perjantai 28. elokuuta 2015

Kadonneet korvat

Tässä kuuluisa Steiff-merkkinen nalle.

http://gaukartifact.com/2013/03/18/a-guide-to-steiff-bears/

http://mysteifflife.blogspot.fr/2013/09/to-restore-or-not-to-restore-thats.html

http://www.rubylane.com/item/850540-700/Well-Loved-Early-Steiff-Bear-Underscored
Rubylane sivuilla yllä on samannäköinen, josta sain mallia tämän kokoiseen nallen korviin. Hinta siinä on melkein nelinkertainen jos se muutetaan euroiksi, mitä minä maksoin. Myyjä ei tiennyt merkistä ja siksi sain aika halvalla kuten noin 10 vuotta sitten,kun ostin toisen Steiffini. Tämä on nyt kokoelmani kolmas Steiff, isoin eli 41cm. Kaksi on 1900-luvun alkua ja yksi tästä hiukan pienempi on noin 30-lukua.

Tilaisuuden tullen kalliitakin merkkejä saa edullisesti, jos ei ole kiire.

Hintaan vaikuttaa tietenkin muukin, kuten kunto, eikä pelkästään merkki. Mutta minä arvostan näitä reisussa rähjääntyneitä, koska niissä näkyy leikin jälki, ne tulevat silloin suoraan lapsuudesta. Ne liikuttavat enemmän kuin täydelliset uudentapaiset leikkikalut.

Tälle nallelle ei tarvitse tehdä muuta kuin "uudet" korvat. Ei edes puhdistus ole välttämätön. Toiset ovat häiritsevän  likaisia, silloin puhdistan ne.

Eilen pohdin, miten keksisin sille puuttuvat korvat, kunnes välähti. Katselin vain hiukan ympärilleni museossa ja ongelma ratkaistu. Sitten toimiin.

Kangasvarastoon hakemaan tilkku puuttuvaa kangasta....Näpertelin hiukan aikaa. Ja simsalabim! Kuin taikaiskusta nalle sai uudet hienot yhtä likaiset korvat kuin vanhatkin olivat. Nyt se on fiini ja tyytyväisen näköinen, kun kuulee taas.

Jalassa on pieni vamma, joka on paikattu vaalealla karvalla. Antaa olla. Nalle on tehnyt tehtävänsä lasten kanssa pitkällä matkallaan ja se näkyy. Nyt museossa se jatkaa seuranpitoa museokävijöille.

Nätti hame voisi tehdä nallen vielä persoonanallisemmaksi ja hauskemmaksi, kun on esillä vitriinissä.