http://www.museotilasto.fi/index.php?id=17
Yllä linkki vuoden 2010 tilastoista, joissa mm. museoiden menoista Suomessa. Mukana on sekä valtion-, kunnan-, yhdistystoiminnallisia-tai säätiön-, yksityisiä ym. museoita.
48% palkkausmenot
30,2% kiinteistömenot
20,4 muut menot
1,4% kokoelmahankinnat
__________________________________________________________________________
Jos vertaan noita museon toimintamenoja tämän Nukkenallemuseon vastaaviin menoihin, meillä tulot eivät riittäisi palkkausmenoihin, kiinteistövuokriin eikä kokoelmahankintoihin. Viime vuonna vuosibudjetti oli 2000 euron paikkeilla. Se menee kaikki yleisiin toimintakuluihin. Ts. Jos avaa näyttelyn julkiseen tilaan, kaikkea mitä tarvitaan sen elämän pyörittämiseksi ympäri vuoden. Vain autiotalossa ei ole kuluja. Toisaalta voisi siitäkin mennä Ranskassa kiinteistövero ja vakuutusmaksu, vaikka se olisi tyhjillään.
Ei voittoa tuottavassa pienessä yhdistyksessä työ hoituu vapaaehtoistyöllä, museo ilman tilavuokraa, yksityinen kokoelma ilmaisessa käytössä ...
torstai 15. maaliskuuta 2012
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Turistikohteiden tilastoista Ranskassa ja Suomessa
http://fr.wikipedia.org/wiki/Tourisme_en_France
Téléchargez les chiffres clés - CODE 30
Source: Comité Départemental du Tourisme 2010:
La Bambouseraie 283 500 visiteurs
Train à vapeur des Cévennes Anduze 122 434 visiteurs
Grottes de Trabuc Mialet 76 868
Arènes Nîmes 289 084 visiteurs
Musée du Bonbon Haribo Uzès 294 000 visiteurs
Pont du Gard 1 300 000 visiteurs
Seaquarium Musée de la Mer Grau-du-roi 300 972 visiteurs
http://www.gard.fr/actualites/article/1-400-000-visiteurs-au-pont-du-gard.html?cHash=8bf54fcd95&tx_ttnews[backPid]=2
Viime vuonna Gardin akvaductilla, Pont du Gardilla, oli 1 400 000 kävijää.
http://www.ot-pontdugard.com/
http://uk.ot-pontdugard.com/
Täältä on Pont du Gardiin 50km matkaa.
________________________________________________________________________________
Siinä yllä Etelä-RanskastaVälimeren rannalta tänne Gardin alueelle isompien turistikohteiden tilastoja vuodelta 2010. Lähde on paikallisen Turistikomitean laatima.
Listasin ensimmäisinä kolmena lähimmät kohteet: Bambupuisto noin 10km täältä:283 500 kävijää, Anduzen turistijuna 8km, 122 434 kävijää ja Trabucen Luolat18,7km, 76 868 kävijää. Tuonne Bambupuistoon ja Trabucen luoliin mennään samaa Générarguesin tietä Anduzesta sinne mentäessä.
Eilen kävin Bambupuistossa viemässä museoesitteitä ja samalla sain hoidettua lopulta yhden museokylttiasian. Nimittäin siinä tien varrella meillä on ollut pieni Nukkenallemuseokyltti jo monet vuodet. Ja se on tuonut kesäisin tänne museokävijöitä. Sain uuden idean muutama viikko sitten siellä kulkiessani. Jos laittaa isomman museokyltin, sen huomaa paremmin ja siten se olisi parempi mainos. Paikka on mitä parhain. Kun katselee noita Bambupuiston ja Trabucen luolien tilastolukuja, siinä paikoin on valtava edestakaisliikenne koko vuoden. Lisäksi siellä on vielä muita turistikohteita, kuten Protestantismin museo, Seikkailupuisto jne.
Mutta ensin piti saada lupa tontin omistajalta. Se vasta olikin monimutkaista, koska hän ei asu ihan lähellä. Silloin museon alkuvuosina törmäsin häneen ihan sattumalta paikan päällä, missä on isot kasvipuutarhat, ja sain luvan muitta mutkitta ystävällisesti.
Muistan kun siihen aikaan olin ensin kysynyt läheiseltä ravintoloitsijalta, joka oli sanonut, että 100-200 euron vuosimaksulla se on ok. Pelästyin ihan, että onko sekin maksullista. Ja kun tuo toinen sitten lupasi ilmaiseksi, mikä helpotus. Sitäpaitsi se paikka oli vielä parempi, koska siinä ei ole muita mainoksia ja tiessä on pitkä suora.
Perjantaina olin ensimmäisen kerran museokylttiasioilla. Turha reisu, ei näkynyt ketään niillä main. Eilen aamulla ajattelin, että sunnuntai päivällä ruoka-aikaan kaikki on yleensä kotona. Oikeassa olin. Nyt vastapäisessä talossa oli monsieur kotona pihallaan ison vahtikoiransa kanssa ja menin tiedustelemaan tietä. Sain tontin omistajan nimen ja suurpiirteisen osoitteen. Mutta kun pääsin asuntoalueelle, siellä oli monta taloa ja minulla oli vain nimi tiedossa. Onneksi "sunnuntaina kaikki on kotona" ja näin ihmisiä, joilta kysyä. Lopulta minut neuvottiin oikealle ovelle. Siinä oli vaan etunimet, joten ilman naapurin neuvoa ei olisi ollut varmaa, että oikeassa paikassa olen. Soitin ovikelloa ja sama mies tuli ikkunaan puhumaan kuin ennenkin olin tavannut. Lupa tuli tälläkin kertaa. Kaikki eivät anna laittaa isoa kylttiä, pienen kyllä, joten olin tyytyväinen. Jätin heille museomainoksen.
Huomenna sitten ryhden toimiin. Menen ostamaan kovaalevyä ja alan sitä maalaamaan.
_______________________________________________________________________________
Alla Suomen suosituimpien museoiden tilastoja viime vuodelta. Pikkukylän Bambupuistossa on enemmän kävijöitä kuin Helsingin Kiasmassa, viime vuoden ykkösessä. Vaikka tosin Suomi on pieni maa ison Ranskan rinnalla. Lisäksi Ranska on ollut maailman turismin kärkisijalla jo vuosia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsinki Helsinki 588 941 as. (2011)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi Suomi 5 259 250 as.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ranska Ranska 65 312 249 as.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pariisi Pariisi 2 234 105 as. (2009)
http://www.museot.fi/index.php?k=8091&hakustr=museoid...
Ateneum taidemuseo, Helsinki 178 741
Helsingin kaupunginmuseo (7 museokohdetta) 163 835
Luonnontieteellinen museo 151 600
Suomen kansallismuseo 131 870
Téléchargez les chiffres clés - CODE 30
Source: Comité Départemental du Tourisme 2010:
La Bambouseraie 283 500 visiteurs
Train à vapeur des Cévennes Anduze 122 434 visiteurs
Grottes de Trabuc Mialet 76 868
Arènes Nîmes 289 084 visiteurs
Musée du Bonbon Haribo Uzès 294 000 visiteurs
Pont du Gard 1 300 000 visiteurs
Seaquarium Musée de la Mer Grau-du-roi 300 972 visiteurs
http://www.gard.fr/actualites/article/1-400-000-visiteurs-au-pont-du-gard.html?cHash=8bf54fcd95&tx_ttnews[backPid]=2
Viime vuonna Gardin akvaductilla, Pont du Gardilla, oli 1 400 000 kävijää.
http://www.ot-pontdugard.com/
http://uk.ot-pontdugard.com/
Täältä on Pont du Gardiin 50km matkaa.
________________________________________________________________________________
Siinä yllä Etelä-RanskastaVälimeren rannalta tänne Gardin alueelle isompien turistikohteiden tilastoja vuodelta 2010. Lähde on paikallisen Turistikomitean laatima.
Listasin ensimmäisinä kolmena lähimmät kohteet: Bambupuisto noin 10km täältä:283 500 kävijää, Anduzen turistijuna 8km, 122 434 kävijää ja Trabucen Luolat18,7km, 76 868 kävijää. Tuonne Bambupuistoon ja Trabucen luoliin mennään samaa Générarguesin tietä Anduzesta sinne mentäessä.
Eilen kävin Bambupuistossa viemässä museoesitteitä ja samalla sain hoidettua lopulta yhden museokylttiasian. Nimittäin siinä tien varrella meillä on ollut pieni Nukkenallemuseokyltti jo monet vuodet. Ja se on tuonut kesäisin tänne museokävijöitä. Sain uuden idean muutama viikko sitten siellä kulkiessani. Jos laittaa isomman museokyltin, sen huomaa paremmin ja siten se olisi parempi mainos. Paikka on mitä parhain. Kun katselee noita Bambupuiston ja Trabucen luolien tilastolukuja, siinä paikoin on valtava edestakaisliikenne koko vuoden. Lisäksi siellä on vielä muita turistikohteita, kuten Protestantismin museo, Seikkailupuisto jne.
Mutta ensin piti saada lupa tontin omistajalta. Se vasta olikin monimutkaista, koska hän ei asu ihan lähellä. Silloin museon alkuvuosina törmäsin häneen ihan sattumalta paikan päällä, missä on isot kasvipuutarhat, ja sain luvan muitta mutkitta ystävällisesti.
Muistan kun siihen aikaan olin ensin kysynyt läheiseltä ravintoloitsijalta, joka oli sanonut, että 100-200 euron vuosimaksulla se on ok. Pelästyin ihan, että onko sekin maksullista. Ja kun tuo toinen sitten lupasi ilmaiseksi, mikä helpotus. Sitäpaitsi se paikka oli vielä parempi, koska siinä ei ole muita mainoksia ja tiessä on pitkä suora.
Perjantaina olin ensimmäisen kerran museokylttiasioilla. Turha reisu, ei näkynyt ketään niillä main. Eilen aamulla ajattelin, että sunnuntai päivällä ruoka-aikaan kaikki on yleensä kotona. Oikeassa olin. Nyt vastapäisessä talossa oli monsieur kotona pihallaan ison vahtikoiransa kanssa ja menin tiedustelemaan tietä. Sain tontin omistajan nimen ja suurpiirteisen osoitteen. Mutta kun pääsin asuntoalueelle, siellä oli monta taloa ja minulla oli vain nimi tiedossa. Onneksi "sunnuntaina kaikki on kotona" ja näin ihmisiä, joilta kysyä. Lopulta minut neuvottiin oikealle ovelle. Siinä oli vaan etunimet, joten ilman naapurin neuvoa ei olisi ollut varmaa, että oikeassa paikassa olen. Soitin ovikelloa ja sama mies tuli ikkunaan puhumaan kuin ennenkin olin tavannut. Lupa tuli tälläkin kertaa. Kaikki eivät anna laittaa isoa kylttiä, pienen kyllä, joten olin tyytyväinen. Jätin heille museomainoksen.
Huomenna sitten ryhden toimiin. Menen ostamaan kovaalevyä ja alan sitä maalaamaan.
_______________________________________________________________________________
Alla Suomen suosituimpien museoiden tilastoja viime vuodelta. Pikkukylän Bambupuistossa on enemmän kävijöitä kuin Helsingin Kiasmassa, viime vuoden ykkösessä. Vaikka tosin Suomi on pieni maa ison Ranskan rinnalla. Lisäksi Ranska on ollut maailman turismin kärkisijalla jo vuosia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsinki Helsinki 588 941 as. (2011)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi Suomi 5 259 250 as.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ranska Ranska 65 312 249 as.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pariisi Pariisi 2 234 105 as. (2009)
http://www.museot.fi/index.php?k=8091&hakustr=museoid...
http://www.museot.fi/index.php?k=8091&hakustr=museoid...
Museoiden 5 kärjessä vuonna 2011 (kävijämäärät)
Nykytaiteen museo, Kiasma, Helsinki 182 134Ateneum taidemuseo, Helsinki 178 741
Helsingin kaupunginmuseo (7 museokohdetta) 163 835
Luonnontieteellinen museo 151 600
Suomen kansallismuseo 131 870
lauantai 10. maaliskuuta 2012
Linkit
http://tako.nba.fi/suomalainentalvipaiva/
Yllä linkistä löytyy 11 tarinaa eräästä talvipäivästä vuonna 2011.
http://nautelankoski.blogspot.com/
Yllä linkistä löytyy 11 tarinaa eräästä talvipäivästä vuonna 2011.
http://nautelankoski.blogspot.com/
lauantai 3. maaliskuuta 2012
Provencessa ajelulla
http://sorties.regionpaca.fr/rechercher-un-evenement/detail-evenement/evenement/13103/60874/-festival-europeen-de-la-poupee-salon-de-provence/
Olin tänään Salon de Provencessa Nukkefestivaalissa, jossa olen käynyt keväisin. Jännitti hiukan yli 200km ajo "suuressa maailmassa", koska viime aikoina olen pysynyt turvallisesti vain kotinurkilla. Ajotaidon ylläpitämiseksikin pitää käydä vähän kauempana silloin tällöin. Muuten taito ruostuu. Ja nyt oli taas autokin kunnossa.
Kun aamulla lähdettiin ennen kello 8, ja kun matkassa tien päällä vihdoin pitkän odotuksen jälkeen oltiin, olin kuin lintu, joka oli päässyt lentoon. Vaikka päivä oli pilvinen, ilmassa oli jo keväisen juhlan tuntua.
Osaan tuon Salon de Provencen reitin jo ulkoa. Ensin Nîmesiin, sitten Arlesiin. Sieltä suunta Marseille, Provence...Noin pari tuntia kestää mennä autolla. Pysähtelin matkalla bensaa ostamassa ja Dixoua ulkoiluttamassa.
Kun saavuttiin perille, olin helpottunut, ainakin menomatka sujui ok. Jätin haukun autoon, koska sitä ei uskalla jättää odottamaan nukketapahtuman ulkopuolelle, joku voi sen varastaa. Se olisi minulle suuri järkytys. Me ollaan oltu erottamattomat siitä lähtien, kun tämä ihmisen paras ystävä tuli taloon heinäkuussa 2009. Sitäpaitsi Dixoulla oli tärkeä tehtävä. Se vartioi tunnollisena Peugeot 205:stani poissaollessani parkkipaikalla. Me molemmat tykätään autoajeluista.
Yleensä kun menen tuonne nukkefestivaaliin, ei minulla ole kovin paljoa ostovaraa. Budjettini on pieni. Mutta tällä kertaa minulla oli vähän enemmän. Viime kuussa tienasin yhdellä kurssilla melkein 500 euroa ylimääräistä. Heti minulle tuli mieleen, että nukketalon minä sillä ostan. Raha tulee ja raha menee. Niin minä nyt ajattelin. Vaikka se ei ole aina hyvä tapa. Pahan päivän varalle täytyisi säästää. Mutta nykyään, kun mainostan museota nukketalokokoelmalla, siinä mukana täytyy olla myös kuuluisia merkkejä. Joten tilaisuuden tullen täytyy niitä hankkia. Ja helposti se raha kuluu kaikkeen pieneen ja huomaamattomaan.
Kun kiertelin nukketapahtumassa, ihan sillä silmällä katselin, että onko täällä nukketaloja. On siellä yleensä ollut enemmän tai vähemmän. Joka tapauksessa kaksi näyttelysalia oli täynnä ihanuuksia. Sellaisia ranskalaisia posliinipäisiä muotinukkeja 1800-luvun lopusta oli monia, joiden hinnat pyörivät (monissa) tuhansissa euroissa. Pariisin Nukkemuseo on niihin oikein erikoistunut. Siellä on kaikki kalliimmat merkit. Alla linkki.
http://www.museedelapoupeeparis.com/
Aikani ympärilleni katsellessani silmiini osui kaksi tutun näköistä nukketaloa, Deauville-taloja, joita on valmistettu Ranskan markkinoille vuosisadan vaihteessa Saksassa Moritz Gottschalk-firmassa. Menin katsomaan läheltä ja kyselin hintoja. Pienempi 56cm korkea maksoi 500 euroa. Kysyin miten paljon alennetaan siitä. Myyjä sanoi, että sen saa 450 euroon. Lupasin harkita ja katsella vielä, en ollut nähnyt koko näyttelyä. Kun kaikki oli kierrelty, tulin takaisin ja olin jo tehnyt päätökseni. Nyt tai ei koskaan, minä ostan sen. Ei aina ole tilaisuutta. Ehdotin myyjälle, että jos maksan kaikki käteisellä, ilman kuittia (enkä shekillä kuten usein maksetaan), saanko 425eurolla....Ystävällinen naismyyjä suostui. Ja hänen miehensä tuli kantamaan sen autooni, vaikka parkkipaikka oli varmaan kilometrin päässä. Alla on kuvia talostani.
Tässä linkki Bonhamsin antiikkihuutokaupasta, jossa on myyty samantapainen puntina, hiukan kallimmalla hinnalla. http://www.bonhams.com/eur/auction/17972/lot/86/ 500 euron paikkeilla niiden hinnat ovat, olen seurannut jo pitemmän aikaa.
http://www.curiositel.com/la-valeur-des-choses/4-Interview/2008/28.11.08-lelievre/Interview-Lelievre.HTM
Siinä yllä on toinen Deauville-talo. Mitä enemmän yksityiskohtia tai koristeellisempi, sitä kalliimpi.
Kun näytin siskoilleni ja ystävilleni kuvan uudesta hankinnastani ja kerroin hinnan. Kaikki olivat kuin puulla päähän lyötyjä. Miten sellainen voi niin paljon maksaa, ihmettelivät kaikki. - Arvostettu saksalainen maailmankuulu merkki. Ja tämä minun on niitä halvemmasta päästä, sen toiset hienommat maksavat tuhansissa euroissa. Joka tapauksessa tärkeintä tässä on se merkki. Kun museoon tulee ihmisiä, jotka ne tuntevat, kokoelmaa arvostetaan enemmän kuin jos se vaan on täynnä kaikkea muuta tuntematonta. Voisi sanoa, että klassikkoja täytyy olla museossa. Silloin ei puhuta hinnoista.
Kotimatka sujuikin kuin siivillä täysin ilman stressiä. Minulla oli mukavaa ajateltavaa...
Ystäväporukka tuli illalla myöhään katsomaan "Gottschalkkiani". Heillä oli vähän pään raapimista suuresta ostoksestani. Näitä keräilijän hullutuksia ei aina heti ymmärretä. - Mutta siinä syy, miksi nykyään Nukkenallemuseolla on ollut menestystä. Kokoelma on monipuolistunut.
Tässä alla tietoa Moritz Gottschalk valmistajasta: http://littlethingsloved.com/articles1.htm
http://www.mckendry.net/DOLLHOUSES/1900-1920.htm
Tämä paperipäällysteinen sinikattoinen nukketalo on hyvin säilynyt. Ranskassa Deauvillessa on samantapaisia talomalleja. Voin nyt kertoa ranskalaisille museokävijöille, että tämä on ranskalainen malli, vaikka se onkin saksalaista tekoa.
Kooltaan se on 56cmx21cmx33,5cm. Toisessa kuvassa näkyy alkuperäiset tapetit sisällä.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Deauville
http://fi.wikipedia.org/wiki/Deauville
Deauville on Pohjois-Ranskassa Normandiassa. Se on ylellinen turistien suosima kylpyläpaikka. Ja siellä on vuosittaiset amerikkalaiset filmifestivaalit.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Festival_du_cin%C3%A9ma_am%C3%A9ricain_de_Deauville
http://en.wikipedia.org/wiki/Deauville_American_Film_Festival
Olin tänään Salon de Provencessa Nukkefestivaalissa, jossa olen käynyt keväisin. Jännitti hiukan yli 200km ajo "suuressa maailmassa", koska viime aikoina olen pysynyt turvallisesti vain kotinurkilla. Ajotaidon ylläpitämiseksikin pitää käydä vähän kauempana silloin tällöin. Muuten taito ruostuu. Ja nyt oli taas autokin kunnossa.
Kun aamulla lähdettiin ennen kello 8, ja kun matkassa tien päällä vihdoin pitkän odotuksen jälkeen oltiin, olin kuin lintu, joka oli päässyt lentoon. Vaikka päivä oli pilvinen, ilmassa oli jo keväisen juhlan tuntua.
Osaan tuon Salon de Provencen reitin jo ulkoa. Ensin Nîmesiin, sitten Arlesiin. Sieltä suunta Marseille, Provence...Noin pari tuntia kestää mennä autolla. Pysähtelin matkalla bensaa ostamassa ja Dixoua ulkoiluttamassa.
Kun saavuttiin perille, olin helpottunut, ainakin menomatka sujui ok. Jätin haukun autoon, koska sitä ei uskalla jättää odottamaan nukketapahtuman ulkopuolelle, joku voi sen varastaa. Se olisi minulle suuri järkytys. Me ollaan oltu erottamattomat siitä lähtien, kun tämä ihmisen paras ystävä tuli taloon heinäkuussa 2009. Sitäpaitsi Dixoulla oli tärkeä tehtävä. Se vartioi tunnollisena Peugeot 205:stani poissaollessani parkkipaikalla. Me molemmat tykätään autoajeluista.
Yleensä kun menen tuonne nukkefestivaaliin, ei minulla ole kovin paljoa ostovaraa. Budjettini on pieni. Mutta tällä kertaa minulla oli vähän enemmän. Viime kuussa tienasin yhdellä kurssilla melkein 500 euroa ylimääräistä. Heti minulle tuli mieleen, että nukketalon minä sillä ostan. Raha tulee ja raha menee. Niin minä nyt ajattelin. Vaikka se ei ole aina hyvä tapa. Pahan päivän varalle täytyisi säästää. Mutta nykyään, kun mainostan museota nukketalokokoelmalla, siinä mukana täytyy olla myös kuuluisia merkkejä. Joten tilaisuuden tullen täytyy niitä hankkia. Ja helposti se raha kuluu kaikkeen pieneen ja huomaamattomaan.
Kun kiertelin nukketapahtumassa, ihan sillä silmällä katselin, että onko täällä nukketaloja. On siellä yleensä ollut enemmän tai vähemmän. Joka tapauksessa kaksi näyttelysalia oli täynnä ihanuuksia. Sellaisia ranskalaisia posliinipäisiä muotinukkeja 1800-luvun lopusta oli monia, joiden hinnat pyörivät (monissa) tuhansissa euroissa. Pariisin Nukkemuseo on niihin oikein erikoistunut. Siellä on kaikki kalliimmat merkit. Alla linkki.
http://www.museedelapoupeeparis.com/
Aikani ympärilleni katsellessani silmiini osui kaksi tutun näköistä nukketaloa, Deauville-taloja, joita on valmistettu Ranskan markkinoille vuosisadan vaihteessa Saksassa Moritz Gottschalk-firmassa. Menin katsomaan läheltä ja kyselin hintoja. Pienempi 56cm korkea maksoi 500 euroa. Kysyin miten paljon alennetaan siitä. Myyjä sanoi, että sen saa 450 euroon. Lupasin harkita ja katsella vielä, en ollut nähnyt koko näyttelyä. Kun kaikki oli kierrelty, tulin takaisin ja olin jo tehnyt päätökseni. Nyt tai ei koskaan, minä ostan sen. Ei aina ole tilaisuutta. Ehdotin myyjälle, että jos maksan kaikki käteisellä, ilman kuittia (enkä shekillä kuten usein maksetaan), saanko 425eurolla....Ystävällinen naismyyjä suostui. Ja hänen miehensä tuli kantamaan sen autooni, vaikka parkkipaikka oli varmaan kilometrin päässä. Alla on kuvia talostani.
Tässä linkki Bonhamsin antiikkihuutokaupasta, jossa on myyty samantapainen puntina, hiukan kallimmalla hinnalla. http://www.bonhams.com/eur/auction/17972/lot/86/ 500 euron paikkeilla niiden hinnat ovat, olen seurannut jo pitemmän aikaa.
http://www.curiositel.com/la-valeur-des-choses/4-Interview/2008/28.11.08-lelievre/Interview-Lelievre.HTM
Siinä yllä on toinen Deauville-talo. Mitä enemmän yksityiskohtia tai koristeellisempi, sitä kalliimpi.
Kun näytin siskoilleni ja ystävilleni kuvan uudesta hankinnastani ja kerroin hinnan. Kaikki olivat kuin puulla päähän lyötyjä. Miten sellainen voi niin paljon maksaa, ihmettelivät kaikki. - Arvostettu saksalainen maailmankuulu merkki. Ja tämä minun on niitä halvemmasta päästä, sen toiset hienommat maksavat tuhansissa euroissa. Joka tapauksessa tärkeintä tässä on se merkki. Kun museoon tulee ihmisiä, jotka ne tuntevat, kokoelmaa arvostetaan enemmän kuin jos se vaan on täynnä kaikkea muuta tuntematonta. Voisi sanoa, että klassikkoja täytyy olla museossa. Silloin ei puhuta hinnoista.
Kotimatka sujuikin kuin siivillä täysin ilman stressiä. Minulla oli mukavaa ajateltavaa...
Ystäväporukka tuli illalla myöhään katsomaan "Gottschalkkiani". Heillä oli vähän pään raapimista suuresta ostoksestani. Näitä keräilijän hullutuksia ei aina heti ymmärretä. - Mutta siinä syy, miksi nykyään Nukkenallemuseolla on ollut menestystä. Kokoelma on monipuolistunut.
Tässä alla tietoa Moritz Gottschalk valmistajasta: http://littlethingsloved.com/articles1.htm
http://www.mckendry.net/DOLLHOUSES/1900-1920.htm
Tämä paperipäällysteinen sinikattoinen nukketalo on hyvin säilynyt. Ranskassa Deauvillessa on samantapaisia talomalleja. Voin nyt kertoa ranskalaisille museokävijöille, että tämä on ranskalainen malli, vaikka se onkin saksalaista tekoa.
Kooltaan se on 56cmx21cmx33,5cm. Toisessa kuvassa näkyy alkuperäiset tapetit sisällä.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Deauville
http://fi.wikipedia.org/wiki/Deauville
Deauville on Pohjois-Ranskassa Normandiassa. Se on ylellinen turistien suosima kylpyläpaikka. Ja siellä on vuosittaiset amerikkalaiset filmifestivaalit.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Festival_du_cin%C3%A9ma_am%C3%A9ricain_de_Deauville
http://en.wikipedia.org/wiki/Deauville_American_Film_Festival
torstai 1. maaliskuuta 2012
Suomalaistreffit
Tänään oli kotoisa iltapäivä. Täällä Nukkenallemuseossa puhuttiin suomea, helsinkiläisittäin, kokkolalaisittain ja lounais-suomalaisittain.
"Mon accent"-nettisivuilla oli artikkeli viime vuonna tästä museosta. Sen kautta Airi tuli tutuksi viime kesänä. Hän toi tänne toisen suomalaisen, Annelin, joka asuu myös täällä lähistöllä. Me kaikki ollaan noin 10km:n säteellä Anduzesta eri ilmansuuntiin, eikä olla ennen tiedetty, että on täällä näin lähellä muitakin suomalaisia. - Maailma on pieni, sanotaan.
http://monaccent.com/
Kerroin näille oman maan kansalaisille nukkenallemuseon salaisuuksia, joita ei kaikille paljasteta, kun katseltiin museossa. Näytin taas ensimmäisenä kokoelman vanhimmat. Muisteltiin kukin vähän myös omia vanhoja lelujamme.
Asiasta toiseen. Otin kirjoittamani kirjan esille ja siinä uusi puheenaihe. Anneli on nimittäin kirjoittanut monta kirjaa ja me tehtiin vaihtokaupat. Hän antoi minulle "Kotini on linnani" ja minä hänelle "Unelmani Etelä-Ranskassa".
Anneli Vainio on lääketieteen tohtori ja anestesiologian erikoislääkäri. Hän on asunut Etelä-Ranskan Sevenneillä vuodesta 2002. Tässä alla linkki:
http://www.kirjapaja.fi/kirjailijat/967-vainio-anneli
"Mon accent"-nettisivuilla oli artikkeli viime vuonna tästä museosta. Sen kautta Airi tuli tutuksi viime kesänä. Hän toi tänne toisen suomalaisen, Annelin, joka asuu myös täällä lähistöllä. Me kaikki ollaan noin 10km:n säteellä Anduzesta eri ilmansuuntiin, eikä olla ennen tiedetty, että on täällä näin lähellä muitakin suomalaisia. - Maailma on pieni, sanotaan.
http://monaccent.com/
Kerroin näille oman maan kansalaisille nukkenallemuseon salaisuuksia, joita ei kaikille paljasteta, kun katseltiin museossa. Näytin taas ensimmäisenä kokoelman vanhimmat. Muisteltiin kukin vähän myös omia vanhoja lelujamme.
Asiasta toiseen. Otin kirjoittamani kirjan esille ja siinä uusi puheenaihe. Anneli on nimittäin kirjoittanut monta kirjaa ja me tehtiin vaihtokaupat. Hän antoi minulle "Kotini on linnani" ja minä hänelle "Unelmani Etelä-Ranskassa".
Anneli Vainio on lääketieteen tohtori ja anestesiologian erikoislääkäri. Hän on asunut Etelä-Ranskan Sevenneillä vuodesta 2002. Tässä alla linkki:
http://www.kirjapaja.fi/kirjailijat/967-vainio-anneli
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
perjantai 24. helmikuuta 2012
Dixou radiossa
Tiistaina oli radiopäivä meillä Dixoun kanssa. Joka paikkaan sen pitää päästä mukaan. Siellä se sitten otti torkut huolettomana, kun minä hiukan stressasin suorassa lähetyksessä.
Ystävieni tai museon ystävien piti tulla mukaan myös, mutta viime tingassa he peruuttivat. Lähdin autolla Nîmesiin. Onneksi varasin tarpeeksi aikaa, koska siellä oli katutyöt menossa joka paikassa ja siten joutui menemään tuntemattomia kiertoteitä. En silti eksynyt kaupungin labyrinttiin. Jätin auton rautatien takakortteliin, jossa on ilmaispaikkoja, koska se on omakotitalo asuntoaluetta.
Paikallisradiostudiot ovat siinä lähellä keskustassa. Olin etuajassa noin puolituntia, varttia ennen kuin pyydettiin. Toisaalta toimittaja otti meidät vastaan silti ja voitiin aloittaa ohjelman valmistelu. Naisjournalisti haasteli minua ja kyseli kaiken mahdollisen, miten minä tänne Etelä-Ranskaan alkuaan olen tullut, koko tarinan pähkinänkuoressa. Aika utelias hän oli. Toisaalta ei siinä mitään, niin joskus museokävijätkin kyselevät, he haluavat tietää "kaiken". Vaikka se oli vain taustatietoa, ei siitä ollut tarkoitus radiossa puhua.
Niin kuulema retkeilymajassakin ystäviäni tentataan aina välillä. Mitä kaikkea ihmiset voivat kysyä? - Ei toisilla ole rajoja. En minä vaan viitsisi. Epähienouksiin se menee helposti.
Sitten lopulta tuli ohjelman aika. En ollut valmistellut yhtään, ajattelin, että kerron spontaanisti. Toimittaja teki itselleen muistiinpanot ja niiden pohjalta juonsi. Huomasin lopulta, se oli jo liian myöhäistä, että olisin minäkin voinut ottaa eteeni listan yhdistyksen tavoitteista, joita on jo kuusi ja myös kolmesta näyttelystämme. Koska ulkoa kaikki ei tule automaattisesti sanottua kuin papukaija vaan jännittävässä tilanteessa. Joka tapauksessa saatiin siihen 15-20minuuttiin mahtumaan aika paljon asiaa. Ja kun kysyin ystävieni mielipidettä jälkeenpäin, he sanoivat, että se meni ok silti ja mainosta siitä tuli museolle.
Dixoun läsnäolo paikalla oli tärkeä. Söpöä karvapalloa seuratessa turha stressi häipyi vähitellen. Museomarkkinointimatkalla me oltiin taas kerran. Se tietää uusia kävijöitä museoon. Joten tämä "tenttini" oli vaivan väärtti.
Ystävieni tai museon ystävien piti tulla mukaan myös, mutta viime tingassa he peruuttivat. Lähdin autolla Nîmesiin. Onneksi varasin tarpeeksi aikaa, koska siellä oli katutyöt menossa joka paikassa ja siten joutui menemään tuntemattomia kiertoteitä. En silti eksynyt kaupungin labyrinttiin. Jätin auton rautatien takakortteliin, jossa on ilmaispaikkoja, koska se on omakotitalo asuntoaluetta.
Paikallisradiostudiot ovat siinä lähellä keskustassa. Olin etuajassa noin puolituntia, varttia ennen kuin pyydettiin. Toisaalta toimittaja otti meidät vastaan silti ja voitiin aloittaa ohjelman valmistelu. Naisjournalisti haasteli minua ja kyseli kaiken mahdollisen, miten minä tänne Etelä-Ranskaan alkuaan olen tullut, koko tarinan pähkinänkuoressa. Aika utelias hän oli. Toisaalta ei siinä mitään, niin joskus museokävijätkin kyselevät, he haluavat tietää "kaiken". Vaikka se oli vain taustatietoa, ei siitä ollut tarkoitus radiossa puhua.
Niin kuulema retkeilymajassakin ystäviäni tentataan aina välillä. Mitä kaikkea ihmiset voivat kysyä? - Ei toisilla ole rajoja. En minä vaan viitsisi. Epähienouksiin se menee helposti.
Sitten lopulta tuli ohjelman aika. En ollut valmistellut yhtään, ajattelin, että kerron spontaanisti. Toimittaja teki itselleen muistiinpanot ja niiden pohjalta juonsi. Huomasin lopulta, se oli jo liian myöhäistä, että olisin minäkin voinut ottaa eteeni listan yhdistyksen tavoitteista, joita on jo kuusi ja myös kolmesta näyttelystämme. Koska ulkoa kaikki ei tule automaattisesti sanottua kuin papukaija vaan jännittävässä tilanteessa. Joka tapauksessa saatiin siihen 15-20minuuttiin mahtumaan aika paljon asiaa. Ja kun kysyin ystävieni mielipidettä jälkeenpäin, he sanoivat, että se meni ok silti ja mainosta siitä tuli museolle.
Dixoun läsnäolo paikalla oli tärkeä. Söpöä karvapalloa seuratessa turha stressi häipyi vähitellen. Museomarkkinointimatkalla me oltiin taas kerran. Se tietää uusia kävijöitä museoon. Joten tämä "tenttini" oli vaivan väärtti.
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Lelun lumo-näyttelyyn!
http://www.helsinki.fi/fi/index/kaupunkijaseutu/uutiset/66193b3d400859fc93afa432e2085a09.html
Tennispalatsin lelunäyttely tutkii leikin ja taiteen suhdetta.
Lelun lumo on esillä Taidemuseo Tennispalatsissa ensi perjantaista 20. toukokuuta asti.
DP_Des_Jouets_et_des_Hommes-1.pdf
maanantai 20. helmikuuta 2012
Euroturisteille
http://www.taloussanomat.fi/harrastukset/2012/02/20/euroturisti-taalla-seteleillasi-ei-potkita-pitkalle/201223394/139?ref=tf1
Katselin Ryanairin sivuja ja huomasin, että nyt se lentää myös Turusta Brysseliin, Lontooseen....
Ranskasta voi kulkea uutta reittiä Suomeen. Esim.Marseille, Nîmes...- Bryssel tai Lontoo - Turku.
Katselin Ryanairin sivuja ja huomasin, että nyt se lentää myös Turusta Brysseliin, Lontooseen....
Ranskasta voi kulkea uutta reittiä Suomeen. Esim.Marseille, Nîmes...- Bryssel tai Lontoo - Turku.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)