Olen tyytyväinen, kuvat ovat hyviä, viimeisessä kirjassa niitä on paljon teksteineen, koska halusin tuoda esille vanhimpia ja harvinaisia. Vaikka yli 100 vuotiaita minulla on paljon, koska ne ovat kaikkein kiinnostavampia. Lapsuudesta voi tehdä kokoelman monella eri näkökulmalla eri tavoin, sen huomaa eri museoissa.
Siinä nyt yli 20 vuotta elämästäni kirjojen sisällä. Niinkuin työ olisi valmista, kun sen voi tallentaa konkreettisesti paperille. Minun kyntösarkani.
Kun luin noita vanhoja yhdistyskirjeitäni alusta alkaen, katsoin elämääni myös kriittisin silmin kaukaa kuin ulkopuolisena. Ajattelin, kiitos uskollisille museon jäsenille ja -ystäville mukana olosta. Vaikka näytti varsinkin ensimmäisinä vuosina pelkästään tuulimyllyjä vastaan taistelulta, mitä järkeä siinä oli. Mutta siinä minun elämäni pyöri, kun unelmaani elin täydestä sydämestäni.
Jouluisin tulee televisiosta klassikko "Ihmeellinen on elämä". Siinä näkee miten kaikki liittyy kaikkeen. Vaikka ei aina ymmärrä kaiken tarkoitusta heti.
Aika paljon arvostuksen mittana on kannattavuus. Ymmärrettävää se on, mutta se ei saa olla laskelmoivaa ja ihmisarvoa vähättelevää, niin kuin raha olisi kuningas ja se veisi kaikelta muulta arvopohjan pois. Jos olisin ajatellut vain kannattavuutta, olisi museo pitänyt sulkea alkuunsa. Mutta mitä kaikkea maailmassa joutuisi lopettamaan, jos mikään muu ei olisi tärkeää?
Tosi on, että kannattamattomalla toiminnalla täytyy olla mesenaatti, jos hienosti sanoo. Maksumies. Ja minulla se on ollut Karkkilan yksiö, sukanvarsi, muuten tämä ei olisi ollut mahdollista. Ensimmäisenä yhdistysvuonna saatiin kunnalta sama avustus kuin kylämme muut yhdistykset, mutta ei enää sen jälkeen. Arvata voi syyn, kun on vieras kylällä, ei vieraille anneta.
Kerran museokävijöiden kanssa keskusteltiin museotoiminnasta, paljastin heille, että säästöjä täytyy olla, muuten ei ole mahdollista tällaisessa tuntemattomassa pikku kylässä toimia, kun kävijämäärä pysyy alhaisena. Sanoin suoraan, että yksiöni olen tähän investoinut, pariskunnasta mies katsoi järkyttyneensä. Ilmeestä näki, ei voi olla totta! Arvomme on meillä jokaisella, toinen ostaa uuden auton, toinen muuta.
Mutta ei olisi huvittanut jatkaa, jos ei olisi ollut pienintäkään menestystä, sitä me saimme turisteilta ihan alusta asti. Ja vieraskirja on täynnä eri kansalaisuuksia, eri kieliä, kun pyysin kaikkia kirjoittamaan äidinkielellään.
Paikallisten hyväksyntä on lopulta näkynyt varsinkin yllättävinä lahjoituksina, joita on tullut vielä museon sulkemisen jälkeen.
Joten taas odottaa, milloin voidaan avata museo ja vastaanottaa museokävijöitä. Nyt kotimaassa Suomessa.
