Museossa tapahtuu

Muutama päivä sitten tuli puhelinsoitto, kysyttiin taas, jos tänne museoon voi tuoda vanhoja nukkeja. Kuinka vanhoja, kysyn aina. 40-luvulta, sain vastaukseksi vakiokysymykseeni näissä tilanteissa. En uudempia halua, vaikka aitoja Barbinukkeja tietenkin, jos vaan niitä saisi. Sovittiin aika. Treffit olivat tänään iltapäivällä.

Eläkeläispariskunta tuli kasseineen, jossa 3 nukkea ja paljon nuken vaatteita. Kaksi on pientä  Petit Collin merkkiä, joita minulla on isommassa koossa. Ja isompi on sota-ajan kävelevä nukke Gégé.

Nämä entiset pariisilaiset ovat muuttaneet naapurikylään 3 vuotta sitten. Eivät he olleet käyneet edes museon nettisivuilla, tulivat vaan muuten, koska ovat huomanneet täällä museon olevan. Vieraspaikkakuntalaisille se riittää, ei paikallisille.

Heinäkuussa sovittiin uusi museokäynti. Silloin he saavat mukaansa lastenlapsia ja sisarensa, jonka nukke tuli nyt tänne.

Moni pikkunalle saa nyt vaatteet ylleen, kun tuli noin hyvä vaatevarasto. Niistä tulee persoonallisempia kuin ilman vaatteita.

Muuten koko tämän kuluneen kuukauden koulujen kevätlomien aikana on ollut koko ajan vähän liikettä täällä museossa. Ja me ollaan päästy suunnilleen samoihin tuloksiin viime vuoteen nähden, vain 15 euroa vähemmän oli museon kukkarossa, kun viimeksi laskin meidän ropojamme.

Tilastot pysyvät ihmeen samoissa luvuissa.