Dixou pääsi nyt vähän vapaalle museon vahtihommista, joten mentiin Gardon joen rannalle. Uiminen on haukun lempiharrastus.
Se oli taas entisensä, yhtä pirteä ja terhakka vedessä kuin ennenkin. Ja haukkuu heti, jos sen kanssa ei leikitä. Se on varmaan pienenä oppinut leikkimään kivillä vedessä. Joskus se on ollut väsähtänyt eikä ole innostunut uimisesta, harvoin kylläkin. Mutta silloin aina on huolestunut mikä sitä vaivaa, ties vaikka kipeä tai vanhus jo. Toisaalta minulle se on ikuinen penikka, vaikka täyttää kuun lopulla 14 vuotta.
Museon sesongista tai kuluneesta elokuusta puheenollen se oli vähän pettymys. Lama näkyy nyt täällä museossakin. Meillä oli 36% vähemmän museokävijöitä kuin viime vuonna elokuussa. Toisaalta heinäkuu taas oli parempi noin 10%. Joten yhteensä ajatellen 26% häviö viime vuoteen 2013 nähden.
C'est la vie, sanoo ranskalainen. Eli sellaista elämä on. Ei se aina ole pelkästään voittokulkua, vaan häviöitä on välillä. Ylä-ja alamäkeä. Mutta eteenpäin mennään joka tapauksessa. Ensi vuonna museolla on 15. toimintavuosi. Se on jo saavutus sinänsä.
Täytyy ottaa esille taas kerran nukkenallemuseo yhdistyksen filosofia: "On parempi olla 100 ystävää maailmassa kuin 100 ruplaa taskussa", sanoo venäläinen sananlasku.
