Tässä koululaisia vielä koulun penkillä ahkeroimassa. Ensi tiistaina vasta alkaa loma.
Tämä talo on ollut tyhjillään jo monta vuotta. Se oli museomainoksena Anduzen turistitoimistossa vuosia. Sitten keväällä minulle sanottiin, että remontin takia ei voi sitä enää siellä pitää eikä sen jälkeenkään.
Löysin uuden paikan sille museon nurkasta keittiöverhon vierestä. Tänään tästä tyhjillään olevasta hylätystä autiotalosta tuli koulu, kun keksin, että sinne saan sovitettua ylimääräiset pulpetit posliininukkeineen.
Siivota täytyy, koska pölyä kertyy, kun ei ole vitriinissä. Vaikka ei vitriinissäkään ole 100% pölysuojassa. Tämän 100 vuotiaan talon ikkunoissa on vanhat pitsiverhot kiinnitetty ruosteisilla nastoilla. Niitä voi parannella ja peittää pitsillä. Parvekkeelle ja toisiin ikkunoihin voi etsiä paperikukkia. Muuten se on aika askeettinen. Koulun täytyy olla iloinen, vaikka olisikin vanhan ajan koulu.
Kouluteema on monipuolinen eikä haittaa, vaikka niitä olisi useampi.
Yllätys yllätys -nukketaloista pidetään museossa ja sellainen uusi on myös suunnitteilla ihan eri aiheinen.
Mielikuvitus työstää aina, se ei ole koskaan lomalla.
Onni on keksimisen ilo.
