Niin minäkin sanoin tiistaista lauantaihin toissa viikolla, kun en voinut kuumaa ja höyryävää mustaa hyvää kahvia juoda aamiaisella. Päivä alkoi huonommin. Maanantaina olin nimittäin ollut stomatologin eli kasvokirugin tykönä Nîmesissä poistamassa viisaudenhampaani. Sinne minut lähetti kylämme hammaslääkäri. Röngtenkuvassa se paljastui. Valtava ylimääräinen hammas ikenen sisällä piilossa on alkanut vaivaamaan, siitä ei näkynyt kuin "jäävuorenhuippu" suussa. Aika varattiin jo 2,5kk sitten ja ensimmäinen tarkastusaika hänellä oli kuukausi sitten. Mikä stressi minulle siitä tulikaan!
Kun on jotakin sellaista epämieluisaa edessä, miten hajottaa ajatuksia? Juuri ennen tuota hampaanpoistoa viikonlopulla sain nallelähetyksen. 5 söpöä vaivaista oli nyt hoitoani vaatimassa. Toipilaana olin toisia toipilaita hoitamassa.
Itse hampaanpoisto kesti vain 15minuuttia paikallispuudutuksella. Antibiootit alkoivat edellisenä päivänä. Kahdenlaista särkylääkettä sain heti operaation jälkeen ja koko viikon. Joten en tuntenut yhtään särkyä. Hyvin meni ekaviikko nallejani kanssa touhutessa. Ensimmäinen kivi putosi sydämeltäni.
Mutta toisella viikolla ilman lääkkeitä alkoivat vaivat. Leikattu ien tuntui koko ajan, vaikka ei heti ihan särkenyt. Suu alkoi jäykistyä, varsinkin syödessä. Puhuminen ei silti sattunut. Ienhaava tuli kivuliaaksi yötä päivää. ja kun otin yksi yö paracetamol särkyyn, hikoilin. Kuumetta oli.
Menin kylämme hammaslääkäriin ja sain uuden antibioottikuurin ja muita lääkkeitä, koska haava oli tulehtunut. Näitä komplikaatioita juuri pelkäsin. Toivottavasti paranee nyt, etten joudu uudestaan erikoislääkärille Nîmesiin. Viisaudenhampailla on vähän vaikean hampaan maine.
Takaisin mukavampiin ajatuksiin. Niin nämä nallet lohduttavat ja ilahduttavat meitä vielä vanhoilla päivillään. Monia leluja on lapsenakin saatu juuri sairaana ollessa. Isosisko kertoi saaneensa tädiltämme hienon muoviastiaston, kun oli jäänyt auton alle pienenä. Turun linnan satavuotias iso nukketalo on hankittu sairaalle lapselle, luin yhdestä kirjasta. Minä luulin aina pienenä, että se oli ollut linnan prinsessan nukketalo.
Alempana kuvissa on nallet puhdistettuna ja korjattuna. Mikä olisikaan ollut hauskempaa tekemistä!
Muuten Dixie haukku oli kotolaisena, kun olin hammashoidossa Nîmesissä. Ensimmäisen kerran se oli yksin yli 3tuntia. Vähän jännitti, ettei se tee pahoja museossa. Olin jättänyt sen vain vähäksi aikaa kylämme Postiin mennessä. Hyvin se vartioi museota. Ei mitään ongelmaa. Toinen kivi putosi sydämeltäni.
20-30-lukua. Laiha, isot jalat, pitkät kädet ja pitkä nenä tuovat mieleen Steiff merkin, mutta 1900-luvun alussa saksalainen Steiff antoi muotisuuntaa kaikille nalleille kansainvälisesti suurella suosiollaan. Tämä voi olla ranskalainen Marcel Pintel merkki, ei ole vielä varmaa.
Sain sille paikan tarinakaapista, vitriineihin ei mahdu. Nyt se on enää vain "katsoa saa, ei koskea" nalle. Leikit on leikitty. Mutta se katsominen riittää ja puhuttelee.
