NIMES-BEZIERS-WEEZE (Düsseldorf)-KEVELAER - TALLINN-TARTU - HELSINKI-LOIMAA-TURKU - STOCKHOLM-SKAVSTA - BEZIERS-NIMES.
Ryanair lennot 110€: menomatka Béziers-Weeze Düsseldorf- Tallinna ja paluumatka Tukholma-Skavsta- Béziers.
Yli kuukausi ennen lähtöä aloin valmistella matkaa. Edellisellä sivulla netistä löytämäni tietopankki. Ennen internettiä matkustaminen oli vaikeampaa.
Varasin Ryanair lennot, kun olin ensin ottanut selvää, mitä voin järjestää ohjelmaksi matkan varrella. Niin se ei tule pitkäksi. Paluu Ruotsin kautta oli yhden päivän matka Ruotsin laivareitiltä lähtien, koska illalla keskiyöllä oli perillä. Ja se tuntui pitkältä. Sitävastoin menomatka pysähdyksineen oli mielenkiintoisempi. Siitä nyt enemmän.
Olen pitkän aikaa jo halunnut järjestää Tarton Lelumuseon käynnin Suomeen mennessäni. Nyt se onnistui. 10 vuotta sitten, kun Suomi voitti Euroviisut, olin siellä ystäväni kanssa ja se olikin kiinni. Mikä pettymys. Toisaalta olisi pitänyt varmistaa sen aukioloajat. Luulin vain, että isossa kaupungissa museo on auki useammin.
Tällä kertaa en uskaltanut ostaa Tarton bussilippuja netistä, koska minulla olisi vain muutama tunti aikaa olla Tartossa. Matkaa sinne on 180km Tallinnasta, se kestää yhteen suuntaan noin 2,5t. Pitäisi lähteä aikaisin aamulla ja palata 14:00-16:30 vuorolla, jotta ehtisi 18:45 Eckeröline Helsingin laivaan.
https://www.tpilet.ee/en/timetable/tallinn/tartu
https://www.tpilet.ee/en/timetable/tartu/tallinn?Scope=All&Date=06-03-2016&Transfer=None
Kaikki riippui siitä, jos herään tarpeeksi aikaisin. Onneksi on kesäaika ja valoisaa, niin on helpompi herätä aamuvarhain. Vain kukonlaulun aikaan ylösnouseminen mahdollistaisi Tarto-reisuni.
Mutta niin minä sitten heräsinkin. Nukuin koiranunta. Kova into piti minut puolivalveilla ja sai minut ylös sängystä. Kello oli kuuden paikkeilla, kun lähdin satamaan linja-autoasemalle menevää bussia odottamaan. Ei ollut paljoa ihmisiä liikkeellä. Muuten ihana alkukesäinen aamu. Loppujen lopuksi Tarton bussilippu oli 8,10 euroa myös linja-autoasemalla, samoissa hinnoissa kuin netissä.
Hellepäivä odotti perillä Tartossa, 27°C. Kartasta olin katsonut kaikki valmiiksi, mutta kyselin tietä heti saapuessani, etten väärään suuntaan suunnistaisi. Niin on helpompi, vaikka kartta kädessä olisi. Ei kysyvä tieltä eksy, sanoo vanha sananparsi. Ja samalla kontaktia tulee paikallisiin ihmisiin. Huvittavaa on Virossa, kun voi suomeksikin kysyä välillä! Ja virolaiset sanat muistuttavat suomea hauskasti. Se on kuin meidän kaukaista murretta. Tämä on uutta minulle ja nautin siitä. Sukulaiskansan tykönä kylässä ollaan. Uudella löytöretkellä minä siellä olin.
Vanhasta korttelista löytyi Tarton Lelumuseo lopulta ei kovin kaukaa. Näkyviin tuli ihastuttava vanha pitkä talo kuin karamelli nallelogoineen! Ulkopuolelta ei voisi enempää toivoa lelumuseolta. Mitähän se kätkee sisälleen, olivat ensimmäiset ajatukseni. Sitten sisään!
Vastaanotossa maksoin sisäänpääsymaksun ja sen jälkeen kierrokselle.
Vitriineissä oli erilaisia miniatyyrejä, tutun näköisiä saksalaisia posliininukkeja ja pikkuisia Steiff nalleja ainakin kaksi.
Seuraavassa huoneessa oli ison vitriinin takana suuri määrä paljon elämää nähneitä käsintehtyjä räsynukkeja ja kotitekoisia isoja rustiikkeja puuleluja. Ne nähdessäni sydämeni melkein pysähtyi liikutuksesta, ne olivat paljon "puhuvia". En ole ennen nähnyt moista. Tunnettuja merkkejä näkee aina lelumuseoissa, se on tavallista. Mutta nuo persoonalliset sota-ajan puutteen lasten leikkikalut ovat uniikkeja. Kahta samanlaista ei ole olemassa. Mielikuvitus pääsee valloilleen, kun ei saa mitään valmista, vaan pitää keksiä kaikki itse. Se on luovaa. Leikki on tärkeintä, eivät ne leikkikalut. Olivat ne sitten vaatimattomia tai ylellisiä.
Lasten lelut on hyvä ajankuva. Historia tulee niistä näkyviin.
Nukketaloja oli monia. Kotona tehtyjä, ei tuontitavaraa. Lasten kekseliäisyydelle ja mielikuvitukselle ei löydä aina vertaa, ajattelin niitä ihastellessani. Mukana oli myös koskettavia tarinoita. Totuus on tarua ihmeellisempää, sanotaan. Ei aina tiedä, mitä mikäkin kätkee sisälleen.
Nallejen piknikistä en ottanut kuvaa, harmi vaan. Sitä katsellessani nauroin. Niillä oli kaikki maailman herkut tarjolla, mitään ei puuttunut. Vieraanvarainen tarjoilu.
Folkloriset nuket olivat kivasti esillä seinällä. Niistä on kuva.
Teatteritaloon en ehtinyt katsomaan. Pari tuntiani meni äkkiä, koska olin poikennut ensin kahteen vanhan tavaran kauppaan museota etsiessäni.
Sain ottaa kuvia, kun sanoin, että kerron vierailustani internetissä kuvin. Tässä kuvasarjani:
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/sets/72157669265598695
Lapsuuden maasta tuli taas esiin ennennäkemätöntä. Sitä voi katsoa niin monista näkökulmista. Kaikki (lelu)museot ovat erilaisia kuten me ihmiset.
Jätin nukkenallemuseon mainoksen sinne. Jokainen matka on myös markkinointimatka löytöretkeilyn lisäksi.
