Tässä nalle ennen ja jälkeen korjauksen. Muutama viikko sitten yksi madame toi nallensa korjattavaksi. Lupasin syyskuun alkuun olevan valmista. Tänään iltapäivällä kello viisi oli sovittu aika.
Eilen korjasin nallen. Lisäsin sille puulastuja sisälle joka paikkaan, neuloin saumat kiinni, tein korvat ja laitoin lasisilmät. Lopuksi nyt iltapäivällä virkkasin sille punaisen hameen. Kaikki tarvittava materiaali oli valmiina kotona, ei tarvinnut ostaa mitään kaupasta. Lasisilmiä minulla on varasto, koska ennen tein nalleja. Sisäkorvat tein huovasta (ulkopuoli kellertävää kangasta), sattui olemaan saman ruskeaa kuin tassut.
Museoon tuli tänään myös yllätysvisiittejä, joten ihan viimeisillä minuuteilla päättelin lankoja ja tein viimeistelyt. Kuvan otin sitten vasta nallen omistajan seurassa, niin viime tinkaan kaikki meni. Hän oli tyytyväinen ja antoi minulle 20 euroa palkkaa. Katsottiin yhdessä vielä museo.
Aamupäivällä oli jo 4 henkeä, sitten myöhemmin 2 pariisilaista. Joten yhdistysten kukkaroon tuli kaikkiaan 50 euroa iltaan mennessä.
Syyskuun ensimmäisellä viikolla kävi 6 henkeä, eläkeläisiä, jotka nyt pitävät lomaansa. Vähän on ollut liikettä, etteivät turistit ole ihan kokonaan vielä hävinneet alueeltamme.
maanantai 8. syyskuuta 2014
sunnuntai 7. syyskuuta 2014
Kirpparilöytöjä
https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/14982806857/in/set-72157633121092037
Eilen oltiin Sommièressa kirpparilla. Löysin tämän miniatyyrilaivan, 10 euroa. Se on öljyväreillä maalattu. Laitoin sen englantilaiseen nukketaloon, jossa on jo ennestään yksi laiva aiheinen akvarelli. Se taas on leikattu yksityiskohta isommasta akvarellista.
Tässä kuvissa toisia miniatyyritauluja, joita olen ostanut kirpparilta, eilen Sommièresta ja aikaisemmin Anduzesta. Niistä puuttuu kehykset.
Kanat sopivat keittiötauluksi ja kukat vierashuoneeseen. En tiedä vielä mihin nukketaloon. Olisi mukava aloittaa kunnostamaan tai sisustamaan uutta pikku taloa. Tällä hetkellä ei ole työn alla mitään sellaista. Olen jo koonnut valmiiksi kaikenlaista pikkutavaraa. Vaaseja on pieni varasto.
Eilen oltiin Sommièressa kirpparilla. Löysin tämän miniatyyrilaivan, 10 euroa. Se on öljyväreillä maalattu. Laitoin sen englantilaiseen nukketaloon, jossa on jo ennestään yksi laiva aiheinen akvarelli. Se taas on leikattu yksityiskohta isommasta akvarellista.
Tässä kuvissa toisia miniatyyritauluja, joita olen ostanut kirpparilta, eilen Sommièresta ja aikaisemmin Anduzesta. Niistä puuttuu kehykset.
Kanat sopivat keittiötauluksi ja kukat vierashuoneeseen. En tiedä vielä mihin nukketaloon. Olisi mukava aloittaa kunnostamaan tai sisustamaan uutta pikku taloa. Tällä hetkellä ei ole työn alla mitään sellaista. Olen jo koonnut valmiiksi kaikenlaista pikkutavaraa. Vaaseja on pieni varasto.
perjantai 5. syyskuuta 2014
Lehdistön visiitti
Tänään aamulla ALES AGGLO-lehdestä toimittaja oli valokuvaajansa kanssa tekemässä artikkelin museosta.
Saa nähdä millainen artikkeli siitä tulee. He olivat yllättyneitä, sanoivat, että museossa on paljon muutakin kuin vain nukkeja ja nalleja. Täytyy monipuolistaa kokoelmaa, totesin siihen.
Ihan hyvin se muuten meni. Aina sitä vähän stressaa kuten koulussa ennen tenttiä.
Nuoria he olivat. Joten artikkeli on tehty uuden sukupolven, "poikien" näkökulmasta.
Puhuttiin tuosta lehtitreffistä eilen ystävän kanssa. Neuvot ovat aina tervetulleita. Toiset huomaavat asioita, joita itse emme huomaa.
Olin ajatellut jo valmiiksi, että mitään negatiivista en kerro. En sitäkään, että tänä kesänä oli huonompi sesonki kuin viime vuonna. Ja jos tulee esille ei toivottuja kysymyksiä, minulla täytyy olla valmiina patenttivastaus. Jotenkin kierrän asian, ettei tarvitse valehdella.
Ensimmäinen kysymys oli, mistä näitä löytää. Siihen oli helppo vastata rutiinilla, että se on salaisuus. Kaikkea ei kannata kertoa, minkä opin jo alkuvuosina. Sitten kun tuli lisää noita epämieluisia kysymyksiä, jatkoin "salaisuus"-sanalla. Siitä tuli lopulta koomista. He meinasivat, että tällä museolla on paljon salaisuuksia.
Tämä lehtiväki oli paikallisia, joten haastattelu oli sen mukainen. Hiukan ylimääräistä uteliaisuutta, mitä ei turisteilla ole, onneksi. Toisaalta ei se mitään epäkohteliasta ollut silti yhtään. Mutta siihen on hyvä varautua valmiine vastauksineen.
Artikkeli ilmestyy ensi kuun numerossa. Käännän sen sitten tähän blogiini.
Saa nähdä millainen artikkeli siitä tulee. He olivat yllättyneitä, sanoivat, että museossa on paljon muutakin kuin vain nukkeja ja nalleja. Täytyy monipuolistaa kokoelmaa, totesin siihen.
Ihan hyvin se muuten meni. Aina sitä vähän stressaa kuten koulussa ennen tenttiä.
Nuoria he olivat. Joten artikkeli on tehty uuden sukupolven, "poikien" näkökulmasta.
Puhuttiin tuosta lehtitreffistä eilen ystävän kanssa. Neuvot ovat aina tervetulleita. Toiset huomaavat asioita, joita itse emme huomaa.
Olin ajatellut jo valmiiksi, että mitään negatiivista en kerro. En sitäkään, että tänä kesänä oli huonompi sesonki kuin viime vuonna. Ja jos tulee esille ei toivottuja kysymyksiä, minulla täytyy olla valmiina patenttivastaus. Jotenkin kierrän asian, ettei tarvitse valehdella.
Ensimmäinen kysymys oli, mistä näitä löytää. Siihen oli helppo vastata rutiinilla, että se on salaisuus. Kaikkea ei kannata kertoa, minkä opin jo alkuvuosina. Sitten kun tuli lisää noita epämieluisia kysymyksiä, jatkoin "salaisuus"-sanalla. Siitä tuli lopulta koomista. He meinasivat, että tällä museolla on paljon salaisuuksia.
Tämä lehtiväki oli paikallisia, joten haastattelu oli sen mukainen. Hiukan ylimääräistä uteliaisuutta, mitä ei turisteilla ole, onneksi. Toisaalta ei se mitään epäkohteliasta ollut silti yhtään. Mutta siihen on hyvä varautua valmiine vastauksineen.
Artikkeli ilmestyy ensi kuun numerossa. Käännän sen sitten tähän blogiini.
torstai 4. syyskuuta 2014
Viktoriaaniseen tapaan
https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/
Tässä alla kuvat viktoriaanisesta Silber&Fleming nukketalostani. Nyt löysin kaipaamani kupariastiat takan koristeeksi.
Siihen ei kelvannut mitkä vaan astiat. Myynnissä on paljon samannäköisiä uudempia kuparivuokia. Minun piti oppia tekemään ero uusvanhalla ja vanhalla tuotteella. Nuo hakemani vanhat ovat tummempaa kuparia, painavampia ja vähän paksumpia. Niissä näkyy juonteissa kulumia, joissa vihertävän hopeaa patinaa. Ja lenkkikohta ylhäällä on erilainen kuin uusissa. Lisäksi sisäpuoli on tinattu kuten oikeissa.
Ostin kuuden vuoan sarjan, 34 euroa. Niistä pyydetään yhdestäkin helpolla 15 euron paikkeella, joten sain nuo halvalla siihen nähden.
Keittiöön mahtuu vielä pieni emäntä nukke.
Keväällä haasteenani oli tämän nukketalon täyttäminen. Nyt se on jo aika täysi.
Tässä alla kuvat viktoriaanisesta Silber&Fleming nukketalostani. Nyt löysin kaipaamani kupariastiat takan koristeeksi.
Siihen ei kelvannut mitkä vaan astiat. Myynnissä on paljon samannäköisiä uudempia kuparivuokia. Minun piti oppia tekemään ero uusvanhalla ja vanhalla tuotteella. Nuo hakemani vanhat ovat tummempaa kuparia, painavampia ja vähän paksumpia. Niissä näkyy juonteissa kulumia, joissa vihertävän hopeaa patinaa. Ja lenkkikohta ylhäällä on erilainen kuin uusissa. Lisäksi sisäpuoli on tinattu kuten oikeissa.
Ostin kuuden vuoan sarjan, 34 euroa. Niistä pyydetään yhdestäkin helpolla 15 euron paikkeella, joten sain nuo halvalla siihen nähden.
Keittiöön mahtuu vielä pieni emäntä nukke.
Keväällä haasteenani oli tämän nukketalon täyttäminen. Nyt se on jo aika täysi.
Viinisadon tuoksussa
Tässä kylämme Cave Coopérativen edustalla viininviljelijöiden traktorikuormat odottavat vuoroaan. Kaikki peräkärryt ovat täynnä viinirypäleitä. Ja ilmassa tuoksuu viini.
Ei viitsitä olla majakan vartioita
Huomenna aamulla Alèsin taajama lehdestä toimittaja tulee tekemään artikkelin nukkenallemuseosta.
Ei se itsestään tapahdu. Minä olen sen takana. Kesällä kirjoitin sinne lehden toimitukseen ja käskin tulla tekemään artikkelin. Nyt vasta tuli heiltä vastaus. Ja sovittiin aika.
Ei parane ujostella. Olen oppinut ottamaan kontaktia aina joskus myös lehtiin, jotta saisi museo julkista huomiota lehdistössä. Muuten me saadaan olla Dixoun kanssa majakan vartioita.
http://www.alescevennes.fr/portal/portal/ac/ales-agglo/presentation-agglo/ales-agglo-en-bref
http://www.alescevennes.fr/portal/portal/ac/actu/journal-ales-agglo
50 kuntaa kuuluu nykyään Alèsin kaupungin taajamaan. Meidän kylä on siinä mukana kuten kaikki Alèsia ympäröivät muutkin kylät.
http://en.wikipedia.org/wiki/Al%C3%A8s
Ei se itsestään tapahdu. Minä olen sen takana. Kesällä kirjoitin sinne lehden toimitukseen ja käskin tulla tekemään artikkelin. Nyt vasta tuli heiltä vastaus. Ja sovittiin aika.
Ei parane ujostella. Olen oppinut ottamaan kontaktia aina joskus myös lehtiin, jotta saisi museo julkista huomiota lehdistössä. Muuten me saadaan olla Dixoun kanssa majakan vartioita.
http://www.alescevennes.fr/portal/portal/ac/ales-agglo/presentation-agglo/ales-agglo-en-bref
http://www.alescevennes.fr/portal/portal/ac/actu/journal-ales-agglo
50 kuntaa kuuluu nykyään Alèsin kaupungin taajamaan. Meidän kylä on siinä mukana kuten kaikki Alèsia ympäröivät muutkin kylät.
http://en.wikipedia.org/wiki/Al%C3%A8s
Alèsin kaupungissa pelkästään on | 40,520 asukasta kyliä lukuunottamatta. |
---|
maanantai 1. syyskuuta 2014
Dixoun lomalla
Kesäsesonki loppui eilen. Ei tarvitse päivystää museossa enää joka päivä vain viikonloput ja vuosilomat.
Dixou pääsi nyt vähän vapaalle museon vahtihommista, joten mentiin Gardon joen rannalle. Uiminen on haukun lempiharrastus.
Se oli taas entisensä, yhtä pirteä ja terhakka vedessä kuin ennenkin. Ja haukkuu heti, jos sen kanssa ei leikitä. Se on varmaan pienenä oppinut leikkimään kivillä vedessä. Joskus se on ollut väsähtänyt eikä ole innostunut uimisesta, harvoin kylläkin. Mutta silloin aina on huolestunut mikä sitä vaivaa, ties vaikka kipeä tai vanhus jo. Toisaalta minulle se on ikuinen penikka, vaikka täyttää kuun lopulla 14 vuotta.
Museon sesongista tai kuluneesta elokuusta puheenollen se oli vähän pettymys. Lama näkyy nyt täällä museossakin. Meillä oli 36% vähemmän museokävijöitä kuin viime vuonna elokuussa. Toisaalta heinäkuu taas oli parempi noin 10%. Joten yhteensä ajatellen 26% häviö viime vuoteen 2013 nähden.
C'est la vie, sanoo ranskalainen. Eli sellaista elämä on. Ei se aina ole pelkästään voittokulkua, vaan häviöitä on välillä. Ylä-ja alamäkeä. Mutta eteenpäin mennään joka tapauksessa. Ensi vuonna museolla on 15. toimintavuosi. Se on jo saavutus sinänsä.
Täytyy ottaa esille taas kerran nukkenallemuseo yhdistyksen filosofia: "On parempi olla 100 ystävää maailmassa kuin 100 ruplaa taskussa", sanoo venäläinen sananlasku.
Dixou pääsi nyt vähän vapaalle museon vahtihommista, joten mentiin Gardon joen rannalle. Uiminen on haukun lempiharrastus.
Se oli taas entisensä, yhtä pirteä ja terhakka vedessä kuin ennenkin. Ja haukkuu heti, jos sen kanssa ei leikitä. Se on varmaan pienenä oppinut leikkimään kivillä vedessä. Joskus se on ollut väsähtänyt eikä ole innostunut uimisesta, harvoin kylläkin. Mutta silloin aina on huolestunut mikä sitä vaivaa, ties vaikka kipeä tai vanhus jo. Toisaalta minulle se on ikuinen penikka, vaikka täyttää kuun lopulla 14 vuotta.
Museon sesongista tai kuluneesta elokuusta puheenollen se oli vähän pettymys. Lama näkyy nyt täällä museossakin. Meillä oli 36% vähemmän museokävijöitä kuin viime vuonna elokuussa. Toisaalta heinäkuu taas oli parempi noin 10%. Joten yhteensä ajatellen 26% häviö viime vuoteen 2013 nähden.
C'est la vie, sanoo ranskalainen. Eli sellaista elämä on. Ei se aina ole pelkästään voittokulkua, vaan häviöitä on välillä. Ylä-ja alamäkeä. Mutta eteenpäin mennään joka tapauksessa. Ensi vuonna museolla on 15. toimintavuosi. Se on jo saavutus sinänsä.
Täytyy ottaa esille taas kerran nukkenallemuseo yhdistyksen filosofia: "On parempi olla 100 ystävää maailmassa kuin 100 ruplaa taskussa", sanoo venäläinen sananlasku.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)