Tässä kaikki 8 kuvakirjaani nyt valokuva-albumina tai scrapbooking. Olen ollut ihmeen motivoitunut niitä tekemään. Vaikka nykyään kirjoja myydään kirpparilla pilkkahintaan, täytyi minun saada nämä museovuodet tallennettua paperimuodossa eikä vain diginä.
Tuo viimeinen 8.Vieraita talossa on isosiskon antama idea. Muisto museokävijöistä kuvakertomuksin 18sivua, loppuosaan lisäsin nalleja, koska piti tulla 26sivua täyteen.
Tämä korona pandemia on ollut suurten muutosten aikaa. En olisi vielä halunnut sulkea museota ja se näkyy näiden kuvakirjojen tekovimmassa, kuin viimeiset hetket olisivat käsillä. Mitä haluan ottaa mukaani Suomeen, kun museon aika täällä Ranskassa loppui. Se toi minulle paljon vaihtelua. Sen jälkeen ympyrät ovat pienentyneet.
Kun luen paikallista Midi Libreä, jossa kerrotaan turismista alueella tai muuta, ajattelen, nyt on loppunut minun ja museoyhdistyksen suunnitelmat tänne vieraaseen maahan. Tämä on taakse jäänyttä aikaa. Uudet suunnitelmat on nyt Suomessa. Tuntuu oudolta.
Kun ostin tämän talon 1998, tämä oli unelmatalo. Ja se on tehnyt hyvin tehtävänsä, voi sanoa, kun sain pitää siiinä museota parikymmentä vuotta. Toisaalta nyt tämä unelma on särkynyt, aikansa kutakin. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. C'est la vie! Sellaista elämä on. Ei mikään ole ikuista.
