Hiljaisen kylän talvi tapahtumia

https://www.letour.fr/fr/parcours-general

Pont du Gardista tuli sähköpostia. Tämä heidän PR nainen halusi tulla käymään museoon ja kertomaan Pont du Gardin ohjelmasta Ranskan ympäriajo päivinä heinäkuussa. Meidät kutsuttiin mukaan heidän järjestämäänsä lottoarvontaan parilla lasten ilmaisella sisääpääsyllä.

Tänä vuonna ympäriajo kulkee Pont du Gardista tänne Sevenneille ja myös meidän kylämme läpi Anduzeen. Joten väkeä on tulossa alueelle paljon. Markkinointi aloitetaan jo nyt.

Hienoa, kun Nukkenallemuseo tuli huomatuksi. Kysyin, miten hän sai tietää tästä museosta. Netistä taas kerran.

Esittelin hänelle kaikki museossa kuten yleensä ja ihmeesti oli tuttua, jopa Shirley Temple, vaikka se oli televisiossa ajat sitten ja uudet sukupolvet eivät sitä sarjaelokuvaa tunne. Sain tästä nuoresta tyylikkäästä ranskattaresta kansainvälisen vaikutelman. Se sopii, koska kokoelmanikin on sellainen. Siksi kai meidätkin noteerattiin kerrankin näissä isommissa ympyröissä, eikä unohdettu kuten usein paikallisten keskuudessa. Pont du Gard on alueemme ykköspaikka, n.1,5miljoonaa kävijää vuodessa.

Annoin hänelle samalla nipun museomainoksia Pont du Gardiin vietäväksi. Niitä on nyt varastossa, kun tilattiin 2500kpl 53€. Saadaan halvemmalla netistä, ja vielä värillisiä, kuin ennen Anduzen turistitoimistosta.

Sitten toinen uutinen.

Alla kuva kuntamme uudesta 2019 uutislehden sivusta, jossa kerrotaan kylän linnan uudesta projektista. Sitä on neuvoteltu jo yli vuoden päivät, vaikka nyt se vasta tiedotetaan kuntalaisille.

Siihen pariisilaispariskunta suunnittelee 4 tähden ravintolahotellia, jonne pelkkään sisustukseen he investoivat 1,2miljoonaa.

Pariskunnalla on Pariisin alueella kaksi gastronomiaravintolaa: "Qui plume la lune" ja "L'ours". Alla linkit:

http://www.quiplumelalune.fr/

http://loursrestaurant.com/ 

Mahtavatko he sisustaa linnan modernilla vai antiikilla kuten se oli ennen. Noiden ravintolasivujen perusteella heidän makunsa on moderni.

Vahinko vaan, jos linna menettää entisen satumaisen keskiaikaisen antiikkihohtonsa. Moderni on pilannut monta linnaa. Internetissä sellaisia näkee.

Kysyin saksalaiselta Suzannelta, joka pitää majoituspaikkaa kylässämme isossa vanhassa maatalossaan, tietääkö hän niistä linnan kolmesta kummituksesta. Ei tiennyt. Suzannen anoppi oli linnan entinen omistajasuku. Huvittavaa on nyt, jos sinne linnaan perustetaan myös hotellihuoneita, ne voivatkin olla sitten kummitushuoneita...

Melkein kahden viikon somepaussi

Tietokoneeni meni rikki pari viikkoa sitten. Liike lainasi minulle viime viikonlopuksi kannettavan, koska oman koneeni korjaus kesti kauan. Eilen sain omani. Tykkään pöytäkoneesta enemmän kuin kannettavasta. Ensimmäisen ostin 2004. Se kesti vuoteen 2012, jolloin jouduin uusimaan koko keskusyksikön. 390€. 2016 oli paljon ongelmia Windows 10 kanssa, joka ei sopinut vanhaan koneeseeni, 3-4 kertaa piti viedä korjattavaksi. Yhden kerran myös sen sisäisen pölyyntymisen takia. Prosessori pyörii ja kerää itseensä pölyä. Vaihdettiin Windows 7 takaisin koneelle ja ongelmat loppuivat.

Mutta nyt kone teki lakon. Arvasin, että tekninen syy eikä virus, koska olen tarkka tietoturvan kanssa. Kone ei lähtenyt käyntiin tai sammui jatkuvasti ja lopulta rätisi. Vein liikkeeseen ja kun keskusyksikkö avattiin, näkyi vika. Pöly, joka oli rikkonut prosessorin, emolevyn ja RAM muistin eli koneen tärkeimmät osat kuten autolla moottori. Liikkeessä sanottiin, että vuosihuolto pitäisi aina tehdä, ettei näin tapahtuisi. Liike ottaa pienestäkin tarkastuksesta 60€, aika kallis. Joten olen yrittänyt pärjätä ilman. Nyt uudet osat korjauksineen maksoivat 350€. Mutta toisaalta viimeksi ne oli uusittu 2012, joten ennemmin tai myöhemmin olisi uusittava.

Näyttö minulla on edelleen sama 2004 ostettu, iso musta kuin vanhanaikainen putkitelevisio, mutta toimii hyvin ja kuva on tarkka, paljon tarkempi kuin kannettavalla lainakoneella oli. Lisäksi kaiuttimet ja näppäimistö ovat samat ja kaikki johdot. Epson skanneri myös toimii vielä, mutta printterin jouduin uusimaan yksi vuosi.

Nyt Windows 10 oli ainut mahdollinen, kun on uudet osat. Kone on uudestaan asennettu, joten hakea saa aika paljon "papereitaan" ja ohjelmiakin on uudestaan ladattava. Tämä "atk-työpöytä" on nyt sekaisin. Mutta hyvä, kun toimii.

Ilman tietokonetta ja internettiä huomaa, että täällä pikkukylässä pienissä ympyröissä on aika tylsää. Onneksi on auto, pääsee edes ajelemaan hiukan kauemmas. Internetti antaa avarat ikkunanäkymät koko maailmaan, ulkomaailma laajenee. Kuinka pienissä ympyröissä onkaan ennen eletty!

Kuuntelin uutisia radiosta. Ajattelin, ettei minua kiinnosta pelkästään Ranskan uutiset, ei sieltä paljon muuta kuulunut, jos ei ole maailmalla mitään erikoista tapahtunut. Olen tottunut seuraamaan kaikkea kansainvälisesti ja Suomen uutisia luen joka päivä netistä, Hesaria ja Ilta Sanomia. Minun telkkari ei oikein toimi, joten netti on myös TV:ni. Se on monitoimikone: Skype puhelin, kirjoituskone, sanomalehdet, infopankki, kaupat, kontaktiverkosto, museomarkkinointi...Twitter, Facebook, blogikirjoittelu, sähköposti...Ei enää pärjää ilman, vaikka toisaalta tulee oltua liikaakin koneella.

Tietokone ja netti ovat välttämättömiä pienelle kotimuseolle, se ei muuten selviytyisi nykymaailman kilpailussa. Se on varmaa. Netti tänne tuo suurimman osan museokävijöistä. Ja on myös paras "kirjasto".

Somepaussilla tuli luettua loppuun pari kirpparilta muutamalla eurolla ostamaani kirjaa. Hienoja kirjoja ei kauaa saa niin halvalla ostaa, kyllä sekin aika mene ohi. Oli opettavaista lukea sota-ajasta. Suosittelen!

Pääsin taas kutomisen alkuun pitkästä aikaa, moniin vuosiin en ole kutonut. Villapuserosta tuli etukappale ja melkein koko takakappale valmiiksi. Kiitos rikkinäisen tietokoneen.

Tammikuun yhdistyskirjeen kirjoittaminen on myöhässä, kohta se on vuorossa.

Viisaudenhammas viikko ja vaivaisnallet

"Olis se suus, mik on nokas, sanoo Mäki-Kaisa, ku kaffilan ovelta luuras." (Eteläpohjalainen sananparsi.)

Niin minäkin sanoin tiistaista lauantaihin toissa viikolla, kun en voinut kuumaa ja höyryävää mustaa hyvää kahvia juoda aamiaisella. Päivä alkoi huonommin. Maanantaina olin nimittäin ollut stomatologin eli kasvokirugin tykönä Nîmesissä poistamassa viisaudenhampaani. Sinne minut lähetti kylämme hammaslääkäri. Röngtenkuvassa se paljastui. Valtava ylimääräinen hammas ikenen sisällä piilossa on alkanut vaivaamaan, siitä ei näkynyt kuin "jäävuorenhuippu" suussa. Aika varattiin jo 2,5kk sitten ja ensimmäinen tarkastusaika hänellä oli kuukausi sitten. Mikä stressi minulle siitä tulikaan!

Kun on jotakin sellaista epämieluisaa  edessä, miten hajottaa ajatuksia? Juuri ennen tuota hampaanpoistoa viikonlopulla sain nallelähetyksen. 5 söpöä vaivaista oli nyt hoitoani vaatimassa. Toipilaana olin toisia toipilaita hoitamassa.

Itse hampaanpoisto kesti vain 15minuuttia paikallispuudutuksella. Antibiootit alkoivat edellisenä päivänä. Kahdenlaista särkylääkettä sain heti operaation jälkeen ja koko viikon. Joten en tuntenut yhtään särkyä. Hyvin meni ekaviikko nallejani kanssa touhutessa. Ensimmäinen kivi putosi sydämeltäni.

Siinä kuvat reisussa rähjääntyneistä vanhoista nallekavereista Dixien seurassa.

Mutta toisella viikolla ilman lääkkeitä alkoivat vaivat. Leikattu ien tuntui koko ajan, vaikka ei heti ihan särkenyt. Suu alkoi jäykistyä, varsinkin syödessä. Puhuminen ei silti sattunut. Ienhaava tuli kivuliaaksi yötä päivää. ja kun otin yksi yö paracetamol särkyyn, hikoilin. Kuumetta oli.

Menin kylämme hammaslääkäriin ja sain uuden antibioottikuurin ja muita lääkkeitä, koska haava oli tulehtunut.  Näitä komplikaatioita juuri pelkäsin. Toivottavasti paranee nyt, etten joudu uudestaan erikoislääkärille Nîmesiin. Viisaudenhampailla on vähän vaikean hampaan maine.

Takaisin mukavampiin ajatuksiin. Niin nämä nallet lohduttavat ja ilahduttavat meitä vielä vanhoilla päivillään. Monia leluja on lapsenakin saatu juuri sairaana ollessa. Isosisko kertoi saaneensa tädiltämme hienon muoviastiaston, kun oli jäänyt auton alle pienenä. Turun linnan satavuotias iso nukketalo on hankittu sairaalle lapselle, luin yhdestä kirjasta. Minä luulin aina pienenä, että se oli ollut linnan prinsessan nukketalo.

Alempana kuvissa on nallet puhdistettuna ja korjattuna. Mikä olisikaan ollut hauskempaa tekemistä!

Muuten Dixie haukku oli kotolaisena, kun olin hammashoidossa Nîmesissä. Ensimmäisen kerran se oli yksin yli 3tuntia. Vähän jännitti, ettei se tee pahoja museossa. Olin jättänyt sen vain vähäksi aikaa kylämme Postiin mennessä. Hyvin se vartioi museota. Ei mitään ongelmaa. Toinen kivi putosi sydämeltäni.

Tämä keltainen nalle on paikattu yltäpäältä. Se ei olisi kestänyt puhdistusta, onneksi ei ole likaisen näköinen. Liikuttava ja ajatuksia herättävä nalle, koska on ollut niin pidetty. Mahtaako nykyään teddy karhuista tulla yhtä rakastettuja? Ei varmaan, koska lapsilla on niitä yllin kyllin.

20-30-lukua. Laiha, isot jalat, pitkät kädet  ja pitkä nenä tuovat mieleen Steiff merkin, mutta 1900-luvun alussa saksalainen Steiff antoi muotisuuntaa kaikille nalleille kansainvälisesti suurella suosiollaan. Tämä voi olla ranskalainen Marcel Pintel merkki, ei ole vielä varmaa.

Sain sille paikan tarinakaapista, vitriineihin ei mahdu. Nyt se on enää vain "katsoa saa, ei koskea" nalle. Leikit on leikitty. Mutta se katsominen riittää ja puhuttelee.