Pariisin vuosistaan.

Yksityiskohtaisesti tarkkoine vuosilukuineen saimme kuulla eri omistajista, kunkin vuosisadan erilaisista kiviseinistä, - muurilaastista, rakennustyyleistä, linnan puolustuksesta vihollisia vastaan, kappelista ja sen alle haudatuista ihmisistä, arkeologisista kaivauksista siellä, restauraatiosta, jota hän oli ohjannut 1970-luvulta alkaen, jolloin oli tämä raunioina ollut puoliksi keskiaikainen ja puoliksi renessanssilinna ostettu.

Ihmettelen, miten hän muisti kaiken tuon tiedon niin hyvin. Toisaalta monen vuoden opastuksen jälkeen oppii jo ulkoa kaiken. Ikää kun madamella on jo 86 vuotta. Se oli yllätys, koska hän näytti nuoremmalta ja oli pirteä.

Linnat yllättävät usein. Me nähtiin siellä koira yhdessä huoneessa. Jotain outoa siinä lemmikissä oli, kun sitä katsoi. Se oli täytetty perheen pojan koira, joka oli kuollut ja siten "ikuistettu". En ole moista ennen nähnyt.

Heti alussa tuli esille, että Suomesta ollaan. Suomalaisia oli siellä ennenkin ollut. Annoin museoesitteen ja kerroin nukkenallemuseosta. Hän oli kiinnostunut ja sanoi, että se on hyvä idea. Kuulin, että linnaan on tulossa nyt viikonlopulla Viganin iso musiikkifestivaali ryhmä klassine konserttineen. Joten jätin museomainoksia heille ja vastavuoroisesti sain heidän linnamainoksia.

http://www.festivalduvigan.fr/musique.html

http://www.festivalduvigan.fr/lasalle.html

http://www.festivalduvigan.fr/

Puhumista olisi riittänyt. Yhdessä tilanteessa mainitsin Ranskan vallankumouksen, kun oli kyse vuosiluvuista. Siitä alkoi mielenkiintoinen keskustelu, jota olisi ollut mukava jatkaa, mutta aika loppui. Nyt oltiin jo myöhässä aikataulusta ja me myöhästyttiin. Toisaalta voi olla, että nukkenallemuseon oven takana ei ollut ketään heti klo 11, koska iltapäivällä tuli yhdet isovanhemmat kolmen lapsenlapsen kanssa.

Linnan salaisuuksista puheenollen, uskomaton juttu on tämä kuvassa oleva Kristoffer Kolumbuksen kartta. Madame esitteli sitä linnan seinällä ja sanoi, että hänen poikansa on saanut sen lahjaksi. Mikä lahja! Kartta on varmaan "miljoonan" arvoinen. Varsinkin amerikkalaisille, jotka saavat kiittää Kolumbusta kotimaastaan.

Tuota karttaa katsoessaan, epäröi sen aitoutta. Miten se olisi joutunut Ranskaan, Amerikassa sen luulisi olevan. Toisaalta kansainvälisissä antiikkihuutokaupoissa myydään kaikkea mahdollista. Ja kartta voi seikkailla maailmalla kuten Kristoffer Kolumbus aikoinaan.

Tulee mieleen yksi ajatus. Sanotaan, että emme mitään voi viedä mukanamme, kun kuolema tulee. Niin se on. Mutta meillä kaikilla on tehtävä maan päällä ja meistä jää muisto. Kolumbuksen tehtävänä oli löytää Amerikka. Nuo jäljelle jäävät dokumentit muistuttavat jälkimaailmaa tapahtumista.

Amerikkalainen klassikko elokuva kertoo elämän ihmeellisyydestä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmeellinen_on_el%C3%A4m%C3%A4

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristoffer_Kolumbus

Helsinki ennen vanhaan

http://www.hs.fi/kaupunki/Helsinki+siirtyi+kiskojen+p%C3%A4%C3%A4lle+takkuisesti/a1406347087021

Mistä kaukaa?

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/with/14571398738/

57 Kuvaa
1731 Kertaa

Siinä suosituin nukketaloni netissä. Se on nähty jo 1731 kertaa.

Tänään lisäsin siihen kuvasarjaan yhden kuvan. Marsalkka Mannerheimin kuva peräseinällä kertoo Suomen historiasta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Gustaf_Emil_Mannerheim

Tuo kuva oli suunnitteilla tehdä Suomen matkalla. Siskolla on hyvä tulostin, jolla saa hyviä kuvia valokuvapaperille. Hain marsalkka Mannerheimin kuvan netistä ja tulostettiin se. Nyt se on oikea kuva eikä vaan valokopio.

Museossa on ollut taas väkeä. Tänä vuonna on ollut erikoisen kansainvälistä. Eilen oli Japanista yksi ranskalais-japanilainen pariskunta. Tänään oli unkarilais-ranskalainen perhe. Toissa päivänä oli englantilaisia, sitä ennen on ollut hollantilaisia ja aikaisemmin belgialaisia. Vaikka tietenkin ranskalaisia on eniten, turisteja ja joitakin enemmän tai vähemmän paikallisia.

Me ollaan nyt plussan puolella viime vuoden heinäkuuhun nähden, 9 euroa rikkaampia. Korttejakin on myyty jo 49kpl ja tienattu niistä 32 euroa. 52 euron korttitilauslaskusta puuttuu enää 20 euroa ja sen jälkeen kaikki korttimyynti on voittoa.

Vieraskirjasta - Sade toi taas museokävijöitä

Tänään alkoivat ukkoskuurot puolelta päivin. Heti alussa oli englantilainen kolmikymppinen äiti tyttärensä kanssa. He olivat löytäneet museomainoksen St Jean du Gardista, jonne niitä jätettiin juuri viime viikolla.  Huvittavaa, miten usein nuo mainokset tuovat tänne turisteja. Vaikka ne ovat vaatimattomia, mustalla tekstillä vihreällä paperipohjalla. Toisten turistipaikkojen mainokset ovat kauniita (kalliita) värimainoksia.

Tässä ihan viimeinen ylläolevan vieraskirjan kommentti suomeksi:

Hyvin mielenkiintoista, harvinaista ja valikoivaa. Kiitos, että kappale menneisyyttämme on säilytetty....Näin kirjoitti kolmihenkisen perheen isä, Rivieralta päin kotoisin. Heillä oli kiire, koska piti ehtiä vielä toiseen museoon Välimeren rannalle. Mutta pikavisiitilläkin kiinnostusta riitti.

Toisilla museokävijöillä sen sijaan ei ollut kiirettä, se on ihanne. Täällä oli hyvä tunnelma, kun parhaaseen aikaan "vieraita" oli yht' aikaa 12 henkeä. Iso perhe, jossa kolme sukupolvea, ja yksi kylämme entinen asukas pikkupoikineen. Pas de Calaista Pohjois-Ranskasta tuli suurin osa heistä. Isovanhemmat olivat antiikin tai vanhan tavaran harrastajia. Madame oli nukkejen keräilijä.

Miesväki piti vanhoista hevosistani, naisväki nukketaloista ja 100-vuotiaasta nallestani, jolla on koskettava tarina.

http://www.cap-dail.fr/#&panel1-5

http://en.wikipedia.org/wiki/Alpes-Maritimes

15 henkeä kaikkiaan oli tänään. Turisteja ja muita. Useimmille riitti museokyltti tien poskessa tänne tuloon. Paikalliset näkevät sen miljoona kertaa, eivätkä silti tule. Täytyy olla kiinnostunut ja motivoitunut.

Korttiuutiset. 45 korttia on myyty museokävijöille. Niistä on saatu 29 euroa. Toiset ovat antaneet enemmän kuin 50 senttiä per kortti. Joten 52 euron korttilaskusta on vähentynyt jo enemmän kuin puolet.

Museossa on ollut hiukan enemmän väkeä kuin viime vuonna heinäkuussa ainakin toistaiseksi. Noin 40 euroa pitäisi tienata ensi torstaihin eli viimeiseen päivään heinäkuuta mennessä, jotta on samat tulokset kuin viime vuonna. Ei paljoa puutu. Ihan ok, kun kerran on lama-aikaa. Toisaalta aina toivoo parempaa vuotta. Saa nähdä. Joka tapauksessa, iloitaan kesäsesongista joka tapauksessa.

Posteljoonin tuomisia

http://www.heidiahonen.fi/
"Matkustajanalle", Heidi Ahonen, teksti Nina Ramstadius www.karto.fi, painettu Suomessa KARTO

Seija lähetti tämän kortin, tuli postista tänään. Seija on yhdistyksemme jäsen.

Linna tarina sarja Midi Libressä

http://www.midilibre.fr/2014/07/20/devenus-chatelains-par-destin,1027183.php

Vinkit

http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-1288717119207.html

http://www.mpc.fi/neuvot/nain+selain+kaynnistyy+yksityisessa+tilassa+automaattisesti/a957414

http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/etsitko-halpoja-lentoja-netista-tee-ensin-tama/3503910

Linkit - Museoista puheenollen

http://www.postimuseo.fi/

Siinä linkki Postimuseoon. Sinne täytyy päästä seuraavalla Suomen matkalla.

https://twitter.com/museoliitto/status/353025885051437056

http://thildan.blogspot.fr/2014/06/museokaynti.html

http://www.hs.fi/paivanlehti/mielipide/Museok%C3%A4ynti+voi+muuttaa+maailmankuvaasi/a1336614480056

http://www.keski-uusimaa.fi/artikkeli/257548-yksi-museokaynti-maksoi-liki-20-euroa

http://www.hameensanomat.fi/uutiset/kotimaa/237829-kulttuuriharrastukset-ennustavat-pitkaa-ikaa

http://lasuuri.valtiontaidemuseo.info/2010/01/kuinka-puitteet-kokonaisvaltaiselle-museokaynnille-luodaan/

http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/nayttelyt/verkkonaeyttelyt

http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/component/content/article/10461
Martti Brandt: Maidon hinta on noussut markan litralta. Myyjä Kerttu Ryhänen ja asiakkaat Toivo Salonen ja Kaisu Väyrynen HOK:n Lönnrotinkadun maitokaupassa. Helsinki, 1957. Suomen valokuvataiteen museo/ Uuden Suomen kokoelma.

http://www.vsshp.fi/fi/lasarettimuseo

http://www.vsshp.fi/fi/7334/60090/

http://www.vsshp.fi/fi/7334/58749/

http://www.vsshp.fi/fi/7334/59820/

Alla kuva Lasarettimuseon keskossängystä.

Linkit

http://www.arijanina.net/Haamatka/23_6_2007/23_6_2007.htm

Surffailin netissä ja löysin kuvia tanskalaisesta linnasta yllä. Siinä on ruokasali, jonka seinät ovat täynnä metsästyssaaliita kuten Uzèsin linnassa.

http://www.egeskov.dk/

http://www.arijanina.net/Haamatka/23_6_2007/Haamatka_0414.JPG

http://www.engelpuppen.com/en/history.html

 Hans Völk dolls -

http://www.deutscheshaus.cc/html/german_dolls/engel_puppen/engel_puppen_doll_history.html 

http://www.infopoupees.com/pages/fiche.php?index=561&sn=1 

Aamukävelyllä nähtyä

Photos: AMS

Uzèsin viikonloppu antiikkimarkkinoista

Lauantaina Uzèsin antiikkimarkkinoilla oli paljon vanhaa koulutavaraa. Mutta mitkä hinnat! 100 euroa pyydettiin perhoskokoelma laatikosta, joita oli siellä monia. Minulla on yksi vanha, jonka olen ostanut joskus Helsingin perhosnäyttelystä.

Koulutauluja oli jos jonkinlaisia, mutta pyydettiin 50 euroa, jos siinä oli mukana kehykset. Se on kallista, olen saanut halvemmalla. Minun teki mieli perunannosto aiheista koulutaulua, koska se toi mieleen perunanistutus ja -nosto muistoja, mutta en ostanut. Ennen maalla meillä oli suuret perunamaat ja koulusta saatiin päivä vapaaksi syksyllä perunannostoa varten.

Kasvistoja oli myös. 1900-luvun alusta ja 50-luvulta. Mutta niihin oli uusittu tausta paperi ja ne oli tehty tauluiksi moderneilla lasikehyksillä. Kun kyselin hintoja, sanottiin 25 euroa kpl! Minusta oli outoa muuttaa niiden taustapaperi, alkuperäisinä ne olisi pitänyt säilyttää. Lisäksi nuo kasvit olivat tavallisista poikkeavia. Ne olivat tuhokasveja, kuten hukkakaura. Sisko oli täällä Ranskassa ihmeissään, kun näki maaseudulla kaikki paikat täynnä hukkakauroja. Juuri niitä, joita Suomessa on kitketty tarkkaan pois tuholaisina jo ainakin 80-luvulta lähtien. Muistan kun silloin isä tarkkaili viljapeltoa, jos vaan joukossa näkyi yksikin hukkakaura, se piti heti hakea pois. Sisko on töissä 4H:ssa, jossa nuoria opastetaan hukkakauran hävittämisessä. Näkee miten erilainen mentaliteetti on Ranskassa ja Suomessa. Se mikä on toisaalla vaarallinen tuhokasvi, on toisaalla pelkkä rikkaruoho. Siitä ei ole varmaan Ranskassa tehty yhtä suurta numeroa kuin Suomessa.

http://www.hs.fi/kotimaa/Helposti+levi%C3%A4v%C3%A4+hukkakaura+valtaa+alaa+Suomessa/a1405304925098

http://www.omafra.gov.on.ca/english/crops/facts/ontweeds/wild_oats.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hukkakaura

http://www.bayer-agri.fr/protection-cultures/folle-avoine-sur-cereales-et-mais/folles-avoines-a-raisonner/

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020185

Kasvistoja minulla on koulunäyttelyssä kolme. Yksi omani vuodelta 1969 ja kaksi Seijalta, Seijan  oma ja hänen veljen.

Muutakin koulurekvisiittaa oli tällä kertaa paljon, mutta liian hintavia. Toisaalta ei kaikki vanha tavara muuten ollut silti kallista. Standista eli myyntikojusta arvaa jo hinnoittelun. Jos on tyylikästä ja puhdasta, on kalliit hinnat. Jos on sekamelskaa ja likaista kuten vintistä löydetyt tavarat ovat, on halvempaa. Ostamani marionettinuket olivat likaisia, pesin ne huopavaatteineen. Mutta siksi sainkin ne halvalla. Toisaalta aina ei kaikkea voi pestä, jos kangas on kulunutta, ja pesun jälkeen voi paljastua paljon koinsyömää.

Monipuolista tarjonta oli. Ja joka tapahtumassa oppii uutta.

Koiralinkit

http://www.hs.fi/kotimaa/Rahakoira+Massi+paljasti+rahak%C3%A4tk%C3%B6n+ensimm%C3%A4isen%C3%A4+ty%C3%B6p%C3%A4iv%C3%A4n%C3%A4%C3%A4n/a1405305542190?ref=hs-art-new-17

Terveisiä provencelaishame kaupasta

Tässä nukketeatteri Guignol, jonka korjasin viime vuonna. Siinä oli vain Pierrot.

Nyt siinä on ympärillä enemmän porukkaa. Eilen löysin Uzèsin antiikkitorilta saksalaiset puusta veistetyt neljä marionettia, ehkä 1900-luvun alusta. Kuningas, prinsessa, eukko ja Kasper. 30 euron kauppa. Ei ollut kallis. Vaikka nuo ovat Kasper teatteria, joka on eri kuin Ranskan Guignol-teatteri, kyllä ne siihen sopivat silti.

Tänään oli museossa Sommièresta provencelaiskaupan myyjä ystävänsä kanssa. Isosisko osti sieltä hameen veljentyttären tytölle kesäkuussa ja samalla me jätettiin sinne "käyntikortti" eli museomainos. Se tepsi. He tulivat nyt vastakäynnille museoon.

Entisiä pariisilaisia he olivat. Kulttuuri kiinnostaa suurkaupungin asukkaita ja tietenkin muitakin. Nukkenallemuseossa käy paljon pariisilaisia. Niitä, joista paikalliset eivät pidä.

Ihmiset usein lupaavat tulla museoon, mutta se jää lupauksiksi useimmiten. Tällä kertaa ei jäänyt. Sitäpaitsi he tulivat tänne kuin "vanhat ystävät". Françoise ja Florence. Florence sanoi heti ovella, muistatko minut....

Nukkenallemuseo on treffipaikka. Täällä synkkaa eli sympatisoidaan, kuten ranskalaiset sanovat. Täällä on jotakin sellaista, mikä yhdistää kaikkia, eri sukupolvia, eri kansalaisuuksia.... universaalisia nalle-, nukke-, koulu- tai muita tarinoita.

Auringonkukka aikaa

Tässä kolme kuvaa, jotka otettiin toissa päivänä. Taustalla näkyy Sevennien vuoristo.

Tänä vuonna auringonkukkapeltoja on monessa paikassa tässä lähimain. Sisko halusi ottaa auringonkukkakuvat, koska harrastaa valokuvausta eikä Suomessa sellaista "auringonkukka merta" ole. Se on vaikuttava.

Tien vieressä oli pikkutie, johon sai sopivasti auton pysäköityä. Sitten kuvaamaan. Kun oltiin juuri kuvaamassa ensimmäisiä kuvia, toinen auto tuli Peugeottini viereen. Siinä tiellä on kova edestakainen liikenne aina, oltiin noin pari kilometriä Lézanista naapurikylä Cardet'n tiellä. Me ei oikein tykätty, kun tuli seuraa, olisi muuten saatu kuvata rauhassa.

Mutta yllätys yllätys. Nuori äiti otti autostaan ulos takapenkiltä ensin yhden pienen tytön ja sitten toisen samanlaisen, kaksi marjaa. He tulivat meidän tykö. Sanoin, että teillä on söpöt kaksoset ja kysyin heidän ikää. 4 vanhoja, kuului vastaus. Identtiset, kuten arvata saattaa. Sitten tuli mieleeni, että kysyn, jos saa ottaa kaksosista kuvan. Annoin heille museomainoksen ja kerroin, että nukkenallemuseo on tuossa lähellä. He ovat Aix en Provencesta ja nyt lomalla sukulaisten tykönä St Jean du Gardissa. Tämä äiti taittoi aurinkokukat molemmille tyttärilleen ja niin otettiin kuva. Kysyin vielä, jos sen saa laittaa blogiini. Sain luvan.

Mikä sattuma! Tämä oli niinkuin suunniteltu rendez-vous meille tuntemattomille ihmisille. Aika ja paikka oli sama. Ranskalaisilla on miellyttävä tapa puhua tuntemattomien ihmisten kanssa helposti, mikä meiltä suomalaisilta usein puuttuu. Me vältetään kohtaamisia. Suomalainen haluaa säilyttää välimatkaa ja on varautunut. Me olemme vähemmän sosiaalisia kuin täällä Ranskassa ihmiset ovat.

Nuo pikkulikat muistuttivat meitä siskon kanssa lapsuudesta. Kaksoslapset saavat aina paljon huomiota. Kerrankin kun oltiin Turun linnassa 60-luvulla, siellä oli amerikkalaisia turisteja. He hymyilivät ja vilkuttivat meille, vaikka me olimme tuntemattomia toisillemme. Siitä jäi muisto, jonka vieläkin muistaa. Ulkomaalaiset olivat erilaisia kuin suomalaiset, siksi se jäi mieleen.

Hesarin lapsijuttuja

http://www.hs.fi/terveys/L%C3%A4%C3%A4k%C3%A4ri+Taantuminen+on+hyv%C3%A4ksi+lasten+ja+aikuisten+kehitykselle/a1404959120021

http://www.hs.fi/kaupunki/Perinneleikit+tekev%C3%A4t+paluuta++Katso+vinkit+twist-hyppelyyn+videolta/a1399694265296

Museossa tapahtuu

Nyt on museo herännyt taas henkiin hiljaisen kesäkuun jälkeen. Noloa se oli, kun ei teinattu kuin 25 euroa kesäkuussa. Museokävijät olivat kadonneet. Nyt he ovat palanneet.

Koko heinäkuun alku on ollut parempi kuin viime vuonna. Me ollaan tienattu se, mistä jäätiin paitsi viime kuussa. Tänäänkin oli 12 henkeä. Ja melkein joka perhe on ostanut ainakin yhden kortin. Niitä on myyty nyt noin parikymmentä, 15 euroa voi jo vähentää 52 euron korttilaskusta.

Tänään oli ranskalaisia nuoria perheitä tai isovanhempia lastenlastensa kanssa. Nukketalot ovat yleisin suosikki koulunäyttelyn rinnalla. Monesti kysytään, mistä olen löytänyt, koska kokoelmani ei ole tyypillinen ranskalainen. Se on ulkomaalaisen kokoelma ja siksi erilainen kuin paikallisten keräilijöiden. Olisi mielenkiintoista tietää lasten kommentteja jälkeenpäin.

Ihmeesti meidän vaatimaton museomainos tehoaa. Se on tuonut ihmisiä tänne kaukaakin, melkein tunnin ajomatkan päästä, vaikka lähempänä olisi ollut Uzèsin museo 1900 vanhoine leluineen. Ja ihmetellä saa, kun taas tänään tuli Barjacin lähettyviltä iso perhe. He olivat saaneet mainoksemme yhdestä majoituspaikasta, jonne niitä viime vuonna jätettiin.

Tänään laitoin postiin yhdistyskirjeitä, kaikki eivät vielä harrasta nettiä. Ja sitten lähetin niitä sähköpostilla, huomenna jatkan.

Minulla oli pari päivää tietokone ongelma, enkä pystynyt siksi keskittymään paljon muuhun. Kamppailin tulostimen kanssa. Olen ostanut kaikki koneeni vuonna 2004. Paitsi keskusyksikkö piti uusi pari vuotta sitten. koska se oli jo loppuun kulunut. Muuten skannerini, tulostimeni HP deskjet 5652 ovat toimineet ok. Digikamerani ostin vuonna 2005.

Aloin jo pelätä, että joudun ostamaan uuden tulostimen. 10 vuoden käyttöaika on aika pitkä nykyään. Toissapäivänä painomuste loppui ja ostin uuden samanlaisen kuin ennen, kallis noin 25 euroa. Huomaamattani otin vanhan musteen pois koneesta niin, että unohdin sen systeemin. Olen sen ennen aina onnistunut laittamaan paikoilleen. Nyt kun meinasin laittaa uuden tilalle, ei siitä tullutkaan mitään. Oli se kumma, kun tehtävästä tulikin täysin mahdoton! Netistä neuvoa katsellessani, kehuttiin, miten helppoa se on. Siellä oli siitä oikeen videonäytöt ja kaikki yksityiskohtia myöten. Mutta minulle ei se onnistunut. Sitten surffailin lisää, jos löytäisin paremman neuvon. Kas kummaa! Joku oli keksinyt aloittaa kaikkein tärkeimmästä asiasta ja muistuttaa, että pitää laittaa johdot seinään ja koneeseen, ei se yksinään toimi, ilman virtaa. Olin nostanut koneen pois pöydältä lattialla, koska pöydällä ei ollut paljoa tilaa. Vaikka siinä minä aina printtaan. Jo alkoi kone toimia ihmeesti. Sain heti uuden mustavalkoisen musteen paikoilleen. Sitten tulostamaan. Laitoin paperien päällimmäiseksi taitetun käytetyn paperin, koska hukkapaperi se testipaperi on. Mutta tulostin ei enää toiminutkaan kuten ennen. Se käynnistyi ihan normaalisti, mutta ei suostunut tulostamaan. Kokeilin monet konstit ja hain tietoa netistä, mutta mikään ei auttanut. Siinä kului eilinen päivä.

Tänään aamulla kävin heti ongelman kimppuun. Siinä minä painiskelin iltaan asti. Ei löytynyt enää hyvää tehokasta vinkkiä edes netistä. En viitsinyt tällä kertaa mennä atk-foorumeihin, niistä olen melkein joka kerta saanut avun. Pohdin, miten kalliiksi tulee, jos joudun viemään koneeni liikkeeseen tai peräti ostamaan uuden. Joka kerta tähän asti olen saanut sen toimimaan, jos on tullut ongelmia.

Äsken päähäni pälkähti yksi idea. Taidan vaihtaa ensimmäistä paperia pinossa. Jospa vika on siinä taitetussa paperissa. Otin sen pois. Simsalabim! Koneeni alkoi heti tulostamaan kuin ihmeestä. Uskomatonta! Se toimii kuin ennenkin. Ja tulos oli priimaa. Mikä helpotus!

Luulin jo, että olin liian kovakouraisesti käsitellyt ja rikkonut tulostimen sitä "korjatessani". Joku pieni osa sen sisältä olisi voinut mennä rikki.

Nämä atk ongelmat ovat silloin haastavia, kun niihin löytää "jokapoika tai jokatyttö" ratkaisun.

Huomenna on torstai. Ensi viikonlopulla on ohjelmaa. Autoajelu aamupäivällä Uzèsin antiikkimarkkinoilla. Se on jokavuotinen reisu.

Sade tuo museokävijöitä

Viime päivät on ollut täällä sateista ja ukkosilmaa. Vettä on tullut saavista kaatamalla. Se ennustaa usein väkeä museoon. Tänään oli 9 henkeä.

Ensimmäisten joukossa oli kaksi belgialaista, äiti tyttärensä kanssa. Museokyltti tai -mainos toi heidät.

Uzèsin linnasta tuli kaksi pariisilaista turistia, nukkejen keräilijä äiti ja tytär. Remoulinsin eli Pont du Gardin turistitoimistosta tuli kolme, pariisilaisia myös, isovanhemmat 5 vuotiaan pikkutyttönsä kanssa. He olivat kaikki löytäneet tämän museon mainoksen. Huvittavaa, kun näin äkkiä mainos tehosi. Ei meidän linnavierailusta ole kuin viikon verran.

Lisäksi oli kaksi hollantilaista, nukkejen tekijä miehensä kanssa. Anduzen turistitoimistossa  museomainoksen nähtyään he tulivat. Saman harrastuksen ihmisiä. Madame kertoi tekemistään nukeista ja puhui kangas-tai kudottujen nukkejen puolesta. Hollannissa on erilainen nukkekulttuuri kuin Ranskassa. Täällä kangasnuket on väheksyttyjä. Kerroin, miten rikas räsynukkekulttuuri on Amerikassa, jossa antiikkisista käsintehdyistä nukeista maksetaan yhtä suuria summia, eli satoja euroja, kuin posliini -tai muista nukeista Ranskassa.

Näytin heille samalla Amerikassa tehdyn afro-amerikkalaisen kangasnukkeperheen, äiti 7-lapsensa kanssa, kuten mustilla on suuria perheitä usein, tai oli ainakin ennen. Nuo nuket ovat uusia, mutta ne ovat hauskat. Yksinkertaisella tyylillä on onnistuttu tekemään kaunista.

Pariisilaiset kysyivät, mistä olen löytänyt vanhoja nukketaloja. Luulisi, että Pariisissa on kaikkea. Sanoin taas, että se on salaisuus. Kerroin, että ne ovat anglo-saksisia ta saksalaisia, koska niissä maissa on kuuluisat valmistajat. Ranskalaisten on sitä vaikea niellä.

Nukketalot olivat suosituimpia, kun kysyin, mikä eniten miellytti. Meillä oli mukava keskustelu. Tykkään esitellä kokoelmaani ja he olivat kiinnostuneita. Kukapa ei olisi innoissaan, kun on sydämen asialla.

Porukan ainutta lasta minun piti haastella vähän. Koulunäyttelyssä ollessamme kysyin, mitä hän piirtää mieluiten. Prinsessoja, vastasi tyttö. Sama lempiaihe lapsilla vieläkin on näköjään. Muistan, kun kaksossiskon kanssa niitä piirrettiin. Siskolla ne onnistuivat aina paremmin kuin minulla.

Korttikauppa sujui. Myin tänään 7 korttia. Aikaisemmin 4, 11 kpl yhteensä. 7 euroa on niistä tullut. Yksi rouva antoi 2 euroa yhdestä kortista. Museo sai samalla pienen lahjan.

Ranska on nyt maantiellä

http://lci.tf1.fr/france/societe/deja-du-monde-sur-les-routes-voici-les-previsions-du-week-end-8447338.html

Ranskalaisten lomat alkoivat.

Nukkenallemuseo käyntiä suunnitellaan varmaankin joissakin perheissä....

Dixou on vastaanottamassa "vieraat".

Tällä viikolla on ollut vähän ihmisiä museossa joka päivä, joten sesonki lähti käyntiin heti alkupäivinä. Toivon mukaan nukkenallemuseo on suosittu tänä kesänä. Vaikka ei saa odottaa liikoja, silloin usein pettyy. Joka tapauksessa iloitaan, kun museoelämä jatkuu kuten edellisinä vuosina, on sitten enemmän tai vähemmän menestystä.

Viime vuonna minulla oli syöpätutkimuksia keväällä ja epäiltiin rintasyöpää. Mutta sitten sitä ei ollutkaan ja voin nauttia museokesästä koko sydämestäni, kun se oli ollut uhattuna.

Tänä keväänä taas kansainvälinen kireä poliittinen maailman tilanne on tehnyt levottomaksi. Se on toistaiseksi hiukan tasaantunut. Mutta tuollaiset uutispommit säikähdyttävät. Prioriteetit tulevat etusijalle. Elämä jatkuu kaikkien myllerrysten jälkeen. Historia opettaa. Museoilla on paikkansa.

Sevenniläisiä museoon

http://www.lezan.fr/?p=4341

Groupe « Rencontre et Débat » de Lézan et villages voisins.
Cycle des conférences pour l’année 2013 – 2014

Siinä yksi kylämme yhdistys, joka suunnittelee nukkenallemuseoon tuloa, noin 20 henkeä. Se on heidän ohjelmassaan ensi vuoden huhtikuussa. Puheenjohtaja tai muu vastuuhenkilö oli siitä puhumassa täällä museossa.

Tässä voi olla vaikuttajana Bernardit, eläkeläispariskunta ystäväni. Entinen pappisperhe. Kuskasin monsieur Bernardia juuri yksi sunnuntai yhteen kirkkoon noin 30km täältä, jonne hän meni saarnaamaan tilapäisesti. Autonajo on häneltä kielletty viime vuosina lääkkeiden vuoksi.  

Ensimmäinen oman kylän yhdistys, joka on nyt tulossa tänne. 14 vuotta museo on ollut olemassa tässä kylässä ja nyt paikalliset ovat tulleet uteliaiksi. Tuosta ryhmästä kolme eläkeläisrouvaa oli jo täällä katsomassa alkuviikosta. Syntyperäisiä sevenniläisiä, jotka ovat asuneet täällä koko elämänsä. Nykypäivänä on harvinaista pysyä synnyinseuduillaan. Suurin osa ihmisistä on mukana muuttoliikkeessä. Mutta nuo kotikylälleen uskolliset ovat usein vanhempaa väkeä kuten nyt.

Siinä näkee, miten vaikea on ollut paikallisten hyväksyä muualta tulleita hankkeita. Tänne tulo on museon tukemista tavallaan, vaikka se tapahtuisi sitä tiedostamatta ja kritisoiden. Nuo madamet olivat kyllä ihan ihastuksissaan kokoelmasta. Mutta he eivät olleet varanneet paljoa aikaa, joten se oli pikavisiitti. Aika loppui kesken. Yleensä ei kukaan museokävijä ole niin kiireinen.

Paikallisten oma erikoinen kysymys tuli taas kerran esiin: "Myyttekö te näitä myös?" Tuota he ovat minulta muistaneet kysyä jo 14 vuotta! Se aina suututtaa minua. Sain siitä seuraavan blogiteksti aiheen ranskankieleiseen blogiini. Ei kai museo aarteitaan myy! Tuossa myynti-ajatuksessa on taka-ajatuksena museon kannattavuuden kyseenalaistaminen. Harrastaa ei saisi. Vaan businessta pitäisi olla ja tuottavaa kuten ranskalaiset leipomot. Mutta kulttuurilla on paikkansa tässä maailmassa. Niin ei ajattele kaikki, ja siksi meitä arvostellaan. Pikkukylän sulkeutunut mentaliteetti on aina erilainen kuin kaupungissa, joka on täynnä kulttuuria.

Joka tapauksessa tämän "Tavataan ja Keskustellaan"-yhdistyksen yhteydenotto on positiivista.

Dixou-koiraa saa kiittää monesta asiasta. Sen ansiosta monet kyläläiset ovat tulleet tutuksi ja ilmapiiri on muuttunut. "Yksinäinen susi" on kadonnut.

Tästä nukkenallemuseosta on tullut sydänpaikka turisteille tänne Sevenneille. Ja toivon mukaan siitä tulee sellainen myös joskus näille paikallisille. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä vaatii kaikkien sydänten voittaminen.

Museouutiset kesällä 2014

http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/yhdistyskirje27.6.14.pdf

Tässä viimeisin nukkenallemuseon yhdistyskirje kevätkaudelta 2014.

Näyttelyjä

http://www.ouka.fi/oulu/ppm/sankarilliset-lelut

Vaatehistoriasta apteekin historiaan

http://www3.jkl.fi/ksmuseo/paivaeilisessa/paja/pajat/entivaat/tee.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kenk%C3%A4

http://www.ouka.fi/oulu/ppm/moni-kenka-paalta-kaunis
Pohjois-Pohjanmaan museon nettisisuilta:
"Maalaisolosuhteissa kuljettiin – säiden salliessa – paljain jaloin. Jalkapohjat saatettiin tervata niiden kestämisen lisäämiseksi. Kotioloissa käytettiin tuohesta tehtyjä kenkiä ja suutarin valmistamat nahkakengät – mikäli sellaiset oli – säästettiin esimerkiksi kirkkoreissuille."

http://www.suomenlinna.edu.hel.fi/hovimaki_raatalit.htm
Hovimäki ja Viapori: Suutarit:
"Paremman väen kengät tehtiin yleensä kahdella lestillä, mutta palvelusväen vain yhdellä eli oikea ja vasen kenkä samalla."

http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/matapupu/suutari/historia/lepikko.html

http://chateaudeversailles.webs.com/info_muotijakauneusihanteet.htm

http://www.peda.net/verkkolehti/elimaki/kilu?m=content&a_id=40

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/henkhyg1.htm
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/henkhyg2.htm

"...saksalainen kemisti Justus von Liebig (1803–1873) saikin vuonna 1844 aiheen sanoa: "Saippuan käyttö on valtioiden hyvinvoinnin ja kulttuurin mittapuu."
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/henkhyg3.htm 

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/haklaa.html

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/laakekau.html 

http://www.mman.us/Shoes1800s.htm Kenkien historiasta