perjantai 29. heinäkuuta 2016
Ei kukaan ole profeetta omalla maallaan.
Tässä on kuntamme uutislehti takasivulta, jossa kerrotaan kylämme linnasta.
Varmaan jo viitisen vuotta se on ollut remontoimattomana, siitä lähtien kun kunta sen osti.
Meidän kunnanvaltuustomme on ollut kuuluisa riitaisuudestaan naapurikylillä. Netissäkin oli yhteen aikaan kumma blogi, jossa he olivat avoimesti keskenään tukka nuottasilla. Ihmettelin sitä lukiessani, voiko olla totta! Kunnanjohtajan vaihdos on muuttanut vähän tunnelmaa.
Linna ostettiin ilman suurempia suunnitelmia, mitään erikoista edistystä ei ole siellä tapahtunut. Kattoa näin kyllä korjattavan yksi syksy.
Toisaalta arvata voi, että jos on eripuraista porukkaa johdossa, vaikeaa on päästä eteenpäin. Jos joku jotain ehdottaa, toinen sen tyrmää heti.
Linnan puistoalue on korjattu. Mutta siinäkin he tekivät ihmeellisyyksiä. Melkein kaikki puut kaadettiin säälimättä, jota tuntemani ammattilaispuutarhurikin oudoksui jälkeenpäin. Ei puistosta voi enää puhua, jos vaan siellä täällä joku pieni puu seisoo. Siellä oli hieno puisto ennen! Pääsin kerran monta vuotta sitten sitä ihailemaan, kun oli tuttavaperhe sitä hoitamassa. Tuon puiston ympäröimä muuri alennettiin samalla tien vierestä, mikä oli monen mielestä ammatti-, tai restaurointivirhe. Yksi vanha mies sanoi riitaantuneensa kunnan kanssa sen takia.
Jos ei ole linnaprojektia, ei voi saada valtiolta siihen avustuksia. Sitäpaitsi ne ovat vuosien tai vuosikymmenien suunnitelmia.
Kunnalla on nyt välähtänyt. Viisaat päät yhteen ja aivoriiheen Alèsin insinöörikouluun hakemaan neuvoja. Mitä ihmettä me voisimme tehdä täällä linnassa? Miten se saisi hiljaiseen kyläämme enemmän elämää ja tapahtumia? Tässä insinööriehdotuksia:
Pohjakerrokseen kunnantalo ja kylän museotilat. Rahoitus tulisi kunnan omistamien kiinteistöjen myynnistä tai vuokraamisesta.
Toiseen kerrokseen hienostoravintola, jolla olisi käytössä terassi ja puutarhaa.
Kolmanteen kerrokseen yrityshautomo ja vuokratiloja.
Esteettömän hissin rakentaminen.
Tästä on julkinen kuntakokous 17.päivänä syyskuuta kulttuuripäivän jälkeen illalla.
______________________________________________________________________________
Huvittavaa minusta on tuossa linnapojektissa "kylän museo" sanat. Museo on suunniteltu siihen mukaan.
Alèsissa tämä Nukkenallemuseo alkaa olla aika yleisesti tiedetty, koska on ollut jo kauan olemassa. Joten varmaan se on ollut myös noiden insinööriopiskelijoiden ajatuksissa, kun ovat ainakin jotakin museota ehdottaneet linnaprojektiin, vaikka tätä ei olisikaan mainittu. Se onkin tabusana täällä paikan päällä.
Jos tästä museosta olisi puhuttu nyt suoraan tuossa kunnan uutislehdessä, kuntalaiset olisivat varmaan lentäneet selälleen. Heidän mielestään, niin arvaan, museon täytyy olla ranskalainen keramiikkamuseo tai muu, kuulin vuosia sitten. Ystäväperheen herra Bernard sanoi kerran, että kerätään vanhaa tavaraa kylältä kaikista taloista, jotta saadaan kuntamuseo! He kuvittelevat, että se on kuin hokkuspokkustemppu. Taikasauvalla saa äkkiä kokoon mieleisensä kokoelman kaikki vielä lahjoituksina. Totuus on toisenlainen. Vuosien homma. Aikaa, rahaa, kaikkia uhrauksia ei aina lasketa, jos sydämen asialla ollaan. Eikä se museokaan itsestään pyöri.
Keväällä naapurin kanssa oli juttelemassa vanhan kunnanvaltuutetun vanharouva, joka on ollut tälle museolle aina "myrkyllinen". Nyt oli toinen ääni kellossa vaihteeksi. Hän on tulossa kunnan ryhmän kanssa museoon syksyllä jonkun muualta tulevan linnaryhmän kanssa. Nuo vieraat ovat linnoista kiinnostuneita ja olivat nähneet netistä, että täällä on Nukkenallemuseo ja haluavat sitten samalla nähdä tämän.
Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista ja niin sanoisin myös minä. Tuolla linnassa on kolme kummitusta, luin lehdestä muutama vuosi sitten, kun sen historiasta kerrottiin. Joten ei me sinne kummituslinnaan mentäisikään.