Me otettiin kuvat molemmat, Anni hienolla kamerallaan luonnonvalossa yläkerrassa ilman salamavaloa ikkunan vieressä ja minä museossa nukketalon edessä salamavalolla vanhalla kamerallani, jonka ostin vuonna 2005.
Kova homma tuosta nuken vaatetuksesta oli, kun piti sille tehdä kaksinkertainen silkkihame, alle vanhasta rippipuvusta ja päälle uudesta Tampereen Eurokankaan silkistä. Anni näperteli myös ruusut eri värisistä silkeistä ja teki asuun sopivan hatun. Sukat ovat hamekankaasta tehdyt. Onneksi vanhat kengät sain nuken mukana, eikä tarvinnut ostaa.
On se nukke nyt niin korea, että kasvojen vahingoittunutta osaa ei huomaa, kun huomio menee tähän nättiin kiharapäiseen ranskalaiseen "ruusutyttöön". Anni antoikin sille nimeksi Ruusu. Ja sanoi äsken, ettei ole tehnyt nukenvaatteita sitten lapsuusvuosien. Minä kyllä olen vaatettanut monia pieniä nukkeja, mutta aina virkkaamalla. Koska niin saa halvemmalla, kun ostaa ilman vaatteita. En harrasta kangasompelua, ainakaan isossa koossa, miniatyyrinä joskus.
