Samalla näiden hiihtolomien museon kävijämäärä nousi 56:een. Se on meille yllätys. Koskaan ennen ei ole ollut niin paljon väkeä hiihtolomilla.
He olivat löytäneet museomainoksen Nîmesin lentokentältä, jonne niitä jätin ison kasan viime syksynä Suomeen lähtiessäni. Siinä näkee, että joka paikkaan täytyy niitä kylvää, ja se kantaa hedelmää aikaa myöten.
Vanhukset asuvat nykyään Alèsissa, vaikka ovat ennen asuneet Pariisissa. Madamen isovanhemmat ovat sevenniläisiä ja hänellä on lapsuusmuistoja heidän maatilalta vuoristosta, jossa oli lapsena hyvin viihtynyt.
Kuvassa yllä 80-vuotias rouva katsoo mekaanista aasia. Se on niitä kokoelmani ensimmäisiä leluja, ostettu joskus 1985-87. Hän oli ihastuksissaan löytäessään saman lelun kuin itsellä oli ollut lapsena Pariisissa. Oma oli jo hävinnyt ties minne. Ei suurkaupungeissa ole tilaa kaikkea säilyttää kuten maalla.Toisessa kuvassa nämä museovieraat näyttävät folklorista nukkekokoelmaa, jonka he antoivat tänne museoon. Ne nuket ovat tervetulleita, koska ne ovat suosittuja, vaikka en kaikkea tällä hetkellä esille saakaan. Katselin niitä. Joukossa on kyllä samojakin kuin minulla on jo, mutta on myös erilaisia.
Pariskunta on paljon matkustellut eläkeläisinä, ei ennen, monsieur sanoi, että nyt vasta heillä on varaa. Suomessa oli myös käyty ja Helsinkiä kehuttiin. Samalla reisulla he olivat olleet myös Pietarissa.
Kun kysyin, mistä he pitivät eniten museossa, kokonaisuus miellytti ja nukketalot. Sitten tein sen toisen kysymyksen, kuten Sébastien ehdotti minulle. Mikä heille oli tärkein lelu tai muisto lapsuudesta? 85-vuotias miesvanhus sanoi, että appelsiini, jonka hän sai joululahjaksi. Kerran hän oli kovasti itkenyt lapsena, kun he olivat olleet äidin kanssa kaupungilla katselemassa näyteikkunoita. Siellä oli ollut lelukaupan näyteikkunassa joku kaunis nukke, jota pikkupojan teki mieli. Mutta äiti ei ostanut. Pettymys oli ollut suuri. - Niin pojatkin voivat tykätä nukeista eikä vain tytöt.
80-vuotias rouva sanoi, että hänellä oli ollut nukkeja. Ja vierailut isovanhempien maatilalla olivat olleet mieleisiä kuten ylempänä jo kerroin.
Vieraskirjaan tuli yksi muisto lisää tästä kahdeksankymppisestä "morsiusparista".
Sillä aikaa kun rouva haki nukkematkalaukkua autosta, juteltiin miehen kanssa. He olivat olleet juuri Nizzassa autolla, nuorempi ajaa, eli madame. Täytyy matkustella paljon, eikä saa jäädä neljän seinän sisälle. Siinä heidän filosofiaansa nyt elämän ehtoopuolella. Ja huumoria ei saa unohtaa. Sen taas luin heidän kasvoiltaan.
