Museo vailla lastentarhaa

 6-vuotias Elsa kirjoittaa meidän vieraskirjaamme, että oli kivaa museossa ja hän haluaa tulla uudestaan tänne.

Tyttö tykkäsi eniten kuvan Jumeau nukesta.

Meillä ei ole leikkipaikkaa eikä ateljeita lapsille, mutta silti he viihtyvät. Vanhan ajan museokin miellyttää.

Nykyään kaikissa museoissa, ainakin isoissa, on lapsia varten leikkipaikka ja se on kansainvälinen trendi. Niinkuin olisi pakollinen normi.

Mutta meillä on toisin. Ei olisi tilaa sellaiselle. Toisaalta vaikka olisikin, ei kannateta. Ei lasten joka paikassa tarvitse voida leikkiä. Me ollaan konservatiivisempia kuin muut museot. Tämä on tarkoitettu ihan kaikille sukupolville, pienille ja isoille lapsille, 1v:sta yli 100 vuotaisiin. Museo sana jo tuo mieleen jonkinlaisen kulttuuripyhäkön, jota kunnioitetaan. Kunnioitusta opitaan, kun ollaan hiljaa ja keskitytään menneen maailman elämään.

Lontoon Lapsuuden museossa on isot tilat. Ja vitriinien keskellä on pöytiä lasten leikkiä varten. Viime kerralla siellä seurasin sivusta vähän, kun äiti ohjasi pikkutyttären leikkiä. Useampia heitä oli pöydissä. Mahtaakohan nuo lapset huomata ollenkaan ympäröiviä täysinäisiä vitriinejä, kun ovat koko ajan oman leikkinsä ympyröissä niinkuin olisivat lastentarhassa, vaikka ovat museossa. Epäilen. Sitten isona, mitä noista museokäynneistä on jäänyt mieleen, omat leikit eikä itse museo, josta on tullut sivu- eikä pääasia.

Hiljaa kaikki lapset! Nyt astutaan kauas ajassa taaksepäin, voi olla ihan satojen vuosien taakse. Edessämme on nyt Ovi Auki Salaperäiseen Eilispäivän Maailmaan! Tervetuloa!