Molempia, tyttöjä ja poikia, on varmaan yhtä paljon museossa, jos laskee tilastoja. Vaikka museon nimi on nukkenallemuseo. Eivätkä pojat ole olleet tyytymättömän näköisiä, vaikka autoja on vähän kokoelmassani.
Tässä viime päivien museovieraat, joiden mukana oli kolme sukupolvea. He ovat paikallisia enemmän tai vähemmän kaukaa. Internetistä hekin olivat katsoneet ennen tänne tuloa, vaikka olivat nähneet museokyltit tien vieressä monet kerrat.
Kysyin, jos saan laittaa lasten kuvat blogien lisäksi Twitteriin ja Facebookiin. Kaikki muut olivat ok vanhemmille, paitsi Facebook. Siihen heillä oli negatiivinen asenne, niinkuin se olisi pahuuden pesä.
Sosiaalinen nettiverkosto on nykyään kiistaton uusi top markkinointipaikka aikaansa seuraaville museoille, yhdistyksille, yrityksille jne. Jos ei niitä hyödynnä ennakkoluulojensa takia, menettää hyviä "näyteikkunoita" koko maailmaan.
Toisaalta olen minäkin ennakkoluuloinen ja konservatiivinen enkä kaikkea uutta omaksu. Minulle lankapuhelin riittää vielä täysin tässä älypuhelinten maailmassa. Ei joka paikassa tarvitse olla tavoitettavissa. Vähät välitän kaikista uusista vempeleistä. Toisaalta siinä säästyy rahaa ja voin kartuttaa kokoelmaa. Sitäpaitsi Ranskassa on ollut kännykän käyttö hirmu kallista Suomeen verrattuna, en tiedä onko se halventunut.
Totta on myös se, että kaikki eivät halua kuviaan nettiin, varsinkaan lastensa kuvia suojellakseen heitä. Mutta aikamme uusi ilmiö selfie-muoti, jossa kuvia näpsitään milloin missäkin itsestään, lisää kuvavirtaa internettiin. Niitä on siellä lopulta niin paljon, että yksityisyys häviää yhteisöön. Ja kaikesta on vaikeampaa ja mielenkiinnottomampaa kertoa ilman havainnollistavia kuvia. Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.
